Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

 

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

Tammi, 2021

Lukija: Anna Saksman

Kesto: 8 h 45 min

Karoliina oli jo vuosia sitten eronnut miehestään Ollista. Tytär Lumi oli ysiluokkalainen ja asui Karoliinalla joka toinen viikko. Tytär oli tyypillinen 15-vuotias, jos Karoliina sai hänestä irti kokonaisen lauseen sai olla kiitollinen. 

Karoliina oli erottuaan asunut hetken vuokralla ja ostanut sitten ikioman kerrostalokaksion. Siitä oli viisi vuotta ja nyt hän oli laittanut vanhan kodin myyntiin ja tehnyt tarjouspyynnön uudesta, jossa oli mieleinen pohjaratkaisu, vihdoin hän saisi myös oman makuuhuoneen. Hänellä oli vakityö sihteerinä autokaupassa joten uusi laina järjestyi helposti vaikka vanha oli vasta menossa myyntiin. Niin kiinteistövälittäjä kuin pankinjohtaja vakuuttelivat, että vanha menisi nopeasti kaupaksi ja kalliimmasta myyntihinnasta luvassa olevalla erotuksella Karoliina alkoi teettää remonttia uuteen kotiin, ainakin keittiö ja kylpyhuone menisivät heti uusiksi ja pinnat koko asuntoon. Työkaverin kautta järjestyivät kaksi luotettavaa työmiestä, vain kolmekymppiä tunti, pimeästi tietenkin. Rautakauppaan hän kävi avaamassa tilin, jossa miehille oli piikki auki, niinhän se oli remontin etenemisen kannalta kätevintä. Uusi keittiö koneineen saapuisi neljän viikon kuluttua, samassa paketissa eteisen ja makuuhuoneiden uudet liukuovikaapistot. Oli helpottavaa ajatella, että kaikki tulisi maksuun vasta paljon myöhemmin, todennäköisesti hänellä olisi rahat asunnon myynnistä tilillään jo silloin.

- Valitettavasti siellä ei käynyt katsojia. 

- Okei.

Häpeä ja nolous jostakin synnyttivät mustan lätäkön sisääni. Se tunkeutui alas kurkustani ja asettui vatsaani. 

- Tämä oli tietysti vasta ensimmäinen näyttö ja...

- Niin.

Selittely ja pehmentäminen, naurettavien lauseiden toistaminen, suun avaaminen niiden tulla. Se oli lyödyn lyömistä, maassa makaavan potkimista. Kaikki osapuolet tiesivät sellaisten sanojen heppoisuuden, mutta silti kaikki toistelivat niitä aina. Ja aina niihin takertui, olemattomaan, säälittävään johonkin. 

- Mutta kyllä minulle tulivat tässä nyt vaaran merkit.

Vaaran merkit jysähtivät vatsaan.

Välittäjä ehdotti välittömästi ryhtiliikettä, hinnanalennusta. Viisi tuhatta. Karoliina suostui kolmeen. Sanat vilisivät huminana hänen korvissaan ja ensimmäistä kertaa Karoliina laski mitä kahdeksantuntinen työpäivä kerrottuna 30 eurolla teki jokaikinen päivä.

En pysty sanomaan tarkasti, mikä oli se hetki kun pintani murtui, kun en enää toivonut Jyrki Jämsenin yhteydenottoja näytöistä, tai hänen soittojaan niiden jälkeen. Kun erään puhelun aikana sanoin "Tämä on tosi pelottavaa".

Sitten kaikki vain alkoi mennä pieleen, yhtä aikaa, ja Karoliina oli velkaa joka suuntaan. Epätoivoinen ihminen sortuu epätoivoisiin ratkaisuihin, laastaroi valtoimenaan vuotavia haavoja.

'Saat rahat heti tilillesi. Emme kysy miten käytät rahasi. Maksat takaisin kun sinulle sopii. Valitse sliderilla sinulle sopiva lainasumma.' 

Laitoin sormeni sliderille, liikutin sitä oikealle. Numerot kasvoivat ja nollat lisääntyivät. Numerot olivat kauniita, nollat kuin rauhoittavia tabletteja. Ne virtasivat näytöltä rintaani ja päähäni ja tukehduttivat ahdistustani ja huoltani kuin opiaatti. 

'Voit saada lainaa jopa 70000 euroa ilman vakuuksia.'

Tuijotin numeroa 70000 sliderin loppupäässä, jonne olin liukunut, kun ei sitä mikään estänyt. Olin liukunut kevyesti kuin höyhen, kuin kilpauimari altaan syvään päähän, puoli allasta yhdellä liu'ulla. Kyllä sitä katsoa sai.

Liu'uin takaisin altaan matalaan päähän, 2000 euroa. Rintaani levisi omahyväisyys. Olin niin maltillinen ja minulla oli järki päässä. 

Tarina on hyvin samaistuttava, etenkin alkupäässä luisua kohti perintätoimistojen asiakkuutta. Holtiton rahankäyttö kuulostaa niinikään tutulta, moni lienee, etenkin nuorempana, surutta ja enempiä ajattelematta tyhjentänyt tilinsä ihan muualle kuin ruokakauppaan suoden itselleni jotain ylellistä ja ihanaa välittämättä siitä milloin saa rahaa seuraavan kerran. Mutta toisaalta Karoliina oli aikuinen, teini-ikäisen tyttären äiti. Osittain hänen tuhlailevuutensa oli kyllä kulissien ylläpitoa, ystävien silmissä piti näyttää ettei mikään ole muuttunut, vaikkei olisikaan ollut vara tarjota seuraavaa viinilasikierrosta.

Karoliinan pakokauhunomainen suhtautuminen mahdollisesti uhkaavaan ensimmäiseen maksuhäiriömerkintään tai ylipäätään maksuvaikeuksiinsa ja kertyviin velkoihinsa tuntui kylläkin ylimitoitetulta. Hän rinnasti sitä muun muassa syöpädiagnoosin saamiseen tai elävältä kivittämiseen, vertasi avaamattomia maksumuistutuskirjeitä kihiseviksi myrkkykäärmeiksi. 

- Tämä on lähdössä huomenna perintään. 

- Ahaa.

- Maksamalla tänään olisit välttänyt perintään siirtämisen ja mahdollisen maksuhäiriömerkinnän. 

Kuinka hän saattoi sanoa minulle sen sanan. Se sana oli minulle pistin. Hän pisti minua suoraan mahaan vaikka oli niin ystävällinen. Eikö hän tiennyt sitä?

He olivat niin ystävällisiä siksi että heille oli koulutustilaisuuksissa kerrottu, että elleivät he olisi ystävällisiä ahdingossa oleville, asiakaspalveluun soittaville, ylpeytensä kadottaneille, armoa aneleville ihmisille, nämä todennäköisesti tappaisivat itsensä, tai perheensä ja itsensä. 

Maksuhäiriömerkintä löytyy jo lähes 400.000:lta suomalaiselta.