Sivut

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Lauren Ho: Last Tang Standing


Lauren Ho: Last Tang Standing
Harper Collins, 2020
Lukija: Catherine Ho
Kesto: 12 h 38 min
Kuuntelin kirjan BookBeatissa.

... and Chinese families all over the world come together in love, peace and togetherness. But this is not that kind of story. 
This is a story where bad things happen to good people, especially single people, because here's the deal: For folks like me who find themselves single by February, Spring Festival is not a joyous occasion. 

Toisin sanoen, sen kamalampaa ei olekaan, kuin olla kiinalaisen uuden vuoden juhlinnoissa päälle kolmekymppinen sinkkunainen ja kaikkien sukulaistanttojen utelun kohteena: "Miksi sinä olet vielä naimaton? Kuinka vanha sinä nyt jo olitkaan? Ei kannata odottaa lasten hankkimista liian pitkään -- niin ja paljonko sinä tienaatkaan verojen jälkeen?" 

33-vuotias Andrea Tang palasi kuusi vuotta sitten yliopistosta valmistuttuaan Lontoosta takaisin Aasiaan ja päätyi töihin Singaporeen. Wei Wei -täti, Andrean isän kuusikymppinen sisko ja suvun kiistaton matriarkka, oli uskomattoman varakas ja käytännössä omisti Andrean perheen rahoitettuaan heidän elämistään ja huippuopintojaan. Niinpä Andrea oli pakotettu tädin uuden vuoden juhlaan. Juhlissa Andrea kuuli tyrmäävän uutisen, jopa Helen, Auntie Wei Wein liki nelikymppinen tytär, jonka Andrea tiesi varmuudella olevan lesbo, oli kihlautunut. Miehen kanssa. Luoja paratkoon, Andrea tulee olemaan serkuksista viimeinen naimaton, "last Tang standing".

Kuala Lumpurissa asuvan äidin vihjailut lapsenlapsista eivät olleet yhtään sen vaatimattomampia. "I'm a simple woman with simple needs, all I ever wanted in return for the sacrifices I made for my children is their love and grandchildren, but what do I get instead? A work crazy elder daughter, who just so happens to be my favorite child, in Singapore that I never see. And the other one living in sin with that... that..." viitaten Andrean pikkusiskon Melissan muslimipoikaystävään. Muut äidin vaatimukset hän olikin täyttänyt, päässyt huippuyliopistoon, valmistunut asianajajaksi ja oli hyvällä matkalla päästä seuraavana firman osakkaaksi, mutta sen jälkeen kun hän täytti kolmekymmentä, äidillä oli ollut vain yksi agenda, saada hänet naimisiin ja tulla itse isoäidiksi. 

Andrea itse keskittyisi mieluummin varmistelemaan osakkuuttaan firmassa, etenkin kun hänelle oli alkuvuodesta ilmaantunut yllättävä kilpailija. Pomot olivat keksineet, että Andrea saisi jakaa toimistonsa Singaporen toimistoon siirtyneen intialaissukuisen Sureshin kanssa. Siitä alkoi kilpailu kumpi on aikaisemmin töissä ja lähtee viimeisimpänä. Kaiken huipuksi Suresh on ärsyttävän komea ja puoleensavetävä. Onneksi hän ei ole yhtään Andrean tyyppiä, tai on, mutta kihloissa.

Treffimarkkinoilla Andrea tapasi muun muassa miehen joka häipyi aamulla varastettuaan hänen kalliin kellonsa. Parempi löytö oli Eric Dang, vanhempi, mutta hävyttömän rikas perheimperiumin kärkihahmo. Eric olisi loistava saalis joka veisi jalat äidinkin alta ja mikä parasta, hän on tosissaan Andrean suhteen. Mutta hän etenee kovin nopealla vauhdilla ja miehen kosintakin tuntuu enemmän käskyltä kuin kysymykseltä.

Last Tang Standing oli ensimmäinen koskaan englanniksi kuuntelemani kirja. Koska kirja oli testi, päätin valita kevyen genren, jossa ei todennäköisesti olisi liutaa tunnistamattomia sanoja ja sen suhteen valinta oli hyvä, sillä seuraamisessa ei ilmennyt mitään ongelmia ja sain positiivisen ensikokemuksen. 

Kaikkien katselemieni viihdekirjojen joukosta valitsin juuri tämän, koska päähenkilö oli kiinalaissukuinen ja siksi odotin, että vaikka luvassa olisikin ylennyksen- ja miehenmetsästystä sekä tinderdeittejä, kirja olisi edes pikkiriikkisen erilainen. Harmillisesti potentiaalisia teemoja, kuten kastien merkitystä intialaisten sukujen nykypäivän avioliitoissa tai mahdollisuutta naida eritaustainen / eriuskontoinen puoliso, raapaistiin pinnasta niin kevyesti ettei jälkeä juuri näkynyt. Mutta toisaalta, chick litiksi tämä oli oikein näppärää tekstiä ja äänikirjan lukijakin ihan passelisti eläytyvä, enemmän kuin suomalaiset lukijat keskimäärin.


4 kommenttia:

  1. Kerrankin olen kuullut kirjasta, tätä olen jopa lääppinyt kaupassa mutta jätin sinne. Taisi olla ihan oikea päätös, sillä ei tämä nyt oikein kuulosta sellaiselta, jota ainakaan nyt jaksaisin lukea. Lisäksi minulla on tuo Crazy Rich Asians omassa hyllyssä ja se "pitäisi" lukea ensin ennen kuin rohmuaa uusia "vastaavia". Ehkä tämän voisi joskus lainata kirjastosta, kun kaipailee jotain tosi rentoa.

    Mutta hyvä sinä, kielitaitoa kannattaa pitää yllä ja kirjallisuus on mitä mainioin tapa siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä sai kyllä ihan hyvän startin lukemiselle ja nyt olen kuunnellut jo vähän vaativampaakin tekstiä :)

      En ole lukenut tuota Ökyrikkaat aasialaiset, mutta se on varmaan hyvin samantapainen. Chick litin nälkään sitten joskus, ehkä.

      Poista
  2. Onnea uudesta alusta lukuhistoriassasi! Mua alkoi kanssa kiinnostaa Singapore kirjamaana, kun luin Balli Kaur Jaswalin teoksen Inheritance. Ja toki yhden ökyrikas-opuksenkin. Ei haittaa, jos väliin tulisi jotain kepeämpää, joten laitan tämänkin muistiin. Tuo Inheritance oli vähän vakavampi, mutta ei sekään vaikea kielellisesti.

    Kiva myös vertailla eroja äänikirjojen toteutuksessa. Joillain suomalaisillakin lukijoilla alkaa olla amerikankaupallinen Disney-ääni. Eivätkä kaikki amerikkalaiset toteutukset tunnu kaupallisilta, niissä vaan näytellään enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin tuota Inheritancea, muttei löydy meidän kirjastosta, höh.

      Poista