Alexandra Brown: Cupcakes at Carrington's

 Alexandra Brown: Cupcakes at Carrington's

Harper Collins, 2018

Lukija: Josie Arden

Kesto: 12 h 15 min

Carrington'sin tavaratalo Englannin rannikolla, Mulberry xx on kaunis ja hohdokas, puuterinsininen satavuotias rakennus, maamerkki josta turistit ottavat kuvia.

Georgie on töissä naisten asusteosastolla ja rakastaa työtään, jossa hän on erittäin hyvä. Tosin käsilaukkujen myynnistä saadut pienet provikat ovat viime aikoina huvenneet kokonaismyynnin laskiessa ja Georgiella onkin vaikeuksia selvitä kaikista kuukausittaisista menoistaan. 

Äiti toi hänet pienenä joka lauantai ostoksille Carrington'sin, jonka päätteeksi he nauttivat herkkuja tavaratalon teehuoneessa. Ne lauantait, yhteiset hetket äidin kanssa, olivat osa Georgien onnellista lapsuutta. Mutta oli myös toinen puoli, sillä äidin kuoltua Georgie oli päätynyt sijaiskotiin, jossa hemmottelu oli loppunut kuin seinään ja perheen oma tytär, joka oli Georgia kohtaan ilkeä, sai kirsikat kakusta oli kyse mistä tahansa.

Nykyään kahvilaa pyöritti Georgien paras ystävä Sam, joka oli antanut sille nimeksi Cupcakes at Carrington's ja myi siellä muiden herkkujen muassa Georgien suurinta houkutusta, kuorrutettua red velvet -kuppikakkua. Samilla oli jatkuvasti jokin uusi ihastus meneillään ja vaikka Georgie vastusteli, Sam otti yhtenään poikaystäviensä kavereita mukaan sokkotreffeiksi Georgielle. 

Georgie oli  seurustellut Brettin kanssa kolme vuotta, minkä jälkeen mies oli jättänyt hänet jonkin pitkäsäärisen platinablondin takia. Eron jälkeen Georgien miesrintamalla oli ollut hiljaista ja ensimmäistä kertaa aikoihin hän oli todella tuntenut jotain miestä kohtaan työhaastattelussa, jota piti hänen komea tuleva pomonsa James. Harmi vain mies tuntui olevan onnellisesti naimisissa.

Yhtäkkiä Georgien ympärillä kuitenkin vilkastui, sillä rikas venäläinen asiakas alkoi piirittää häntä ja tavarataloon tuli uusi komea työntekijä, Tom, joka sai Georgien sydämen jättämään lyönnin väliin heti ensikohtaamisella. 

Tavaratalossa on luvassa muitakin muutoksia. Ystävänpäivän myyntisesonki on lähestymässä ja sisään purjehtii Maxine, kuuluisa liikkeenjohdon konsultti joka on palkattu muokkaamaan tuotevalikoimaa ja järkeistämään kulurakennetta. Kaikki joutuvat pelkäämään työpaikkansa puolesta. Onneksi Georgien tukena on myös tavaratalon johtajan henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Eddie, joka on Georgien GBF, gay best friend. Toisaalta, onko Georgien unelmatyö seuraaviksi 40 vuodeksi sellainen, jossa on aina joku Maxinen kaltainen ihminen hengittämässä niskaan?

Etsin oikeastaan edelleen joulukirjaa, mutta törmäsin tähän kolmen kirjan sarjaan, joista ensimmäinen sijoittuu ystävänpäivään, toinen jouluun ja kolmas sitä seuraavaan kesään. Kaikilla osilla oli Nextoryssa kymmenkunta lukijaa ja mikä harvinaista, kirjoista oli yksimielisesti pidetty. Keskiarvo 4 on erittäin hyvä, etenkin englanninkieliselle feelgood / chick lit kirjalle. Niinpä aloitin sarjan alusta ja ajattelin, että jos minäkin tykästyn, kuuntelen seuraavan osan vielä tämän joulun seutuun. 

Pidin juonenkäänteissä monestakin asiasta, sillä kirjailijan valinnat eivät olleet sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Esimerkiksi naisten ja miesten asusteosastoilla ei tehty suoraan henkilövähennyksiä, vaan osastojen välille luotiin kilpailutilanne mikä tietysti johti monenlaisiin jännitteisiin niin työpaikalla kuin yksityisissä suhteissa.  Mutta jos palataan siihen ajatukseen, että tarkoitukseni oli, ellei nyt ihan suoraan, kuitenkin lähiviikkoina jatkaa siihen seuraavaan, jouluiseen osaan, niin sen voi unohtaa. Luulin kirjan olevan enemmän feelgoodia, mutta se on täysin chick litiä ja kiitos lukijan panoksen, erittäin liioiteltua chick litiä. Georgien puheenvuorot olivat vielä ihan siedettäviä, mutta kaikki muut roolit vedettiinkin niin överiksi, että paikoitellen kuunteleminen oli tuskaa. Erityisesti Sam kiekui jatkuvasti niin korvia vihlovasti, ettei edes lastenohjelmissa päästä samaan. Kuuntelin kirjaa lopulta 1,3-kertaiseksi nopeutettuna mikä tietysti osaltaan vaikutti ääniin, mutta siinä kohtaa sillä ei oikeastaan ollut enää merkitystä, teksti oli helposti ymmärrettävää ja halusin totta puhuen päästä toisen kirjan pariin. Kun jäljellä oli vielä neljä pitkänoloista tuntia, kelasin jopa muutaman kerran kymmenen minuuttia eteenpäin ja kuuntelin taas, toivoen etten ole missannut mitään niin oleellista, että joutuisin palaamaan taaksepäin. Niin ei käynyt.

Tuntuisi kuitenkin väärältä teilata hyvin ja mielikuvituksella kirjoitettu chick lit -kirja siksi ettei genre itsessään uponnut minuun joka nykyään todella harvoin päädyn sen pariin jolloin syynä on jokin ihan muu kuin sattuma, joten tovin mietittyäni mikä on oikeus ja kohtuus annoin sille kolme tähteä.