Sivut

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat


Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat 
Tammi 2016
448 sivua


Päähenkilö Maria on lappeenrantalainen, mutta jäätyään orvoksi juuri aikuistumisensa kynnyksellä kesällä 1904 hän päätyy Viipurin ja pohjoissatakuntalaisen Portaan kylän kautta Tampereelle äitinsä serkun perheeseen auttamaan heidän kauppahuoneensa konttorissa. Tuohon aikaan 19-vuotias oli vielä alaikäinen ja vajaavaltaisena naisena tarvitsi edusmiehen. Taakseen Maria jättää paitsi tutun kaupungin, vanhempiensa kauppaliikkeet ja perimänsä liikehuoneistot, myös parhaan ystävänsä Jere Kauppilan. Perhesuhteet olivat alkaneet yhteisistä liiketoimista ja vahvistuneet ystävyydeksi, niin myös ainokaisen Marian ja oman perheensä kuopuksen, Jeren välillä. Uusiin ihmisiin tutustuessaan Maria jättää kertomatta varallisuudestaan onnenonkijoita pelätessään. Miehiä Marian ympärillä pörrää muutenkin, nuori tyttö vetää puoleensa niin tamperelaistehtaiden insinöörejä kuin ukkomiehiä. 

"Täytyykö sinun itse ansaita elantosi? Eivätkö vanhempasi jättäneet sinulle lainkaan perintöä?"
...
"Walter, oletko tullut ajatelleeksi, että myös nainen voisi haluta tehdä työtä?"
"Huvittava ajatus ", Walter myönsi mättäessään kiisseliä suuhunsa. "Kai sellaisiakin naisia on, mutta en oikein ymmärrä, miksi haluat rasittaa hentoa selkääsi kirjoituspulpetin ääressä."
"Kun voisin yhtä hyvin istua kahvipöydässä puhumassa tyhjänpäiväisyyksiä."
Walter katseli Mariaa mietteliäänä.
"Sinä olet kyllä kummallisin tyttö, jonka olen tavannut. Tuntuu kuin sinä ajattelisit koko ajan."
Maria purskahti nauruun.

Kirjan toinen päähenkilö Sofia on piikatyttö Marian Portaan kodin naapurissa. Sofiakin vetää puoleensa ukkomiehen ja joutuu siitä hyvästä vauhdilla ja ilman suosituksia pois palveluspaikastaan. Maria auttaa tytön Tampereelle jossa tällä on ystävä ja sitä myötä petipaikka ahtaassa ja vetoisassa huoneenkopperossa jonka jakaa luteiden ja monen muun tytön kanssa. Töitä Sofia saa heidän tapaansa Finlaysonilta ja niin hänestä tulee yksi niistä pumpulienkeleistä, joista teollistuva, naisvaltainen Tampere oli kuuluisa. 

Sofian tehtävänä olisi ottaa paaleja vastaan ja purkaa ne. Kun hän ensimmäisenä työpäivänänsä näki puuvillapaalin, hänen oli vaikea yhdistää valkoiseen pumpuliin likaisenväristä möykkyä joka oli täynnä kuoria ja siemeniä. Hän kuvitteli, miten tummat kädet olivat poimineet siemenkodista pursuavia valkoisia haahtuvatukkoja yksi toisensa jälkeen kuuman auringon alla. Kevyt pumpuli oli sitten puristettu noiksi ihmeen painaviksi ja tiukoiksi paaleiksi. 
Sofia seisoi sivussa ja seurasi, miten taitavasti työntekijät käsittelivät paaleja ja irrottivat niistä paloja riivittäviksi raastinkoneella. Tiukasti pakattu massa möyhennettiin ja puhdistettiin pelottavan laitteen avulla. Ilmassa alituisesti leijuva pöly ja pumpulikuidut tuntuivat tunkeutuvan sieraimiin ja suuhun, ja kova meteli särki korvia.

