Sivut

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Eva Frantz: Tästä pelistä pois


E
va Frantz: Tästä pelistä pois
#3 Anna Glad
S&S, 2020
Suomennos: Ulla Lempinen ja Arja Kantele
Lukija: Hanna-Maija Nikander
Kesto: 11 h 2 min


Saara Nyman oli pienen Tuuli-vauvan äiti. Vaunukävelyllään hän huomasi, että pääsiäisen myötä ensimmäiset kesäkukat olivat ilmestyneet myyntiin kukkakaupalle. Harmi ettei Tuulin vaunuja saanut kammettua sisälle ahtaaseen kauppaan, mutta jos olisi oikein nopea ja kipaisisi muutaman kukkasen piristykseksi. Tuuli nukkuikin niin sikeästi. 

Anna katsoi naisen pitelemää lasta joka katsoi takaisin suurin, uteliain silmin. 
Mikä lapsella on hätänä, Anna kysyi.
Hän oli saanut Anetelta puutteelliset tiedot sillä hälytyskeskukseen oli ilmoitettu vain, että lastenvaunuissa olevalle vauvalle oli tapahtunut jotakin äidin huomion ollessa muualla.
Mutta pulskalla pikkuvauvalla ei näyttänyt olevan mitään hätää. 
Mikä hätä, Saara kummasteli, "Ei Tuulilla mikään ole. Luojan kiitos."
Anna ei käsittänyt mitään. Miksi te sitten soititte apua?" 
Saara ei sanonut mitään vaan osoitti vaunuja käsi täristen. Kuomun edessä roikkui ohut kankaanpalanen. Anna ei ymmärtänyt edelleenkään, mutta vaunuja kohtaan astellessaan hänet valtasi inhottava tunne. Mitä hän näkisi?
"Ööö, jaaha..." Vaunuissa makasi vauva. 

Siitä lähtien, kun Annan oma raskaus oli edennyt näkyväksi, ystävät ja työtoverit olivat jatkuvasti vihjaillen ihmetelleet, oliko vauvoja todellakin tulossa vain yksi ja oliko laskettuun aikaan vielä niin pitkä aika. 

"No niin, pikku calzone, nyt joogataan", Anna mutisi. 
Anna ei ollut liikkunut nimeksikään, juokseminen ja voimaharjoittelu tuntuivat siinä tilassa täysin mahdottomalta. Jooga kuitenkin kuulosti mukavan rauhalliselta, enimmäkseen siinä kai vain istuttiin sääret ristissä ja hymistiin 'ommm'. Siitä jopa Anna Glad selviäisi.

Muutenkin Annalla oli mietittävää. Lapsen isä asui satojen kilometrien päässä ja toivoi Annan ja tulevan vauvan muuttavan luokseen. Voisiko Anna muuttaa niin paljon omaa elämäänsä?

Samuel Lindberg oli pelannut NHL:ssä mutta palannut nyt Suomeen ja rakennuttanut kodikseen ison lukaalin jossa oli kaikenlaisia siipiä ja ulokkeita. Omituisen näköinen talo ärsytti paikallisia. Vaimo Alison oli odottanut Suomeen muutolta jotain aivan muuta kuin mitä sai. Samuel oli jatkuvasti poissa kotoa, treeneissä, haastatteluissa, missä lie kissanristiäisissä, eikä edes tuntunut kaipaavan häntä rinnalleen. Mies oli jatkuvasti pahantuulinen ja syytti avoimesti Alisonia myös siitä, ettei lasta ollut alkanut kuulua. 

Mieskuoro Rantapojat oli Annan entisen työparin, eläkkeelle jääneen Rolfin uusin harrastus. Suhde Maxiin jatkui, mutta mies oli jotenkin etäisempi kuin ennen ja väisteli tapaamisia. Oliko ruotsalaiskomistus kyllästynyt suomalaiseen varhaiseläkkeelle jääneeseen poliisiin jonka terveys reistaili?

Uusi kaupunginjohtaja Jasper Jokela oli laittanut vauhtia pyörätiehankkeeseen, jota jumpitti enää yksi pieni mutta sitäkin merkittävämpi tekijä, erakoitunut leskimies, paikalliseksi kylähulluksikin kutsuttu. Vaikka talon alta räjäytettäisiin kohta kalliota, mies ei aikonut poistua talostaan.

Börje Bohmanille ja muille alueen asukkaille oli tiedotettu hankkeesta hyvissä ajoin ja heidän kiinteistöistään oli tarjottu erittäin kohtuullinen korvaus. Lopulta Börjen tontti oli päätetty pakkolunastaa, mutta ukonpiru ei ollut välittänyt kaupungin määräämästä muuttopäivästä ja kieltäytyi liikahtamastakaan.

Lopulta kaikki tarinan haarat, ylimääräinen vauva, Suomeen palanneen jääkiekkoilijan perhe ja iäkäs miehenjäärä liittyvät toisiinsa taitavin kiemuroin.

Radio Vegan pitkäaikaisen toimittajan Eva Frantzin dekkarisarjan toistaiseksi tuorein osa vakuutti minut jälleen. Toivottavasti Anna Gladit saavat pian jatkoa, sillä sarja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja haluan kuulla miten Anna ratkaisee yksityiselämänsä haasteet. Pikkaisen harmittaa se, että lukija oli vaihtunut kahden edellisen osan jälkeen.

Kirjailijan loppusanoissa käy ilmi, että hän on ollut äitiyslomalla tätä kirjoittaessaan. Ehkä dekkariin on siksi päätynyt niin monia vauvoja.


10 kommenttia:

  1. Pitäisi tosiaan kokeilla tätäkin sarjaa. Kuulostaa sellaiselta, josta tykkäisin.

    VastaaPoista
  2. Anna Glad -sarja on hurmannut minutkin! Luen dekkareita melko vähän, mutta uusi Anna Glad aina kiinnostaa - näissä ei ole liian raakaa väkivaltaa, mutta sen sijaan lukijaa palkitsevia koukkuja. Kahdesta sarjan ekasta osasta olen blogannut, mutta nyt huomaan, että tämä on jäänyt vaille blogitekstiä, vaikka luin jo helmikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tähän tulee vielä jatkoa, sitä en pitkään malttaisi jemmata 😊

      Poista
  3. Olen allerginen kaikelle sellaiselle, missä vauvat ja lapset joutuvat rikosten kohteeksi tai uhreiksi. Mutta tämä vaikutti kyllä kieltämättä aika vetävältä lähtölaukaukselta tarinalle... ehkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mulle ei sellainen btee mitään. Eläinten kokemat julmuudet on kyllä melkoinen turn-off.

      Poista
  4. Tämä on minun lempparini "cosy crime" - osastolla! Tosin ei kai vauvan katoaminen ole kovin "cosy" tapahtuma, mutta tykkään pikkukaupungin ilmapiiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis oikeastaanhan vauva ei kadonnut, niitä ilmestyi vaunuihin tuplaten, mutta enempää ei viitsi sanoa ettei paljasta liikaa 😃 Totta, sarjassa on kotoisa pikkupaikan ilmapiiri!

      Poista
  5. Munki pitää kyllä tutustua näihin dekkareihin.

    VastaaPoista