Jarkko Tontti: Haava
Otava, 2021
Lukija: Karoliina Niskanen
Kesto: 5 h 52 min
Yliopistolla tutkijana työskentelevä Greta luennoi opiskelijoille ja kirjoittaa tutkielmaa noitaoikeudenkäynneistä. Kaksi 1600-luvulla elänyttä Mariaa, saksalainen ja suomalainen. Laitoksen esimies oli varoitellut aiheen kuluneisuudesta, mutta vertailu oli Gretan mielestä uusi näkökulma. Eräänä päivänä kun Greta oli kotiutunut työpäivän päätyttyä, hän yllättyi kun ovikello soi.
Mitä nyt, eihän kukaan nykyään ilman etukäteisilmoitusta tule kylään. Ensimmäinen arvaukseni oli Jemina. Vai oliko se toive? Ei, se oli pelko. Jemina yrittäisi taas kerran vedota äidinrakkauteen ja sääliin. Heittäytyisi syliini, itkisi, lupaisi, vannoisi, itkisi lisää. Nyt hän on tosissaan, tällä kertaa hän tekisi sen. Hän on taas menossa kuntoutukseen, mutta tarvitsisi alkuun rahaa. Niinpä niin.
Mutta tällä kertaa ovella ei ole huumeita käyttävä, rahaa kärkkyvä tytär, vaan kaksi poliisia, ilman Jeminaa. Greta oli aina tiennyt tämän päivän joskus koittavan. Teidän pitäisi tulla tunnistamaan tyttärenne ruumis. Poliiseilta hän sai Jeminan osoitteen; hän ei ollut tiennyt edes tyttärensä osoitetta, ei tämän ystävistä, elämästä. Eikä siitä, oliko tämä tavannut hiljattain isäänsä ja jos, mitä he olivat tehneet. Käyttäneet päihteitä yhdessä?
Joskus olin syyttänyt erostammekin mielessäni Jeminaa. Johannes joi, koska Jemina oli niin vaikea. Välillä syytin toisinpäin, tyttäreni käytti aineita koska hänen isänsä oli alkoholisti. Se oli epäreilua, myönnetään. Ei se ollut Johanneksen vika, hän yritti tosissaan.
Kaksi addiktia, isä ja tytär. Johannes oli taas hakeutunut katkolle kun oli saanut tiedon tyttären kuolemasta. Edellisillasta ei ollut selkeitä mielikuvia, vain hetkittäisiä välähdyksiä jotka vaikuttivat siltä, että hän oli ollut Jeminan ja tämän kavereiden seurassa.
Tämä se oli. Olisiko se tämä?
Jokaiselle alkoholistille se tulee, se hetki. Joillekin ensimmäinen kerta riittää. Kun tajuaa, että joko nyt lopetat dokaamisen tai kuolet. Joillekin se tulee seitsemännentoista retkahtamisen jälkeen, tai kuudennen myllyhoidon aikana. Että nyt vittu riittää. Nyt vittu riittää.
Ja kyllä, olin sanonut nämä sanat itselleni aikaisemminkin. Tämän päätöksen olin tehnyt niin monta kerta viimeisen kolmentoista vuoden aikana. Ihan tosissani olin päättänyt joka ikinen kerta. Ja joka kerta olin salaa luvannut itselleni takaportin, muutaman sentin raollaan olevan takaoven. Se oli ajatuksen itu jokaisen päätökseni reunamailla, halun muistutus hirmuisesta voimastaan. Että kunhan olet kunnossa, kunhan olet kaksi vuotta juomatta, sitten voit ottaa pari lasillista viikossa, ei yhtään enempää.
Nyt vittu riittää.
Kirja oli jaettu kolmeen osaan, joissa kertojina olivat Greta, Johannes ja lopulta Jemina itse. Gretan osuus oli niistä kiinnostavin, Johanneksen vähän pitkästyttävä ja loppu oli mielestäni tylsin mahdollinen. Pienenä sivujuonteena Gretan osuudessa oli kiinnostavaa tietoa noitavainoista. Pidin kovasti Tontin edellisestä kirjasta Perintö, tämä oli sen jälkeen harmillinen pettymys. Asiaa ei juuri suttanut se, että lukija oli jopa suomalaiseksi tasainen läpilukija, joka olisi voinut eläytyä enemmän.
Hmmm, tämä on minulla äänikirjana odottamassa, mutten ole vielä aloittanut kuuntelua. Harmi, kun kirja ei vastannut odotuksia. Itse en ole lukenut aiemmin Tontilta mitään, joten lähden liikkeelle puhtaalta pöydältä.
VastaaPoistaSinä voit tykätä enemmän :) Helpompi aloittaakin ennestään tuntemattomalta kirjailijalta, kun ei ole niitä ennakko-odotuksia.
PoistaKinnostuin kovasti, koska aihe (alkoholismi) sinänsä kiinnostaa, jos siis on yritystä päästä kuiville eikä olla vain örisemässä. Eli jotain syvempää sisältöä toivon ja tässä näyttäisi olevan. Harmi, ettei kokonaisuus ilmeisesti toimi.
VastaaPoistaVoisin kyllä tämän silti ehkä joskus lukea, koska alkoi nyt kuitenkin kiinnostaa. Tai sitten tuon Tontin toisen eli Perinnön, josta pidit enemmän.
Nuo kaksi kirjaa on kyllä hyvin erilaiset, Perintö on sukutarina, jos niistä pitää niin suosittelen.
PoistaTässä on taustalla koko ajan tuo Jeminan kuolema, miksi ja miten se tapahtui. Odotin loppuun jotain maton alta vetävää twistiä ja se jäi nyt tulematta. Jotenkin kokonaisuus jäi minulle myös irralliseksi. Lukisin silti ilman muuta seuraavankin Tontin kirjan :)
Nyt on taas niin raju aihe, että en usko tämän pääsevän omaan lukujonooni. Luin juuri Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja kiitos ei, en halua edes kirjallisesti kohdata yhtään alkoholistimiestä lähiaikoina. Ihan en ymmärtänyt, miten ne noidat liittyvät tähän tarinaan?
VastaaPoistaTutkielma noitaoikwudenkäynneistä liittyi Gretan työhön tutkijana. Greta kertoi niistä jonkin verran siinä omassa osuudessaan ja siinä vaiheessa olin vielä antamassa reilummin tähtiä tälle kirjalle.
PoistaItse olen lukenut viime aikoina mm kaksi kirjaa nuoren tytön ja reilusti vanhemman miehen suhteesta (joista ainakin toinen on omaelämäkerrallinen) joiden lisäksi sain juuri loppuun Samartinin Naiset valkoisissa jossa käsitellään Kuuban mielipidevankeja ja maan muutenkin ala-arvoista ihmisoikeustilannetta ja kuvattiin mm. miten heitä kidutettiin vankilassa, niin näihin verrattuna alkkis ja narkkari kirjan henkilöinä on ihan peruskauraa...