Sivut

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Klassikkohaaste #9: Minna Canthin Työmiehen vaimo



Klassikkohaaste on puolivuosittain jatkuva (kirjabloggareiden) haaste lukea jokin kenties jo pidempään lukulistalla odottanut klassikkokirja. Tämä on järjestyksessään yhdeksäs haastekierros ja neljäs kerta kun olen itse siinä mukana. Haastetta emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogi.

Luin viime talvena Minna Rytisalon romaanin Rouva C, joka kertoo kirjailija Minna Canthin elämästä. Ajattelin jo silloin, että olisi kiinnostavaa tutustua hänen näytelmiinsä ja mikäpä sen parempi tilaisuus kuin klassikkohaaste. Ei sillä etteikö klassikoita voisi lukea muutenkin, mutta jostain syystä niihin tulee tartuttua sen verran harvoin, että jonkinlainen motivoiva potku takalistolle on tarpeen! Kirjaston hyllystä löytyi ennestään tuttu nimi, Työmiehen vaimo. Juonestakin minulla oli jonkinlainen käsitys; Työmies rällää kaikki perheen rahat. 

Vaan oli Työmiehen vaimo paljon enemmänkin. Työmies, Risto, on viinaan menevä laiskamato joka onnistuu lirkuttelemaan vaimokseen Johannan. Näytelmän viidestä näytöksestä ensimmäinen tapahtuu heidän häissään. Tuon ajan tapaan mies saa naimakaupassa haltuunsa vaimon omaisuuden ja humalainen Risto kehuskeleekin miten kaikki häntä nyt kadehtivat, sillä Johanna on paitsi kaunis myös rikas, kuusisataa markkaa on hänellä pankkitilillään ja pankkikirjakin jo Riston hallussa. Nyt on millä ryypätä ja rällätä ja tarjota tietysti häävieraillekin. Kun miespuoliset vieraat tuumailevat, että nykyään naiset haluavat määrätä taloudenpidosta, Ristolla on tästä luolamiesaikainen käsitys mutta Johannalle miehen lurjusmaisuus valkenee liian myöhään. Häihin pölähtää mustalaistyttö Homsantuu ja pian Johanna kuulee tältä että Risto on kihlannut Homsantuunkin. Riston mielestä siinä ei ole kummoista metelin aihetta, kaipa nyt mustalaistyttöä voi narrailla, tuollaista "halvempaa naista", ilman että on sen enempää vakavissaan ja vaihtaa sitten lennossa kuudensadan markan Johannaan. Tätä ei Homsantuu halunnut kuulla ja vannoo miehelle kostoa. Järkyttynyt Johanna haluaisi saman tien erota petollisesta miehestä, mutta häävieraat saavat hänet taivuteltua ja samalla käännettyä kaiken vielä niin päin, että Johanna on se jonka tulee rukoilla anteeksipyyntöä mieheltään, onhan mies sentään "vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella varustettu". 

Toisessa näytöksessä Ristolla ja Johannalla on jo vauva ja Risto on Johannan pankkitilin tyhjentänyt. Johanna on Kauppatorilla markka kourassaan, miettien ostaako sillä maitoa heikolle lapselleen vai leipää heille kaikille. On helppo arvata miten markalle käy, kun Risto ystävineen yhyttää Johannan torilla. Ristoa ei kiinnosta leipä eikä maito, eikä kyllä lapsikaan kun viinapullo tuntuu jo kielen päällä. 

Jatkossa Johanna tarttuu työhön kuin työhön kerätäkseen roposia lapsensa elättämiseen ja Risto taas pyrkii ehtimään rahastaa kaiken Johannan työn päältä jaon. Homsantuu saa tilapäisesti kostonsa, muttei kummankaan naisen tarina pääty hyvin.

Työmiehen vaimoa pidetään Suomen ensimmäisenä realistisena näytelmänä. Sen kantaesitys oli Helsingin Suomalaisessa teatterissa 28. tammikuuta 1885. Se ei ollut ensimmäinen Canthin mainetta saanut näytelmä, mutta ensimmäinen kerta kun Canth koki kirjoittaneensa jotain merkityksellistä ja omannäköistään. Canth halusi erkaantua fennomaanien kansallisen ihanteellisuuden tavoittelusta ja ryhtyä kirjoittamaan yhteiskunnan epäkohdista kuten miestensä hallitsemista vaimoista, köyhälistöstä ja kaksinaismoralismista jossa myös laki ja oikeus oli miehen puolella. 



