Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Bazar, 2018

734 sivua

Alkuteos: The Storm Sister, 2014

Suomennos: Hilkka Pekkanen

Kirja on lainattu Tampereen kaupunginkirjastosta. 

Myrskyn sisar on toinen osa Seitsemästä sisaresta kertovasta kirjasarjasta. Kaikki osat alkavat samasta lähtötilanteesta, kun kuusi tyttöä eri puolilta maailmaa adoptoinut Papa Salt kuolee. Perhe on asunut Sveitsissä omalla saarellaan, Atlantiksella. Tytöt ovat nyt ~20-30 -vuotiaita ja esikoista lukuun ottamatta he ovat lentäneet pesästä. Maian taustoista kertonut ensimmäinen osa vei lukijan Rio de Janeiroon ja Maian esiäidin tarinassa Corcovado-vuoren Kristuspatsaan rakentamisen aikaan. 

Myrskyn siaar on Alcyone, tuttavallisemmin Ally, joka on sisaruksista toiseksi vanhin. Häntä ja Papa Saltia on aivan erityisesti yhdistänyt meri ja purjehtiminen, sillä purjehdusharrastuksen Ally oli oppinut isältään ja aikuisena hänestä oli tullut kilpapurjehtija. Kilpaillessa hän oli myös tavannut uuden poikaystävänsä Theon, jonka kanssa hän oli ehtinyt viettää vain muutaman päivän, kun he yllättäin Aigeianmerellä veneillessään näkivät Papa Saltin veneen Titanin, joka oudosti jätti vastaamatta yhteydenottokutsuun ja selvästi pakenemistarkoituksessa karisti heidät nopeampana kannoiltaan. Pian tämän jälkeen Ally sai viestin Papa Saltin kuolemasta ja tajusi todistaneensa tämän toiveiden mukaista mereen hautaamista ilman läheisten läsnäoloa.

Atlantikseen rientäessään Ally sai muiden sisarten tavoin kirjeen Papa Saltilta, sekä vihjeen puutarhassa olevasta armillaarista, tietyn sijainnin kartalla. Koettuaan toisen menetyksen heti adoptioisän kuoltua Ally lähtee selvittämään, miksi hänen vihjeensä osoittaa museoon Norjassa. Toinen vihje on ollut tutustua Papa Saltin kirjastosta löytyvään kirjaan Grieg, Solveig ja minä.

Myrskyn sisar kulkee poikkeuksellisesti peräti kolmessa aikatasossa. Sitä mukaa kun Ally saa kääntäjältä osia norjankielisestä Grieg-kirjasta, lukija pääsee uppoutumaan Heddalin laaksossa 1800-luvun puolivälissä syntyneen Anna Landvikin tarinaan.

Anna on aina rakastanut laulamista, kotitilallaan hän lauleskelee lehmille. Yhtäkkiä hän löytää itsensä tilanteesta johon hänellä itsellään on ollut vain vähän sanottavaa. Oman kylän poika Lars, jota Annan on vaikea nähdä muuta kuin ystävänä, haluaa kihlata hänet ja vanhemmat ovat jo hyväksyneet kosinnan. Herr Bauer haluaa hänet kuitenkin ensin vuodeksi pääkaupunkiin Christianiaan (josta on myöhemmin tuleva Oslo), opettaakseen hänelle laulamista ja esitelläkseen tytön vaikutusvaltaisille piireille. 

Herr Bauerin kouliessa Annaa esiintymään, Jens Halvorsen tuskailee oman perheensä kanssa. Musikaalinen äiti on aina kannustanut poikaa soittamaan, isä taas pitää musisointia pikku harrasteluna ja vaatii ainoan poikansa jatkavan jälkeensä perheyrityksen johdossa. Jens valitsee oman kutsumuksensa mukaan musiikin ja pääsee orkesterin huilistiksi Griegin uuteen Peer Gynt -tuotantoon, jonka taustoissa myös Anna on mukana. Jens ja Anna karkaavat yhdessä Leipzigiin, jossa Jens saa laadukasta opetusta, mutta Annalle uudella elämällä on vähän tarjottavaa. Aikahyppäys vie vielä vuoden 1936 Leipzigiin, jossa Annan pojanpoika Pip opiskelee säveltämistä ja elää rakastettunsa, juutalaissyntyisen Karinen kanssa, kunnes kiihtyvä levottomuus ja huoli Karinesta vie heidät ystävineen natsimielisestä Saksasta turvaan Norjaan.

Riley osaa kirjoittaa minulle, sen olen todennut moneen kertaan, jo parikymmentä vuotta sitten kun hänen "seurapiiriromaanejaan" julkaistiin Lucinda Edmondsin nimellä. Niinpä oikeastaan yllätyin, kun pidin kahtasataa ensimmäistä sivua tällä kertaa melko junnaavina, enkä ostanut kaikkia yksityiskohtia Allyn ja Theon rakkaustarinasta. Oikeasti, kuka muuttaa testamenttiaan vain pari viikkoa sen jälkeen, kun on rakastunut uuteen ihmiseen? Vai olenko vain turhan järkeilevä, kun koen, että rakkauden ensihuumassa tuntee pikemminkin olevansa kuolematon. Kirjan loputtua ajattelin, että ehkä Allyn ja Theon tarina tarvittiin luomaan tiettyä kontrastia.  Kun sitten Anna Landvikin osuus pääsi vauhtiin, pysyin sen imussa jo tuttuun tapaan ja kirjalle antamieni tähtien määrä nousi kohisten sitä mukaa kun tapahtumat etenivät.

Sarjaa Seitsemästä Sisaresta voi lukea haluamassaan järjestyksessä ensimmäisten kuuden kirjan osalta, sillä ne kaikki käynnistyvät samasta lähtötilanteesta ja käyvät läpi siskon kerrallaan. Ensimmäisestä kirjasta kannattaa kuitenkin aloittaa. Itse luin sen jälkeen Helmen sisaren joka on sarjan neljäs osa, sillä tämä toinen jumitti koronan takia kirjaston varausjonossa, enkä koe että siitä hyppäyksestä olisi ollut lukemisen kannalta mitään haittaa. Osia on nyt julkaistu viisi ja kuudes ilmestyy syksyllä. Seitsemäs osa tulee selvittämään mysteerin Papa Saltista ja vastaamaan moneen heränneeseen kysymykseen, kuten siihen, miksi hän adoptoi tyttölapsia ympäri maailmaa ja nimesi heidät Plejadien seitsemän tähden mukaan ja mikä itseäni eniten kiinnostaa, missä on tuo seitsemäs sisar ja miksei Papa Salt koskaan tuonut häntä Atlantikseen. Yritän nyt kuroa aiemmin ilmestyneitä osia kiinni, että saan lukea seitsemännen osan heti kun se ilmestyy.