Tuula T. Matintupa: Laululintu

 Tuula T. Matintupa: Laululintu

Word Audio Publishing, 2021

#2 Alina Mänty

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 6 h 31 min

Kaksimetrinen Touko Juurakko teki voimalla kaiken mitä tekikin. Äitee oli päättänyt miehen veljien vaatiessa maatilan lihoiksi laittamista, että se jääköön Toukolle elämäntyöksi, kun veljet olivat jo saaneet opiskella itselleen ammatit. Minkäs Touko sille voi että asiat eivät vain järjestyneet hänen päässään samalla tavalla kuin toisilla, ja minkä hän sille mahtoi että kirjaimet vilistivät ympäri kirjan sivuja kuin kusiaiset konsanaan.

Tapani-veli oli lähtenyt silloin kotoa ovet paukkuen eikä ollut koommin antanut kuulua itsestään. Veli eleli kuulemma maisterina Helsingissä ja oli saanut tuomarivaimonsa kanssa kaksi lasta. Pikkuveli Jussi oli sen sijaan usein nähty vieras Juurakossa, vaikka Touko vannoikin kerta toisensa jälkeen, ettei enää antaisi rahaa veljen juopotteluun. 

Vaikka Toukon vaimo Kaija oli vakaasti uskovainen, Toukoa hän ei ollut saanut Jumalan sanan pariin käännettyä. Mutta tarvittiin vain yksi ihme, yksi kivulias kohtaaminen ensin pässin ja sitten enkelin kanssa ja uskoon tulleesta Touko Juurakosta itsestään tuli saarnamies. 

Kun kirkkoherra Veli Toivola oli kieltäytynyt ottamasta Toivoa kirkkoon saarnaamaan oli mies tästä suivaantuneena vuokrannut nuorisoseuran talon vuodeksi eteenpäin ja perustanut kilpailevat hengenjuhlat kovaäänisineen kaikkineen.

Kirkkovaltuuston puheenjohtajan, sähköinsinööri Hannu Aholan tytär Kukkamaria oli jättänyt koulun kesken ja viihtyi isän mielestä liian epämääräisessä porukassa. Vaimonsa Minnan kanssa Hannu ei ollut edes puheväleissä, he elivät yhdessä vain koska se tuli halvemmaksi kuin eroaminen. 

(Kukka)Maria ja hänen poikaystävänsä, Touko Juurakon pikkuveli Jussi, olivat torkkumassa nuorisoseurantalolla Juurakon saarnatessa, jossain vain hengaillakseen, miksei sitten siellä. Yllättynyt Touko jätti jopa lauseen kesken, sillä niin kaunista laulua hän yhtäkkiä kuuli seurakuntansa parista. Maria oli alkanut laulamaan kielillä.

Juurakko pyöritteli pientä posliinikuppia isossa kourassaan.

"Jaa-a, miten sen nyt sanoisi. Likka lauloi kuin enkeli. Hyvä ääni sillä oli, sellainen heleä, äidiltään oli sen perinyt. Mutta sanat olivat taivaan omaa kieltä. Me yritimme löytää niille tulkin mutta ei löydetty."

Ylikonstaapeli Alina Mänty hälytettiin Järvikylän nuorisoseurantalolle kuolemantapauksen takia. Paikalle ensimmäisenä ehtinyt terveyskeskuslääkäri ei uskonut sen olleen onnettomuus.

"Aluksi kaikki näytti onnettomuudelta. Tuo parven kaidehan on hyvin matala. Kuvittelimme että tyttö on siivotessaan jollain lailla horjahtanut ja pudonnut laidan yli."

"Entä sitten?", Alina kysyi. 

"Ketonen, tämä poliisi siis, sanoi että meidän pitää soittaa tekniset tutkijat paikalle, jos heitä ei ollut jo hälytetty. 

Minä tutkin tyttöä hieman lähemmin. Hän makaa selällään, kuten huomaat. En usko että hän on liikkunut putoamisensa jälkeen. Kuvittelisin että hänen selkärankansa on murtunut tai sitten kuolema tuli takaraivon iskeytyessä penkin reunaan tai lattiaan. Minusta hänellä on kasvoissaan vammoja jotka eivät ole voineet tulla pudotessa."

Kuollut tyttö oli Juurakon seurakunnan uusi "vetonaula", laululintunen Maria. Tutkimuksissa käy ilmi myös, että vain parikymppinen tyttö oli joskus synnyttänyt. Lapsen olinpaikasta tai oliko tämä edes elossa ei ollut mitään tietoa, eikä kukaan tuntunut tietävän Marian olleen raskaanakaan, eivät tytön vanhemmat, ystävät, eikä edes hänen poikaystävänsä Jussi.  

Laululintu oli kaikin puolin hyvin samanoloinen dekkari kuin sarjan ensimmäinen osa, Syntymään tuomittu, josta bloggasin elokuussa. Eli juurikin junan lailla puksuttava perusdekkari, joka toimisi hyvin esimerkiksi nollauskirjana vaativamman lukemisen välissä. Alinaan tutustuminen ihmisenä ei juurikaan edennyt, olisin odottanut enemmän sillä saralla.