Taylor Jenkins Reid: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

Taylor Jenkins Reid: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

Gummerus, 2023

Alkuteos: The Seven Husbands of Evelyn Hugo

Suomennos: Inka Parpola

480 sivua 

Evelyn Hugo, Hollywoodin kultakauden suurimpia tähtiä, vietti nykyään eläkepäiviä pitäen tiukasti kiinni yksityisyydestään. Hän oli noussut tähdeksi 1950-luvulla ja tehnyt päätöksen lopettaa näyttelemisen kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Sillä välillä hän teki lukuisia palkittuja rooleja - ja myös avioitui lukuisia kertoja. Hän vuoroon hehkui yleisön suosikkityttönä, vuoroin sai päälleen heidän vihansa. Hän rakasti, vihasi, teki itsenäisiä päätöksiä, vuoroon totteli viihdemaailman sääntöjä ja vuoroon kohahdutti Hän sai ystäviä ja menetti heitä. Hän halusi tehdä jotain hienoa, kuten Pikku naisia, ja sai jatkuvasti pikkuhupsuja rooleja.

"Kuuntele minua. Sinä ja Don teette elokuvan. Ehkäpä päivänäytösromanssin. Jonkin sellaisen, jonka jälkeen kaikki tytöt haluavat olla sinä ja kaikki pojat haluavat olla sinun kanssasi.”

”Hyvä on.”

”Ja juuri kun kaikki kuvittelevat tuntevansa sinut ja ’tajuavansa’ Evelyn Hugoa, sinä näytteletkin Jo'ta. Näytät yleisölle närhen munat, saat heidät miettimään: ’Minähän tiesin, että hän on aivan omaa luokkaansa.’”

”Mutta miksen minä voi tehdä Pikku naisia nyt? Eikö yleisö voisi ajatella niin nyt?”

Harry pudisti päätään. ”Heillä pitää olla aikaa sijoittaa sinuun. Heillä pitää olla aikaa oppia tuntemaan sinut.”

”Tarkoitat siis, että minun pitää olla ennalta arvattava.”

”Tarkoitan, että sinun pitää olla ennalta arvattava ja tehdä sen jälkeen jotakin odottamatonta, ja sen jälkeen he rakastavat sinua ikuisesti.”

Kuuntelin häntä ja mietin asiaa. ”Puhut paskaa”, sanoin.

Evelyniä on ympäröinyt salaperäisyyden verho ja hänestä on vuosikymmenten aikana liikkunut suunnaton määrä juoruja. Nyt Evelyn Hugo on valmis paljastamaan totuuden ja silloin maailma tulee kohahtamaan vielä kerran.

On vain yksi ihminen, jolle Evelyn suostuu tarinansa kertomaan. Kun Evelynin sihteeri ottaa yhteyttä merkittävän naistenlehden toimitukseen ja tekee selväksi Evelynin haluavan tavata yhden tietyn toimittajan, kukaan ei ymmärrä hänen valintaansa. Monique Grant on nuori ja kokematon, eikä todellakaan oikea henkilö niin vastuulliseen tehtävään. Monique, tai ei ketään, on kuitenkin Evelynin tahto, ja hänen sanansa on laki. Eikä Evelynin suunnitelmissa ole juttu tai juttusarja, vaan kirja.

Nappaan muistivihkoni ja vilkaisen sanoja, joita olen raapustanut parille viimeiselle sivulle. Päivämääriä ja elokuvien nimiä, viittauksia klassisiin kuviin, kysymysmerkeillä varustettuja huhuja. Ja sitten, suurilla kirjaimilla, jotka olen korostanut kuulakärkikynälläni niin moneen kertaan, että paperin rakenne on muuttunut, lukee: ”Kuka oli Evelynin elämän suurin rakkaus???”

Se on se suuri kysymys. Se on tämän kirjan koukku.

Seitsemän aviomiestä.

Ketä heistä hän rakasti eniten? Kuka heistä oli se oikea?

Juuri sen minä haluan tietää, niin journalistina kuin kuluttajanakin. Kirja ei ala siitä, mutta ehkä hänen ja minun pitäisi aloittaa siitä. Haluan tietää, mikäli olen kaiveleva näitä avioliittoja, mikä niistä merkitsi hänelle kaikkein eniten.

Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä on koukuttava lukuromaani, josta ei oikeastaan tuon enempää kannata tietääkään. Avaat vain etukannen ja heittäydyt kirjan koukeroiseen ja kiehtovaan maailmaan. Nautit Taylor Jenkins Reidin taidosta kieputtaa juonta, kuvittelet tietäväsi minne se suuntaa ja... kuin olisit haravoinut täydellisen lehtikasan, otat askeleen kohti kottikärryjä ja kas, tuulenpyörre levittää kaiken! Sellainen on EHSA:n maailma. 

Myönnän, että Monique Grant ei juurikaan kiinnostanut minua henkilönä, kunnes aivan lopussa. Lukijahan tietää, että juuri hänet ja vain hänet Evelyn valitsi kuulijakseen, joten onhan siihen oltava syy. Eikä Moniquekaan sitä syytä tiedä vielä pitkään aikaan. 

Evelyn taas saattaa ärsyttää, eihän hän mikään yksinomaan rakastettava kullannuppu ole, hän on kunnianhimoinen nainen miesten pyörittämässä maailmassa ja tehnyt uraa aikakautena jolloin naisen oli valittava onko kynnysmatto vai osallistuuko oman elämänsä päätöksentekoon. Aikana, jolloin raha ja suosio määräsi, eikä kukaan kysynyt mielipidettäsi vain tasa-arvon tähden. Itse pidän usein eniten juuri tällaisista Evelynin kaltaisista pahoista tytöistä (ja pojista), eikä sekään ole lainkaan mustavalkoista, kuka loppujen lopuksi on hyvä tai paha. 

Nautin Evelyn Hugosta fiiliksen vaihdellessa neljän ja viiden tähden välillä, päätyen lopulta antamaan Goodreadsiin neljä. Viidennen Jenkins Reid olisi tienannut, mikäli olisi saanut minut viihtymään vielä paremmin Moniquen osuuksissa, sen sijaan että kärsimättömästi selasin sivuja eteenpäin: montako vielä kunnes Evelyn vaihtuu taas kertojaksi. 

Jenkins Reid on vakuuttanut minut taidoistaan kieputella juonta. Jos Daisy Jones and the Six jätti minut aikoinaan miettimään miksi tästä kohutaan niin kovin, olisi Juhlat Malibussa saanut minulta Goodreadsiin enemmänkin kuin ne viisi tähteä, mikäli bonustähtien jakaminen olisi mahdollista. Näistä kolmesta Jenkins Reidiltä lukemastani kirjasta Juhlat Malibussa on siis edelleen ylivoimainen suosikkini. 

Linkit aiempiin kirjoituksiini edellämainituista:

Daisy Jones and The Six

Juhlat Malibussa