Sivut

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Natalia Kivikko: Punavuoriefekti



Natalia Kivikko: Punavuoriefekti
Aviador, 2021
Lukija: Sofia Perhomaa
Kesto: 4h 45min
 Äänimaisema: Helsingin kaupungin liikennelaitos


Punavuorelaisissa bileissä ystävät ovat vakaasti sitä mieltä, että "Natskun" pitäisi kirjoittaa autofiktiota. Se on varma tapa saada näkyvyyttä kirjamessuilla, päästä lavallekin. Mutta onko kukaan onnistunut enää sanomaan mitään Gustafssonin ja Turusen jälkeen?

Sitäpaitsi, pitäisi olla kaksikymppinen, korkeintaan juuri kolmekymmentä täyttänyt. Milleniaalin raja menee vuodessa 1982, pitääkö väärentää henkkarit? Tulokulmakin pitäisi miettiä, mutta ainakin masennus ja riittämättömyyden tuntu ovat liian käytettyjä. 

Jos nainen joutuu lähtemään Punavuoresta, lähteekö Punavuori hänestä? Naiselta lähtee nimittäin vuokra-asunto alta ja vanhemmat kuvittelevat tekevänsä suoranaisen palveluksen halutessaan ostaa tyttärelleen uuden asunnon. Ei heillä kuitenkaan Punavuoreen ole varaa, joten..? 

Tupareita hänen ei kannattanut edes järjestää. Ei kukaan hullu lähde 40 minuutin seikkailulle ensin raitiovaunulla, sitten metrolla ja lopuksi bussilla, ei edes ystävänrakkauden tähden. On aivan eri asia hypätä kolmosen ratikkaan ja körötellä viidessä minuutissa Kallioon, aidon rappiomeiningin ja kolmen euron tuoppien pariin. 

Kuusikymmenlukuisen taloyhtiön pesutupaan hän saa vuoron puolenpäivän jälkeen, samaan aikaan, kuin oli hänen entisen kantapaikkansa happy hour. Miten elämä voi muuttua näin laidasta toiseen, ja voiko tällaista elämää edes jatkaa?

Natalia Kivikko on pseudonyymi. Kirja on siis vielä astetta fiktiivisempi autofiktio, kun emme edes tiedä, kuka tämä aiemmin viisi kirjaa omalla nimellään julkaissut kirjailija on. Saako näin tehdä? Millä tässä nyt lähdet ylipäätään veikkaamaan mikä on totta ja mikä ei, kun et tiedä kirjailijasta yhden yhtä faktaa? 

Natalia Kivikosta löytyy kyllä haastatteluja, joissa hän kertoo valitsemiaan asioita elämästään. Näistä haastatteluista käy ilmi, että monet kirjan kohtaukset ovat kyllä todellisia. Esimerkiksi lainaus siitä, miten tutun nepalilaisravintolan työntekijät eivät voi olla riistonalaisia, koska näyttävät niin onnellisilta, on hänen saamansa tekstiviesti. Hän kertoo omaavansa lähiötaustan ja asuneensa Punavuoressa, joten hän tietää omakohtaisesti mistä kirjoittaa. Miten paljon lukijaa ärsyttää faktoista tietämättömyys tai edes askarruttaa kirjailijan henkilöllisyys, on toki täysin lukijakohtaista. Lähteekö autofiktiota aina lukemaan siitä lähtökohdasta, että haluaa kuulla paljastuksia kirjailijan omasta elämästä? Itse tartuin kirjaan lähinnä rikkauksista ryysyihin tarinaa odottaen, eli samantapaista stooria kuin televisiosarjassa Downshiftaajat. Se taas on kuvattu Koivukylässä, jossa olen asunut kahteen otteeseen, 70-80 -lukujen taitteessa ja sitten aikuisena 90-luvun loppupuolella. Sarjaa katsoikin ihan eri silmällä kun henkilöt kulkivat niin tutuilla kaduilla. 

Äänikirjaa kuunnellessa oli yksi sangen ärsyttävä yksityiskohta. Nimittäin se, ettei lukijan hengenvetoja ym oltu editoitu pois. 

P.s En ole varmaankaan kirjan kohderyhmää. En ole koskaan maistanut kombuchaa eikä ajatuskaan siihen tutustumisesta kiehdo. Sen sijaan osaan tältä istumalta ulkoa pari-kolmekymmentä Eppujen biisiä ja Pobedaakin kelpo valikoiman, puhumattakaan junttidiscobiiseistä, toisinsanoen Finnhitseistä joita rrrrakastan! 
Meillä on kotona jonkin verran Vallilan tuotteita, mutta huomattavasti enemmän Finlaysonia, jota kirjassa kauhisteltiin tamperelaiseksi tuotemerkiksi, jota voidaan tavata lähimpänä Punavuorta joissain alemman keskiluokan vantaalaiskodeissa, joissa yritetään osoittaa jonkinlaista "design"tietoisuutta. Mutta mehän asummekin muutaman kilometrin päässä Tampereen rajasta...


4 kommenttia:

  1. Minä en ollut tästä kirjasta tai pseudonymistä kuullut mitään, vaikka juonkin säännöllisesti kombuchaa. Aika mielenkiintoista, herättää tietenkin uteliaisuuden, mutta muutoin kirjan teema ei ehkä kiinnosta. En oikein jaksa innostua siitä, missä "pitää" asua tai mitä "pitää" tehdä, mutta toisaalta tässä voisi olla yhteiskunnallisesti avartavan lukukokemuksen paikka. Vai mennäänkö liian kevyellä siihen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mennään ihan samalla keveydellä tai vakavuudella kuin autofiktioissakin.
      Kun asuu niin kaukana kirjan tapahtumapaikoilta, niin ehkä tällaisten lukeminen on yhdenlaista sosiaalipornoa?

      Poista
  2. Tämäpä on kiinnostava teos! Minulla on sellainen leikkimielinen stadi vs. lande -teema menossa lukemisessa, joten tämä vaikuttaa hyvältä haasteelta siihen. Rakastan Helsinkiä kaupunkina, mutta minua huvittavat monet ”hesalaisuuden” ilmentymät. Niin kuin sekin huvittaa, miten me maakuntalaiset mielellämme myös niitä osoittelemme. Siispä, kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla juurikin homman ytimessä! Kun katsoo täältä kaukaa kehien ulkopuolelta (kirjassa muuten huomautettiin ettei pitäisi puhua "kehä kolmosen sisäpuolesta", se on ihan liian laajalle leviävä alue) kokee ehkä voivansa osoitella ja arvostella ihan samalla tavalla kuin tässä arvostellaan niitä väärissä lähiöissä, tai no, ylipäätään lähiöissä asuvia.

      Poista