17 kommenttia:

  1. Tää on hyvä. En ole lavalla tätä nähnyt, mutta se olisi varmasti huikea elämys, kun näytelmä jo luettunakin vavahduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kyllä käydä katsomassa, mutta eipä oikein ole Canthia tarjolla...

      Poista
  2. Minäkin haluaisin nähdä tämän näyttämöllä! Miksei Canthia esitetä enemmän teattereissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se! Pitäisikö laittaa "joukkoadressi" vaikka Kansallisteatterille?

      Poista
  3. Nyt esittelysi luettua tiedän, että olen itsekin lukenut tämän vuonna miekka ja kirves, mutten ole koskaan nähnyt lavalla. Ainoan Canthin näytelmän, jonka olen nähnyt, oli Anna-Liisa. Millainen olisi tämän päivän tulkinta aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista nähneeni ainottakaan, vaikka kiinnostaisi kyllä. Anna-Liisa olisi ollutkin ensisijainen valinta haasteeseen, mutta sitä ei ollut lähikirjaston hyllyssä.

      Poista
  4. Hauskasti meillä osui klassikkohaasteeseen sama kirja. Aikamoinen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aikamoinen tarina! Olisi tehnyt mieli antaa Ristolle muutamakin litsari matkan varrella......

      Poista
  5. Hyvä valinta klassikkoteokseksi. Minäkin olen lukenut tämän aikoinani, ja mielessä on tunne, että aikamoinen tarina tässä kirjassa oli. Olisipa hienoa nähdä tämä näyttämöllä. Itse luin Rouva C:n innoittamana Köyhää kansaa. - PS. Olipa kiva löytää blogisi, liityinkin lukijaksi samantien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tutustua millainen on köyhää kansaa, nyt kun on fiilis tällaista yhteiskuntakritiikkiä lukea.

      Poista
  6. Yhdyn Tuulevi ihmettelyyn: miksi Canthia esitetään niin vähän teattereissa? Klassikkoversioiden lisäksi päivitys nykyaikaan kävisi useimmiten hyvin helposti, niin ajankohtaisena Canth on pysynyt.
    Työmiehen vaimon tarina on niin tuttu, etten ole ollenkaan varma, olenko lukenut sen vai imenyt jostakin yhteisestä kansanperinnöstä. Minultakin tämä kirja löytyy, joten tämän voisi kyllä lukea jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä kieltämättä niin tuttu tarina ja miten laajasti tuo on ollut kurjaa arkea kun laki on vielä antanut miehelle suojan käyttää vaimoja törkeästi hyväkseen....

      Poista
  7. Lisää Canthia lukulistoille ja teattereihin!

    Kovin vaikuttaa ajattomalta tuo hurvittelevan miehen ja raatavan naisen tarina, aivan samoin kuin Minna Canthin Hannan tarina, jonka luin heinäkuun klassikkohaasteeseen.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan tuttu on Johannan elämä ollut noina aikoina ja onko siitä nyt niin kauankaan kun naisen paikka oli siellä hellan ja nyrkin välissä... ja lastensa eteen äidit yrittävät.

      Pitääpä tutustua myös Hannan tarinaan.

      Poista
  8. Kirjoitin tästä näytelmästä esseen Suomen kirjallisuuden kurssilla yliopistossa viime talvena. Mielestäni näytelmä on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin turhauttava. Lukijana ymmärsin hahmojen tilanteet ja sen, ettei niille oikein voi tehdä mitään. Käsittelin esseessäni sitä, kuinka näytelmän yksi sivuhahmo, Vappu, on mahdollista tulkita Canthin esittämänä naisen ihanteena. Pääosissa olevat naiset Johanna ja Homsantuu ovat dramaattisuuteen taipuvaisia naisia, mutta Vappu on taustalla toimiva järjen ääni, joka myös selviää kaikista tapahtumista naarmuitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhauttava todellakin, kun viimeiseen asti toivoi että paha saisi palkkansa. Vappuhan oli muistaakseni se, joka koetti pitää Johannan puolia siellä häissä Homsantuun ilmestyttyä paikalle. Vasn ovelastipa kaikki kääntyi väärinpäin.

      Poista