Sivut

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Lucy Foley: Kutsuvieraat

 

Lucy Foley: Kutsuvieraat
Otava, 2021
Suomennos: Satu Leveelahti
Lukija: Outi Vuoriranta
Kesto: 9 h 36 min


Ja sitten valot sammuivat.

Päivää ennen häitä.

Saari on kolme kilometriä pitkä ja sijaitsee muutaman kilometrin päässä Connemaran rannikolta. Se on autioitunut ja sillä on synkkä menneisyys, ei siis kaikkein ideaalein juhlapaikka. Mutta tämä hääpari haluaa yksityisyyttä.

Oli iso voitto saada Jules ja Will pitämään häänsä saarella. Aoife oli aiemmin toiminut tapahtumasuunnittelijana Dublinissa ja oli ollut hänen ideansa ostaa syrjäiseltä saarelta huvila ja muuttaa se kymmenen makuuhuoneen paviljongiksi jonka pientä osaa he yhdessä miehensä Freddien kanssa asuivat. Nämä olivat heidän ensimmäinen hääjuhlansa saarella ja niiden onnistuminen olisi ensiluokkaisen tärkeää.

Kakku on aikamoinen ilmestys. Sen on pakkokin olla, tiedän kuinka paljon se maksoi. Morsian ei silmäänsä räpäyttänyt kuullessaan hinnan. Neljä kerrosta syvän punaista sokeritaikinaa, puhtaan valkoinen kuorrutus ja koristeltu sokerilehvin joiden malli on saatu kappelin ja juhlateltan asetelmista.

Kunnianhimoinen morsian on Julia "Jules" Keegan joka julkaisee nettiaikakauslehteä. Komea sulhanen Will Slater tekee televisioon seikkailurealitya Luonnon armoilla, jossa hänet jätetään sidottuna johonkin syrjäiseen paikkaan josta hänen on selviydyttävä tapaamispaikalle nokkeluutensa ja taitojensa avulla. He ovat olleet yhdessä vain vähän aikaa, mutta ovat toisiaan täydentävä unelmapariskunta.

"Meistä on aivan ihanaa että te olette kaikki täällä", sanon hymyillen. Huulipunani tuntuu vahamaiselta ja joustamattomalta huulillani. 
"Tiedän että tämä on kaukana ja teillä saattoi olla vaikeuksia järjestää matkanne, mutta heti kun sain tietää tästä paikasta, tiesin että tämä on täydellinen, Willille, äärimmäiselle ulkoilmaihmiselle, ja kumarruksena omille irlantilaisille juurilleni."
Vilkaisen isää joka virnistää. 
"Se, että te kaikki olette mukana, meidän läheisimmät ja rakkaimmat ihmisemme, merkitsee valtavasti minulle. Meille molemmille."
Nostan lasini Willille ja hän kohottaa oman lasinsa, hän on tällaisissa paljon parempi kuin minä. Hänestä huokuu charmia ja lämpöä, vaikka hän ei edes yrittäisi. Minä saan tietenkin ihmiset tekemään niin kuin tahdon, mutta en ole aina onnistunut siinä, että saisin ihmiset pitämään minusta. En samalla tavalla kuin sulhaseni. 

Nyt. Hääilta.

Huuto jää kaikumaan ilmaan niin kuin pirstoutuneen lasin kilinä. Se on saanut vieraat jähmettymään. He katsovat kaikki ulos pauhaavaan pimeyteen mistä huuto kuului. Valot välähtävät ennustaen uutta sähkökatkosta. 
Tyttö kompastelee telttaan. Valkoisen paitansa perusteella hän on tarjoilija, mutta hänen kasvonsa ovat kuin villieläimellä, silmät suuret ja tummat, hiukset sotkussa. Hän seisoo vieraiden edessä ja tuijottaa. Hänen silmänsä eivät näytä räpyttelevän.
Viimein nainen lähestyy häntä, hän ei ole vieras vaan hääsuunnittelija.
Mikä hätänä, hän kysyy lempeästi. "Mitä on tapahtunut?"
Tyttö ei vastaa.
Vieraista tuntuu, että he eivät kuule muuta kuin hänen hengityksensä. Siinäkin on jotain eläimellistä, karkeaa ja käheää. 