Pirjo Tuominen on kirjoittanut yli 40 romaania, sekä historiallisia että nykypäivään sijoittuvia. Olen lukenut näistä monia aikaan ennen blogia, lähestulkoon yksinomaan niitä historiallisia jotka ovat mielestäni hyvinkin laadukkaita. 1990-luvun lopulla ilmestynyt Kokemäki-sarja ja 2000-luvun alkuvuosina ilmestynyt Satakunta-sarja ovat jääneet mieleeni suosikkeinani. Viime aikoina Tuominen on kirjoittanut dekkareita joihin en ole tutustunut kun eivät oikein ole minun juttuni, joten olin mielissäni kun huomasin kirjakatalogista, että uusi Hiljaiset huvimajat aloittaa historiallisen trilogian. Syksyllä ilmestyy jo toinen osa.

Olen asunut Tampereella ja seutukunnissa nyt toistakymmentä vuotta ja tunnen seudun omakseni. Niinpä kirjan tapahtumien sijoittuminen pitkälti Tampereelle tuntui erityisen läheiselle. Historiallisten romaanien parasta antia on näkökulmien tarjoamisen lisäksi myös niiden opettavaisuus, ja tässäkin tapauksessa tuli paljon uutta tietoa. Esimerkkinä mm muutaman Tampereen kaupunginosan nimen alkuperä.

Kyttälänkin aika tuli, sen talonomistajat häädettiin uuden asemakaavan ja rakennuskannan alta. Häädetyt muuttivat Tammelan suunnalle ja osalle osoitettiin uusi tontti Soukanlahden kallioilla. He saivat viisi armonvuotta verotuksesta, ja niin Tampere sai Armonkallionsa.

Hiljaiset huvimajat päättyy vuoteen 1914, ja seuraava osa, Tulen väri punainen, sijoittuu kansalaissodan vuosiin. Sitä odotellessa! 

25 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä taas kerran olla tyytyväinen ettei ole syntynyt joskus milloin lie menneisyydessä.

    VastaaPoista
  2. Luulen lukeneni jotain Pirjo Tuomiselta, siitä on aikaa enkä muista kirjan nimeä. Historialliset romaanit ovat kiinnostavia. Ja varsinkin sinulle tämä kun kertoo kotipaikkakunnastasi!

    VastaaPoista
  3. En ole tainnut lukea Tuomiselta yhtään kirjaa. Jostain syystä yhdistän Tuomisen ja Kaari Utrion kirjat hyvin saman tyyppisiksi- ovatko ne?

    Minäkin pidän historiallisista romaaneista, mutta luen niitä kyllä aivan liian harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne aika saman tyyppisiä, mutta Utrion kirjoissa on enemmän huumoria. Sankaritar on niissä useammin vähän tuittupäinen :-)

      Poista
  4. En ole lukenut Tuomista, mutta historiallinen kirjallisuus kyllä vetää puoleensa. Hauskaa, että opit kirjan kautta myös uutta kotikonnuistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja kyselin myös täällä seuduin koko ikänsä asuneelta mieheltäni tiesikö hän noita yksityiskohtia, ja osa oli uusia hänellekin :-)

      Poista
  5. Hyvänen aika. Minäkään en ole lukenut Tuomista laisinkaan, vaikka olen kyllä historiallisia romaaneja vuosien varrella lukenut pilvin pimein. Pitänee kokeilla jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä uskaltaa suositella, kun kerran pidät historiallisista romaaneista :-)

      Poista
  6. En ole lukenut Pirjo Tuomisen tuotantoa, mutta tämä vaikuttaisi kiinnostavalta teokselta. Historialliset romaanit kiinnostavat minua kovasti, joten on yllättävää, etten ole tarttunut Tuomisen romaaneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama Kristiina Vuoren romaanien kanssa, en yhtään osaa perustella miksen ole niihin tarttunut. Vaan eilenpä lainasin Kaarnatuulen uutuushyllystä ja se näyttää vieläpä olevan todelliseen henkilöön perustuva, mikä on kiva lisä :-)

      Poista
  7. Pirjo Tuomista kannattaa kyllä lukea, jos historialliset romaanit kiinnostavat. Tyyli on kyllä erilainen kuin Kaari Utriolla.

    Nuorempana luin todella paljon historiallisia romaaneja - nykyisin vähemmän. Tosin taannoin sattumalta käsiini tulleen Tuomisen!

