Lina Areklew: Juhannusruusut

 

Lina Areklew: Juhannusruusut

Ulvönin murhat #1

Tammi, 2021

Alkuteos: Ur askan, 2020

Suomennos: Laura Kulmala

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 32 min

Toimittajat jahtasivat Fredrik Frödingiä aina Estonia-onnettomuuden vuosipäivänä, olihan hän yksi laivalta selviytyneistä.

Tasavuodet olivat pahimpia, mutta nykyään toimittajat sentään luovuttivat aiempaa nopeammin. Painostus ei ollut enää samanlaista kuin alussa, kun he olivat leiriytyneet sairaalan pihalle ja hänen kotiutumisensa jälkeen saartaneet mummun kotikadun viikkokausiksi. He olivat valokuvanneet häntä ja hänen ystäviään täysin häpeilemättä. Lirkutelleet, houkutelleet, uhkailleet ja lahjoneet. Vain saadakseen mahdollisimman mehukkaan jutun surun murtamasta kolmetoistavuotiaasta, joka oli menettänyt koko perheensä Euroopan pahimmassa laivaonnettomuudessa. 

Fredrik pystyi yhä kuulemaan pikkuveljensä Niklasin äänen korvissaan, tuntemaan tämän käden kädessään.

Ensin onnettomuus oli ollut kuin jännittävä seikkailu, kun he olivat päätyneet samaan pelastusveneeseen, kunnes tuli se suurin aalto. Fredrik tunsi vieläkin huonoa omaatuntoa siitä, että veli oli päässyt hänen otteestaan juuri ennen kuin pintapelastaja oli ehtinyt heidän lautalleen. 

Hän kävi edelleen Torsten Bredhin traumaperäiseen stressihäiriöön erikoistuneella klinikalla, oli onnekseen päässyt tälle, kun julkisen terveydenhuollon lääkäri oli olkapäitään kohautellen alkanut puhua työkyvyttömyyseläkkeestä. 

"Missä näit hänet?" Torsten toisti. Fredrik sulki silmänsä ja nojasi päätä käsiinsä. 

Hän oli kävellyt hyväntuulisena Karlavägenillä. Pari työkaveria Sollentunan passiyksiköstä oli pyytänyt häntä töiden jälkeen kaljalle juhlistamaan loman alkua. He olivat päätyneet terassille Storeplanin lähelle, ja ilta oli venähtänyt. Juominen ja hänen iltapäivällä ottamansa neljä tablettia olivat olleet huono yhdistelmä. He olivat puhuneet työasioistaan ja kesäsuunnitelmistaan, ja Fredrik oli valehdellut aikovansa lähteä kavereiden kanssa purjehtimaan. Se oli tuntunut hyvältä, melkein kuin oikealta elämältä. Kotimatkalla hän oli poikennut ostamaan kioskilta limsaa. Kun hän oli naputellut PIN-koodia kortinlukijaan, hänen oli ollut vaikea kohdistaa katsettaan, ja työntyessään jonon ohi ulko-ovelle hän oli horjahdellut. 

Silloin se oli tapahtunut.

Kun hän oli astunut kioskin ovesta ulos, mustaan lippalakkiin ja vaaleaan huppariin pukeutunut mies oli pyyhältänyt hänen ohitseen. Fredrik oli joutunut hidastamaan askeliaan, jotta he eivät olisi törmänneet. Hän oli katsonut miehen perään kun tämä oli kävellyt suojatien yli pää kumarassa, kuin kenkiään tuijottaen tai kasvojaan peitellen.  Fredrikille oli kuitenkin riittänyt vilaus profiilista.

Se oli ollut Niklas. Hän oli tiennyt sen. 

Fredrik oli nähnyt miehen menevän hotelliin, mutta sen respassa ei tiedetty Niklaksesta ja lopulta hänet ohjattiin ulos. Hän oli varma että häneltä pimitettiin jotain, mutta miksi? Hän jäi odottamaan kunnes hotellinjohtaja Adam Ceder lähti hotellista ja seurasi tätä päätyen tuntien ajamisen jälkeen kauas Tukholmasta, Ulvönin saarelle.

Saarella Fredrik näki yllättäen vanhan tuttunsa poliisikoulun ajoilta, Sofia Hjorténin. Hän ei ehtinyt jäädä juttelemaan pidempään naisen kanssa, hänenhän täytyi seurata Cederiä. 

Sofia oli töissä Örnsköldsvikin poliisin tutkintayksikössä ja sai hälytyksen ensimmäisenä, kun kotisaarelta oli löytynyt ruumis. Saarella asui vain kolmisenkymmentä vakituista, joten Sofia tiesi vedessä puoliksi maanneen miehen olevan turisti. 

Kun Fredrikistä tulee yksi Adam Cederin kuolemaan johtaneiden tapahtumien epäillyistä, Sofia päättää pimittää viimeiseen saakka, että mies oli viettänyt edellisyönsä hänen lakanoissaan. Hän ei muutenkaan tiedä miten suhtautua Fredrikin ilmestymiseen hänen elämäänsä. Sofialla on ollut jo pitkään mies, mutta tälle hän on kuitenkin vain toinen nainen.

Kuuntelin tämän sarjan avausosan täsmäkirjana viime vuoden Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 25: Kirja keskiyön auringon juhlasta. Tänä vuonna kirja kävisi esimerkiksi Helmet-haasteen kohtaan 3: Kirjan nimessä on kasvi. Sarjasta on viime syksynä ilmestynyt toinen osa, Lumimyrsky, joka menisi tällä hetkellä kohtaan 28: Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä. En ole vielä päättänyt jatkanko sarjaa, se oli jotenkin niin perusdekkari, ei mitään erityisemmin pahaa sanottavaa, muttei tarjonnut suurta elämystäkään. Seuraavassa osassa näyttää ihmissuhderintamalla tapahtuvan isompi muutos, joka kyllä kiinnostaa, ja rikoskin vaikuttaisi olevan ihan potentiaalisen jännittävä, joten, vahva ehkä?