Muutama viikko ennen häitä Jules oli saanut kirjeen jossa sanottiin, ettei Will ole sellainen mies kuin kuvittelet ja kiellettiin menemästä naimisiin tämän kanssa. Julesin sisarpuoli Olivia toimii morsiusneitona ja Julesin lapsuudesta asti paras ystävä Charlie on tärkeässä roolissa hänkin. Charlien vaimo Hannah on paikalla avecina, ulkopuolisena.

Julesin polttarit pidettiin Ibizalla, Willin Ruotsin saaristossa. Willin sulhaspojat ovat kaikki vanhoja ystävyksiä, heitä yhdistää yläluokkaisuus ja opiskeluajat eliittikoulussa Skotlannissa. Johnno ei perhetaustaltaan kuulunut porukkaan, mutta on ansainnut asemansa bestmanina. Pojat tekivät kouluvuosinaan melkoisia, todella kohtalokkaitakin kepposia ja polttareisakin on tapahtunut jotain, mitä Hannahille ei ole kerrottu. Viikonlopun edetessä käy ilmi, että kaikilla saarelle saapuneista on salaisuuksia ja jonkinlaista toraa keskenään.

Pidin kirjan rakenteesta, jossa kertojat vaihtuivat tiheään tapahtumien keriytyessä auki sekä edellispäivänä ja ennen vihkimistä sekä verkkaisemmin hääjuhlan iltana. Ainakaan itselleni henkilöistä kärryillä pysyminen ei ollut mitenkään haastavaa. Suljetun paikan mysteeri, jossa tapahtuu murha ja tekijä on joku saarella olijoista, oli riittävän uskottava ja kokonaisuudessaan alusta loppuun saakka toimiva paketti.
Lukija on tyyliltään erikoinen, mutta ihan ok.


14 kommenttia:

  1. Connemara kiinnostaa. Olimme siellä pari kesää sitten ja se on todella viehättävää seutua. Taidan ihan sen takia laittaa kirjan lukulistalle, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana! Omasta reissustani sinne on jo 20 vuotta 😬 Ihanaa seutua ja ihana Irlanti!

      Poista
  2. Kyllä kiinnostaa. Rakenne on tuttu monesta kirjasta, suljettu paikka, saari, murha, mutta kun itsekin asun kesäajat saarella, on niin kiva lukea mitä kirjailijat keksivät niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sulla onkin metka kytky saarikirjoihin! Itsekin jostain syystä tykkään lukea saarille sijoittuvaa, vaikken ole missään tekemisissä niiden kanssa.

      Poista
  3. Kuulostaa tosi kutkuttavalta kirjalta! Pitää pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sai jännittää aivan loppumetreille saakka, suosittelen!

      Poista
  4. Luin kyseisen kirjailijan edellisen suomennoksen. Se oli aika keskinkertainen, vähän viihteellinen. Tämä vaikuttaa vähän saman tyyppiseltä, siinä oli myös suljettu paikka ja useita kertojaääniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut sitä ensimmäistä suomennettua, mutta joo, olen kuullut että ovat hyvin samantyylisiä.

      Poista
  5. Minulle vieras kirjailija, mutta Connemaran vuoksi voisin kokeilla. Vaikuttaa aika viihteelliseltä, mutta sellaisillekin on tarvetta välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, tämä on dekkari, tai psykologista jännitystä tarkemmin, kai ne ovat aina viihdettä?

      Poista
  6. En oikein tajua, miksi kuuntelin tämänkin, vaikken pitänyt Foleyn Jahdista lainkaan. Oli tämä parempi kuin se, mutta kuitenkin jotenkin kovin laskelmoitu ja kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut tämä piti herkeämättä otteessaan alusta loppuun saakka, pidin todella paljon 😊 Olen lukenut hiljattain esimerkiksi Camilla Stenin mukamas jännittävän Kadonnut kylä joka meinasi lipsua kornin puolelle aina välillä eikä jännittänyt ei sitten yhtään, niin oli ihana sen jälkeen kuunnella tällainen kirja!

      Poista
  7. Kiitos vinkistä, kuulostaa kivalta kesädekkarilta. Tykkään saarimiljööstä, dekkareissa ja romaaneissa.

    VastaaPoista
  8. Tämä vaikuttaa aika passelilta myös minun makuuni! Rakenne houkuttaa, ja tietysti ympäristökin.
    Kiitos vinkistä!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista