Sivut

torstai 22. lokakuuta 2020

Pirkko Saisio: Elämänmeno


Pirkko Saisio: Elämänmeno
Äänikirjan julkaisija: Siltala, 2020
Lukija: Elsa Saisio
Kesto: 7 h 57 min
Kuuntelin kirjan Nextoryssa.


Eila ja siskonsa Lahja olivat karjalaista sukua, Helsinkiin päätyneet. Eila oli ollut naimisissa Laurin kanssa, mutta he eivät ehtineet saada lapsia, kun Lauri jo kuoli sodassa. Eilan vanhin tytär Marja on avioton lapsi suhteesta Reinoon, jonka hän oli tavannut kohta sodan jälkeen ollessaan kahvilassa töissä. Valitettavasti mies oli osoittautunut kaksinaamaiseksi petturiksi, vaikka oli niin uskonnollinenkin olevinaan.

Sittemmin Eila oli mennyt naimisiin Alpon kanssa ja he saivat kakai yhteistä lasta. Viiden hengen työläisperheenä he elelivät ajanmukaista niukkaa elämäänsä Helsingin Kalliossa ahtaassa asunnossaan, riidellen ja rakastaen. Alpo oli lempeä isä, joka suhtautui Marjaan kuin omaansa, muttei toisaalta puuttunut Eilan kiivauteen lastenkasvatuksessa muuten kuin "noh, noh" lausahdellen. Äidin vitsan kasvattama on lähinnä Marja, jolta äiti odottaa koko ajan enemmän.

Ja taas tuli äiti Nokialta kotiin kynnenaluset mustina ja käsivarret koneenrasvassa. Ja näki likaiset astiat ja pölyiset matot ja rikkinäiset sukat tuolin karmilla. Ja kuljetti Marjan niskatukasta keittokomeroon ja työnsi nenän rasvaisiin lautasiin. 
Marja itki ja tiskasi, mahaa ja päätä särki. Kuuma vesi loppui kesken kaiken, ja sormiin jäi paksu rasva ja eltaantuneen kastikkeen haju.
Ja taas nukkumaanmenon aikoihin Marja luki Anna- ja Runotyttö-sarjaa uudelleen ja uudelleen, kastikkeen haju hävisi ja äiti ja Nokian vittumaiset mestarit ja klupi Nokian kusiputkassa...

Kirja etenee vuoroin Marjan, vuoroin Eilan elämää kuvaillen, sodan jälleenrakennusvuosista aina 70-luvulle asti, jolloin Marja on jo itse nuori aikuinen. 

Pirkko Saision esikoisromaani vuodelta 1975 voitti J. H. Erkon palkinnon. Saisio oli itsekin vain 26-vuotias, kun romaani julkaistiin. Hän tiesi mistä kirjoitti, omanikäisestään Marjasta, oli asunut työläisperheessä jopa samalla kadulla Kalliossa, minne sijoitti Marjankin perheen. Alunperin hän kirjoitti Marjalle poliittisen heräämisen kauden romaanin loppupuolelle, mutta jätti kustantajan toiveesta taistolaisuuden sekä Marjan homoseksuaalisuuden pois.

On todella hienoa, että näitä vanhempiakin kirjoja luetaan nykyään äänikirjoiksi, sillä minun ei muuten olisi tullut luettua Elämänmenoa ehkä koskaan. Todennäköisyys, että olisin lähtenyt sitä kirjastosta etsimään oli pieni, mutta nähtyäni sen äänikirjauutuuksissa latasin sen kuunneltavaksi välittömästi ja pidin kuuntelemastani todella paljon. Lukijana oli vieläpä hänen oma tyttärensä Elsa Saisio joka suoriutui työstään erinomaisesti. Kuuntelin tosin kirjan 1,25 -kertaisella nopeudella mikä on harvinaista minulle, mutta nopeutus sopi mielestäni Eilan kipakkuuteen. Minulla ja miehelläni on muuten lempinimi Elsa Saisiolle. Kun huomaan hänen olevan mukana esimerkiksi jossain tv-sarjassa, huudahdan "Pupu!", koska Elsa tuli meille tutuksi Tampereen komediateatterin kesäteatterin lavalta, loistavasta suorituksesta jäniksenä Jarvan Jäniksen vuodessa. Vuosi oli 2007.


6 kommenttia:

  1. Me luimme Elämänmenon yläasteella 80-luvulla. Itse asiassa, jos en väärin muista, taisimme saada tämän kirjan ihan omaksi, mutta en tiedä onko minulla sitä enää. Muistan että tykkäsin siitä, mutta muuta en enää muistakaan. Olen joskus miettinyt, että pitäisi lukea se uudestaan. Olisi kiva nähdä mikä siinä oli se juttu, josta pidin, vai tavoittaisinko sitä vielä näin pitkän ajan jälkeen. Kiva kuulla, että näinkin vanhasta kirjasta on tosiaan tehty äänikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläasteikäiselle tässä on varmasti ollut sitä samaistumisen tunnetta Marjaan, joka kasvaa samaan ikään ja nuoreksi aikuiseksi kahnaten äitinsä kanssa. Ainakin meillä oli äidin kanssa ihan samanlaista ja Eilan ajatusmaailma ja niin monet repliikit olisivat voineet olla suoraan minun äitini suusta. Mutta nyt kun omaan nuoruuteen on jo niin pitkä välimatka, osaa nähdä sen toisenkin näkökulman. Esimerkiksi tuossa lainauksessani sen, miten väsynyt se äiti on töistä palattuaan ja taatusti pinna kireällä kun näkee kotiin tullessaan, että kotityöt odottaa eli se tiskivuori, mitä Marja ei ollut hoitanut. Marjan ikäisenä pidin itsekin äitiä ilkeänä kun se reagoi kuin Eila tuossa.

      Poista
  2. Olen lukenut Elämänmenon joskus ikuisuus sitten ja muistan pitäneen siitä kovasti, mutta juuri mitään muuta en enää muistakaan tapahtumista. Hauskaa, että Elsa Saisio lukee kirjan! Hän on loistava äänikirjan lukija muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen Elsa Saision lukema minulle, kävin kurkkaamassa mitä muuta hän lukee ja lisäsin pari vanhaa Anja Snellmania alati kasvavalle suosikkien listalle :)

      Poista
  3. Tämä on jäänyt multa täysin huomiotta. Miksiköhän?! Täähän kuulostaa just minun kirjalta!

    VastaaPoista