Sivut

lauantai 20. helmikuuta 2021

Griffiths: Aavekentät

 


Elly Griffiths: Aavekentät
Ruth Galloway -mysteeri #7
Tammi, 2020
Suomennos: Anna Kangasmaa
Alkuteos: The Ghost Fields, 2015
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 10 h 41 min


Kaivinkone osuu rakennustyömaalla johonkin isoon ja metalliseen joka paljastuu lentokoneeksi. Koneessa on amerikkalaisten tunnukset joten ylikomisario Harry Nelson päättelee koneen.kuuluneen sodan aikaiseen tukikohtaan joka sijaitsi aivan lähellä. Yllättävä havainto saa Nelsonin kutsumaan poliisia toisinaan avustavan, North Norfolkin yliopiston forensisen arkeologian laitoksen professorin Ruth Gallowayn paikalle, koska ohjaamossa istuu edelleen koneen pilotti, luuranko hatunriekaleet päässään.

Ruth näkee heti, ettei kaikki täsmää. Jos kone olisi syöksynyt maahan, eikö se olisi iskeytynyt maahan jyrkemmässä kulmassa? Ainakaan lentäjällä ei olisi luodinreikää ohimossaan.

Kun ruumis tunnistetaan Frederick Blackstockiksi, lähtee Nelson Blackstock Hallin sukukartanoon jututtamaan sen nykyisiä omistajia Georgea ja Sallya. Frederick, nykyisen George Blackstockin isän veli, oli lähtenyt 1930-luvulla Amerikkaan ja oli kyllä kuollut sodassa Euroopassa, mutta hänen koneensa oli syöksynyt Kanaaliin. Vanhaan kalkkikaivokseen pudonnut konekin tunnistettiin, mutta sen lentäjä oli käyttänyt heittoistuinta ja hänet oli jo sodan aikaan löydetty läheiseltä niityltä. 

"Juippi on ollut vainaa 70 vuotta, siitä Ruth oli aika varma. Mutta joku työnsi hänet koneeseen aika äskettäin, minkä vuoksi?"
"Kenties keskeyttääkseen rakennustyöt? Kyllähän siitä vähän hälyä nousi."
Nelson ihmettelee onko Cloughin tarkoitus olla hauska. 
'Vähän hälyä' on kehno kuvaus paikallislehdissä koko kesän käynnissä olleesta kitkerästä kinastelusta. Sikäli kuin Nelson ymmärsi oikein niitty, Dewils Hollow, varjelkoon, on arvokas niin historiallisesti kuin luontonsakin puolesta. Se on lähellä paikkaa josta Ruth löysi pronssikautisen luurangon ja yleisen, myös Ruthin arvion mukaan, lähistöllä voi olla kumpuhautoja.

Aavekentät ovat hylättyjä, sodan aikaan paljon käytettyjä lentokenttiä, joista osassa on nykyään muuta toimintaa. Yksin Norfolkissa niitä oli ollut lähes 40 ja niiden lisäksi hämäykseksi rakennettuja varjokenttiä. Yhdessä aavekentistä hangaarit ovat täynnä possuja ja emakoita, sillä nuoremman George Blackstockin poika Chaz pitää siellä sikalaa. Tytär Cassandra on näyttelijä ja innostuu heti, kun kuulee tv-produktiosta. Sen myötä myös Frank, amerikkalainen historioitsija johon Ruth oli tutustunut edellisosassa, tulee taas Norfolkiin.

"Juippi on ollut vainaa 70 vuotta, siitä Ruth oli aika varma. Mutta joku työnsi hänet koneeseen aika äskettäin, minkä vuoksi?"
"Kenties keskeyttääkseen rakennustyöt? Kyllähän siitä vähän hälyä nousi."
Nelson ihmettelee onko Cloughin tarkoitus olla hauska. 
'Vähän hälyä' on kehno kuvaus paikallislehdissä koko kesän käynnissä olleesta kirkerästä kinastelusta. Sikäli kuin Nelson ymmärsi oikein niitty, Dewils Hollow, varjelkoon, on arvokas niin historiallisesti kuin luontonsakin puolesta. Se on lähellä paikkaa josta Ruth löysi pronssikautisen luurangon ja yleisen, myös Ruthin arvion mukaan lähistöllä voi olla kumpuhautoja.

Edellisosasta on.kulunut jo kaksi vuotta ja kovasti kasvanut ja juttelemaan ryhtynyt viisivuotias Kate aloittaa esikoulun. Nelson olisi halunnut laittaa tytön yksityiskouluun, mutta Ruth oli pitänyt päänsä ja Kate aloitti kunnan eskarissa. Suhderintamalla on pyöritystä, kun Nelsonin vaimo Michelle lämpenee toiselle miehelle ja edelleen Ruthista kiinnostunut Frank palaa Englantiin. 

Sarja paranee koko ajan edetessään, mikä koukuttaa entistä enemmän! Aavekentät on se osa, johon ilmestyessään kiinnitin huomiota, mutta olen tässä vaiheessa todella mielissäni siitä, että maltoin aloittaa sarjan aivan alusta. Olen.koittanut vähän toppuutella, etten heti saisi sarjaa kiinni kirityksi, mutta koukuttumisesta kertonee se, että olen kuunnellut nämä seitsemän osaa kahdeksassa kuukaudessa. Tämän osan jälkeen on ilmestynyt jo kahdeksas ja ihan kohtapuoliin saadaan suomeksi yhdeksäs. Ruth-faneille on odotettavissa vielä paljon luettavaa, sillä Griffithsiltä on pian tulossa sarjan kolmastoista osa.



6 kommenttia:

  1. Olen lukenut sarjasta vasta sen ekan osan. Meilläpäin nämä ovat kirjastoissa todella haluttuja, hylly ammottaa tyhjyyttään.

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut kaikki suomennokset ja tykkään kovasti tästä sarjasta ja sen huumorista ja kodikkuudesta ja lämmöstä. Ruth on ihanan symppis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth on ihana! Nämä on just minun tyylisiä dekkareita ja kiva tietää, että uusia monta vielä suomennettaviksi :)

      Poista
  3. Luin nuo kaksi muutakin artikkeliasi, mutta jotenkin en tällä hetkellä jaksa sen paremmin pikavippejä kuin tyttöjä hyväksikäyttäviä opettajiakaan. Ruth Galloway puolestaan on ihanteellista luettavaa koronaketutukseen. Kiva, kun muistutit. En olekaan lukenut viimeisimpiä suomennoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on menossa lukukirjana just Suostumus, toinen samasta aiheesta kuin Vanessa. Mutta äänikirjana vastapainoksi Jenny Colganin hyvänmielenkirja. Enkä minä koe ahdistavaksi Vanessaakaan.

      Poista