    Kiitos muistutuksesta, että Tuominen on kirjoittanut dekkareitakin; taidan kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomisen naiset ovat erityyppisiä kyllä, puuttuu se huumoripuoli mikä Utriolla usein on, kun vähän tuittupäinen nainen ja miespäähenkilö ottavat yhteen. Nämä ovat vähän vakavampia siis. Infoakin tulee enemmän, vaikka molemmat ovat taustatyönsä tehneet.

      Poista
  8. Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi lukenut historiallisia romaaneja, vaikka periaatteessa niistä tykkäänkin.... Tuomista en ole koskaan lukenut, niin joku kirjoista pääsee varmasti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tulee usein jonkun tietyn kirjallisuuden kausia ja sitten en lue niitä hetkeen. Pari kolme vuotta sitten ahmin afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia ja viime vuonna ja tämän vuoden alussa en ole lukenut yhtään.

      Poista
  9. Vaikuttaa kirjalta, josta minäkin pitäisin. Pidän erityisesti Suomen lähihistoriaan (alkaen siis tyyliin vuodesta 1900) sijoittuvista romaaneista. Kaari Utriolta olen lukenut muutaman kirjan, jotka ovat sijoittuneet hieman kauemmas ajassa ja niistäkin pidin.

    Forssassa oli ainakin joskus hotelli nimeltä Pumpulienkeli (olin siellä kerran eräässä juhlatilaisuudessa). Nimi jäi mieleeni, mutten koskaan tullut ottaneeksi selvää, miksi nimi on mitä on. Nyt selvisi sekin tämän postauksesi myötä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olisi sitten just oikea ajankohta :-) Mulla menee aika liki tuo lempivuosisata, noin 1800-luvun puolivälistä alkaen. 1920-lukuun sijoittuvia luen mielelläni, 1950- ja 1960 -luvut on ihan lähihistoriasta ihan erityisesti mieleen. Paljon lempivaihtoehtoja ;-) Ehkä vähiten omilta tuntuu 1000-luvun alkupuoliskoon ajoittuvat romaanit, osittain siksi että niissä on usein päähenkilöinä parantajanainen joista en yhtään ole innostunut.

      Poista
    2. Ai niin, googletin Pumpulienkelin ja se on 2010 liittynyt Scandic -ketjuun. En ollut kuullutkaan siitä hotellista. En ole tainnut edes yöpyä Forssassa koskaan...

      Poista
  10. Kiitos, tässäpä hyvä vinkki, vaikuttaa sellaiselle romaanille, josta saattaisin hyvinkin pitää. Lienen lukenut joskus Tuomaiselta jotakin, mutten kyllä muista mitä. Siinäkin mielessä olisi hyvä tarttua kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä sitten vaan, kun on sopiva fiilis historialliselle romaanille :-)

      Poista
  11. Juttusi luettuani jäin oikein miettimään, miksi en ole juurikaan lukenut historiallisia romaaneja. Kauan sitten jonkun Utrion, mutta silloin olin liian nuori ja Utrio, niin kuin Hietamies/Hirvisaari tarkoittivat silloin anopille ostettavaa lahjakirjaa. Nyt luin kyllä juuri Anneli Kannon Lahtarit, historiallinen romaaniaan sekin on, vaikka kerronta onnomanlaistaan. Koska historia kiinnostaa ja kovastikin, ehkä lisään tämän Tuomisen kirjan mahdollisten listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuominen on kyllä kevyempää kuin Kanto, mutta tämä vain mutulla kun olen vasta Pyövelin häneltä lukenut. Mutta toisaalta astetta Utriota "vakavampaa", kun se huumori puuttuu.

      Poista
  12. En ole tullut aiemmin törmänneeksi Pirjo Tuomisen teoksiin. Kiitos siis vinkistä! Aiemmin vierastin jostain syystä historiallisia romaaneja mutta Enni Mustoselta useamman kirjan luettuani olen vihdoin löytänyt niiden pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin suht samaa ajankohtaa mistä Mustonen usein kirjoittaa. Tyylit ovat tosin omanlaisensa. Mustonen on yksi suosikkejani!

      Poista