Julia Quinn: Bridgerton - Salainen sopimus
Tammi, 2020
Lukija: Anniina Piiparinen
Kesto: 12h 19min
Simonilla oli onneton lapsuus, olkoonkin että hän eli herttuan poikana aineellisesti etuoikeutettua elämää 1800-luvun vaihteen Lontoossa. Hän kärsi lapsena änkytyksestä mistä hyvästä hänen isänsä halveksi häntä, eikä Simon tavannutkaan isäänsä pitkiin aikoihin, sen jälkeen kun pystyi itse valitsemaan.
Simonin isän kuoltua hän palasi matkoiltaan, nyt varakkaana herttua Bassettina, jolle äidit olivat kilpaa naittamassa tyttäriään. Simonia moinen tungettelu häiritsi, etenkin kun hän oli päättänyt ettei koskaan mene naimisiin eikä jatka sukuaan. Hyvän ystävänsä sisareen Daphne Bridgertoniin hän tutustui tanssiaisissa, jotka olivat tuskaa myös tytölle jolle tämän äiti oli vastaavasti etsimässä sulhasta. Niinpä Daphne suostui miehen ehdotukseen siitä, että he esittävät kiinnostusta toisiinsa.
Vaikka meillä ei ole Netflixiä, enkä siksi ole Bridgertonia katsonut, pitihän sarjasta ottaa selvää kirjan muodossa. Mukana olivat kaikki kliseet persikkaisesta hipiästä lähtien, joten harlekiinimaiseen kerrontaan tottui, mutta siitä huolimatta taisin tahattomasti tirskahtaa siinä kohtaa, kun "Daphne veti hänet yhä lähemmäs kohti naiseuden kehtoaan". Kirjassa olikin yllättävän pitkäkestoisia ja yksityiskohtaisia sänkykohtauksia.
Kaiken kaikkiaan kirjan olemus oli odotuksiani huomattavasti kevyempi ja viihteellisempi, verrattuna esimerkiksi Kaari Utrion tai Sara Medbergin historiallisiin romaaneihin. Odotin että päähenkilö olisi ollut päämäärätietoisempi ja noh, ehkä juurikin utriotyyppisempi sankaritar. Simonhan oli mulkvistimpi kuin vastaavat miespäähenkilöt yleensä.
Kirjan mainoslauseen mukaan "Bridget Jones kohtaa Jane Austenin" mutten löytänyt perustetta moiselle kehulle. Ehkä olen Austen-fanina ja Bridget Joneseistakin isosti tykkäävänä puolueellinen, mutta mutta mutta... Tästä huolimatta saatan hyvinkin tarttua jatko-osiin, sillä minulle on muodostunut taipumus kuunnella hyvin kevyttä kirjaa vähän jo väsyneenä yöpuulle suunnatessa ja siihen tarkoitukseen Bridgertonit hyvin sopivat.
Bridgertonin sisarussarjaan kuuluu kahdeksan taimea joista jokaiselle on omistettu oma kirjansa, joten kuunneltavaa tulee riittämään. Kaikki kahdeksan osaa on jo suomennettu ja seuraavaksi ilmestyy käännös kirjasta, jossa on yhdeksän tarinaa jotka sijoittuvat kirjasarjan jälkeiseen aikaan. Vastaavasti Quinn on kirjoittanut Bridgertoneille "etkosarjan" Rokesbys, joka varmastikin saadaan tämän suosion myötä myös suomeksi.
Olen katsonut muutaman jakson ja ihan viihdyttävää kerrontaa se on. Kuitenkin varsin höttöistä. En epäile ollenkaan, etteivätkö kirjatkin olisi sitä.
VastaaPoistaVoisin sanoa toisinpäin, että sarja on varmasti melko jättää, kun kirjakin oli sitä 😉
PoistaEi ehkä ihan mun juttuni 😂 tosin kuuntelen kevyttä viihdettä välillä.
VastaaPoistaOlen katsonut molemmat kaudet Netflixistä ja tykännyt kovasti. Ensimmäisen kauden jälkeen ajattelin, että pitäisikö ottaa haltuun myös kirjat, saisipa nopeammin selville, miten sisarussarja elämä jatkuu. Mutta minulla on ollut mielikuva, että tässä tapauksessa filmatisointi saattaa jopa olla laadukkaampi kuin alkuperäinen kirjaversio. Ja mielipiteesi luettuani tämä fiilis kasvoi. Joten ehkä vain kiltisti odotan kolmoskautta!
VastaaPoista