Tällä kertaa pakettiin löytyi kolme kirjaa, joista kaksi on itsenäisiä trillereitä ja viimeinen minulle uuden sarjan aloitus. Vähän sellainen trillerisyksy menossa mulla, mikäs teille on erityisesti nyt syksyllä maistunut?
***
Jenni Samio: Lunni
Storika, 2026
Lukija: Sanna Majuri
Kesto: 9 h 51 min
Käsikirjoittaja Milla, vastaava tuottaja Marko ja ohjaaja Alex olivat aloittamassa uuden realitysarjan kuvauksia. Ideana oli lähettää kilpailijat tekemään erilaisia vapaaehtoistöitä. Kanava oli investoinut sarjaan satoja tuhansia, ja Milla oli isossa vastuussa siitä, tulisiko siitä kauden uusi hitti.
Kilpailijoita ei oltu vielä lopullisesti valittu, kun saatiin katastrofaalinen uutinen. Lentoyhtiöyhteistyö oli vaihtunut, ja Indonesian pitäisikin vaihtua johonkin pohjoismaiseen kohteeseen. Milla oli järkyttynyt, ei niitä tehtäviä jotka hän oli suunnitellut kolmen viimeisen kuukauden aikana voinut suoraan siirtää pohjoismaiseen kohteeseen. Bikinit vaihtuisivat goretexeihin ja aika paljon vaadittiin, että goretexit vetävät yhtä paljon katsojia...
Millan uusin valinta oli Färsaaret, jonne hän oli haaveillut joskus lähtevänsä valokuvausmatkalle. Paikallinen yhteistyökumppani Baldur oli lammastilallinen jonka tilalla tehtäisiin osa tehtävistä, ja hän oli järjestänyt tyhjillään olevan retkeilymajan tuotannon käyttöön. Baldur ja hänen vaimonsa olivat jo iäkkäitä ja he asuivat kaksin. Suomalaisen tuotantoyhtiön yhteydenotto turvaisi heidän elämänsä pitkäksi aikaa. Asiat vaan alkoivat mutkistua yksi toisensa jälkeen...
Valitsin tämän trillerin sen tapahtumapaikan sekä tv-työn tähden, sillä molemmat kiehtovat. Kirja oli luokiteltu psykologiseksi trilleriksi, mutta anteeksi vain, ei se sitä todellakaan ollut. Loppupuolella kerättiin hiukan jännitystä ryhmän sisällä lähinnä spekuloimalla sitä, mitä oli tapahtunut yhdelle kilpailijoista, ts oliko kyseessä onnettomuus vai surmateko. Lopputulos oli melko pliisu trilleriksi, mutta ihan jees vähän jännitystä sisältäväksi feelgoodiksi. Leppoisaa ja ihan ok kuunneltavaa noin muuten.
***
Ruth Ware: Viimeinen pari
Otava, 2025
Lukija: Anniina Piiparinen
Kesto: 13 h
Nico oli töissä osa-aikaisena baristana yrittäessään lyödä läpi näyttelijänä. Kun hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan 10 viikkoa kestävään realitysarjaan, Nico näki tilaisuutensa vihdoin koittaneen. Harmi vain reality oli pariskunnille, ja hänen tyttöystävänsä Lyla oli totaalisen kiinni omassa tutkijantyössään.
Lähinnä Nicoa miellyttääkseen Lyla suostui lähtemään kuvauksiin autiolle Indonesian saarelle, jossa ei ollut mitään muuta kuin muutama huvila ja hiukan keskeneräisiä tuotannon tiloja. Kuvausten alettua viidestä pariskunnasta, jotka kilpailivat toisiaan vastaan jonkinlaisen Love Islandin ja Temppareiden brittiläisessä risteytyksessä, alkoi muutenkin tuntua siltä, että tuottajalla oli käytössään varsin vaatimaton kengännauhabudjetti. Tuotantotiimi asui keskeneräisyyden takia veneessä, joka toi heidät saarelle.
Kun tiimi on viemässä ensimmäistä pudonnutta kilpailijaa toiselle saarelle josta helikopterin pitäisi noutaa tämä, puhkeaa raju myrsky. Tiimin vene ei milloinkaan palaa, ja myrskystä selvinneiden on tultava toimeen vähillä ruoka- ja vesivaroilla samalla kun yrittävät keksiä miten päästä pois autiolta saarelta jolla monikaan ei tiedä heidän edes olevan...
Pikku knoppina, eräs kilpailijoista käyttää tulen sytykkeenä Nainen hytissä kymmenen -pokkarinsa sivuja. Minäkin olen tuon Ruth Waren kirjan kuunnellut kuusi vuotta sitten.
Tämän realitysarjan kuvaukset olikin sitten aivan eri maata kuin Samion kirjassa edellä. Todellinen selviytymistaistelu, jossa ihmisten välit laitetaan myös koville. Vähän sellaista Kärpästen herra -fiilistä mukana.
Tämä oli kolmas kuuntelemani Ruth Waren trilleri, ja voin kyllä ihan sanoa näistä tykkääväni. Ei mitään maata mullistavaa, mutta kelpo viihdettä. Hänen Rouva Westaway on kuollut oli ensimmäinen jännäri jonka kuuntelin äänikirjana, ja onhan niitä sen jälkeen kertynyt, kun aloin ihan dekkarisarjojakin kuunnella.
***
Sara Önnebo: Tytär
Osa 1 Tulisaaren murhat
Gyldendaal Astra, 2025
Lukija: Karoliina Kudjoi
Kesto: 7 h 26 min
Se helmikuinen päivä 2012 jolloin Emilia Björklundin äiti Annika kuoli jäätyään bussin alle, oli alkanut kuin mikä tahansa päivä, mustalla kahvilla. Sen jälkeen hän oli mennyt työpaikalleen biokemian laitokselle valmistelemaan päivän kokeita. Äiti soitti Emilialle vähän ennen lounasaikaa, mikä toistui lähes päivittäin.
Emilian lähes-sisko Diana järjesti kaiken hautajaisia varten. Emilian ja Dianan äidit olivat tutustuneet synnytyssairaalassa ja olleet ystäviä siitä saakka, ja heidän tyttärensä läheiset kuin siskokset.
Emilian ajatukset vaelsivat ihan muualla kuin hautajaisjärjestelyissä, kuten Helmi-mummin luona Tulisaaressa, äidin lapsuudenkodissa Suomessa. Viimeisessä puhelussaan äiti oli sanonut, että kertoisi hänelle Tulisaaresta. Emilian mielessä pyöri pieniä katkelmia muistoista, kuin kysymyksiä joiden vastaukset löytyisivät vain Suomesta, Tulisaaresta, jossa hän ei ollut käynyt pitkään aikaan. Sekin oli johtunut äidistä.
Önnebo on minulle tuttu kirjailija sellaisen erikoisuuden kuin pyhäinpäiväsarjan takia. Viime vuonna julkaistiin kolmessa osassa Pahaa pyhäinpäivää, joka koukutti minut aika makoisasti, joten uusi dekkarisarja häneltä kuulosti lupaavalta. Kohtalaisen hyvässä imussa Tytärkin piti, joten todennäköisesti jatkan sarjan parissa.
Tuosta Pahaa pyhäinpäivää kirjoitinkin edellisessä bloggauksessani.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti