Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Klassikkohaaste 7; Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia



Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia
Teos 2012, 259 sivua
1. painos vuodelta 1960


Eletään 1950-luvun Helsingissä. Rouva Pyy on kotirouva ja kolmen lapsen äiti. Perheeseen kuuluu myös rouva Pyyn anoppi. Perhe on juuri muuttanut reilun 80 neliön rivitaloasuntoon mutta Rouva Pyy ei ole uuteen kotiin ollenkaan tyytyväinen, vaan kutsuu sitä kanakopiksi. Eihän siellä ole huonetta edes apulaiselle. Hän haaveileekin omakotitalon rakentamisesta, vaikkei heillä oikeastaan ole siihen varaa.

Rouva Pyystä tuntuu että elämä valuu hukkaan. Hänestä tuntuu siltä kuin olisi kotona vain yleiskone, eikä hänen miehensä edes huomaa onko huoneessa pölynimuri vai hänen vaimonsa. 

Entä silloin kun olisin halunnut perustaa mattokutomon? Minulla on hyvä värisilmä, sen voi todistaa kuka tahansa, katso ympärillesi, ja jos minun vain olisi annettu yrittää... Ja entä silloin kun olisin halunnut mennä sanomalehtialalle? Mitä sinä teit? Sinä teit minut tahallasi raskaaksi, että minä vain pysyisin aina kotona. Ja tässä minä istun. Tätäkö minun elämäni on oltava, että on annettava kaiken mennä ohitse? Ja hyvä siinä on sitten vihjata toisten miesten vaimoista, jotka yrittävät ja ovat tarmokkaita, kun sinä ensin olet järjestelmällisesti leikannut minulta siivet.

Rouva Pyyllä on suunnaton tarve näyttää, hän on nousukas. Hän käy kadulla ihailemassa miltä uudet verhot näyttävät heidän ikkunoissaan. Hän kaipaa että ystävät ihailisivat hänen kauniisti pystyssä olevia kulissejaan. Rouva Pyy hankkii esimerkiksi kotiin uuden taulun josta kukaan ei osaa sanoa mitä se esittää. Rouva Pyy itse sanoo siinä olevan erilaiIisia väripintoja. Ei sitä voi paremmin selittää ja pääasiahan on, että ystävät ja naapurit kadehtivat häntä taulun ostamisesta. 

Kaiken keskellä rouva Pyy on kuitenkin onneton. Hän kokee ettei hänen olisi pitänyt mennä naimisiin niin nuorena kuin meni, eikä varsinkaan hankkia peräkanaa kolmea pientä lasta, eikä jäädä niiden kanssa kotiin vaan yrittää jotain muuta, niin ettei nyt olisi keski-ikäinen nainen jonka elämässä ei ole muuta sisältöä kuin lapset ja koti. Oma peilikuvakin näyttää vieraalta ja vanhalta, ei hänen omasta syystään vaan siksi että mies ja anoppi ovat pakottaneet hänet elämään sellaista elämää kuin he elävät ja se kaikki näkyy kasvoista.  Elämäänsä piristääkseen hän hankkii rakastajan mutta tämäkään ei ihaile häntä tarpeeksi, ei anna hänelle sitä huomiota jota hän kaipaa. 

Mutta niin tekevät kaikki naiset, näkevät unia niin kuin sinä, heidän sielunsa kulkee yöllä mustana kissana, hiipii kattoja pitkin, naukuu ikkunan alla ja tulee ikkunasta sisään, istuu vasemman rinnan päälle. Sinä olet niin kuin se nainen, joka näki unessa valkean lehmän tulevan ovesta, lehmä ammui haikeasti. Ja nainen syytti unessa ettei lehmää lypsetä vaikka sen utareita pakottaa maito. Olet kuin naiset ovat, näkevät unia, heräävät aamulla, katsovat tyhjin silmin ja ovat joko pettyneitä kun ei uni ollutkaan totta, tai kiittävät onneaan siitä että se oli unta mitä he unessa tekivät. 
Rouva Pyy väänsi pesukoneen katkaisijaa. Kasvot olivat tyhjät. Ja hän yritti muistaa mitä mies oli sanonut juuri vähän ennen kuin lapset lähtivät ulos, kun hän oli vastannut että puhutaan sitten kun lapset ovat ulkona. Mies oli halunnut puhua jostakin. Mutta sitten oli alettu puhua aivan muusta, lapsista. 
Hän järjesti hiuksensa peilin edessä, meni eteiseen ja eteisestä siihen huoneeseen, jossa mies luki lehteä. Ja mies oli siinä samassa asennossa, sama kuin äsken. Hän antoi miehen lukea, otti pöydältä kuvalehden ja katseli kuvia. Hän muisti lapset. Hän pani lehden pois ja katsoi suoraan eteensä, näki ikkunaverhot. 
Minä olen rouva Pyy. Istun tässä, hän ajatteli.

Tässä Vartion romaanissa on nähty samankaltaisuutta Gustave Flaubertin Rouva Bovaryyn jonka olen aiemmin lukenut bloggareiden klassikkohaasteeseen ja tuon samankaltaisuuden tavoitan itsekin. Molemmat ovat tyytymättömiä puolisoonsa ja elämäänsä, elävät haaveillen paremmasta tai edes jostain muusta ja sortuvat aviorikokseen. 

Juonivetoinen romaani ei ole, eikä nopeatempoinen muutenkaan. Ajankuvana se toimii mielestäni hyvin, joskin kirjan lukeminen tuntui minusta siltä kuin katsoisi jotain kuusikymmenluvun elokuvaa. Vielä kymmenen vuotta aiemmin, sodan jälkeen, rouva Pyykin olisi varmasti asettunut kohtaloonsa kotirouvana (ja tavallaan aviomiehensä jatkeena) sitä enemmän kritisoimatta, mutta nyt uuden, modernimman elämäntavan tullessa ihmisten tietoisuuteen hän kyseenalaistaa kaiken. Hän haluaa olla itsenäinen nainen, jonka ei tarvitse pyytää kaikkeen rahaa tai lupaa mieheltään, nainen jolla voisi olla oma ura, vaikkapa yritys vaikka pienikin, kunhan se antaisi hänelle omaa rahaa, itsenäisyyttä ja enemmän mahdollisuuksia kuin pelkkä kotirouvana eläminen. Nykypäivän Rouva Pyylle lääkäri varmaankin määräisi masennuslääkkeitä, viisikymmenluvun rouvalle lääkäri ehdotti ulkomaanmatkaa.


16 kommenttia:

  1. Kiinnostuin tästä nyt tosi paljon. Naisen aseman kotirouvana on mielenkiintoinen ajatusten temmellyskenttä, enkä tiennyt, että Vartion kirja kertoo siitä. Rouva Bovarykin on lukematta. Taisin juuri kantaa tämän kirjan jopa kirppikseltä kotiin, kunhan se nyt vielä löytyisi tuolta kirjapinoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä pohdittavaa antaa. Tätä lukiessa tajusin oikein konkreettisesti esimerkiksi sen, miten paljon naisen ja vaimon asema muuttui noihin aikoihin. Nykypäivän nuori nainen ei välttämättä edes tiedä tai ainakaan osaa mieltää millaista se on ollut, kun mies on ollut perheen pää ja tehnyt pahimmillaan kaikki isot päätökset vaimon ja perheen mielipidettä kysymättä tai mitä on ollut elää ilman omaa rahaa. Ei ihmekään että jossain vaiheessa asioiden vain oli muututtava. Mahdollisuus työpaikkaan kodin ulkopuolella vielä avioitumisen jälkeen on ollut iso juttu!

      Poista
  2. Tämä olikin minulle ihan "uusi" klassikko, mutta kotimaisen kirjallisuuden tuntemukseni onkin nolostuttavan heikko, varsinkin vanhemman kirjallisuuden osalta. Kuulostaa kyllä aivan sellaiselta kirjalta, että saattaisin tästä pitää - kiitos siis kirjavinkistä! En itse asiassa ole yhteenkään klassikkohaasteen kierroksella lukenut kotimaista klassikkoa, joten olisi varmaan jo aika kokeilla muitakin kuin maailmankirjallisuuden klassikoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän olisi sinulle tuplahaastetta, selvästi pois omalta mukavuusalueelta :-)

      Poista
  3. Minullekin ihan uusi tuttavuus tämä kirjailija. Sen verran alkoi kyllä kiinnostaa, että voisin jopa ottaa lukuun. Tekstinäytteiden perusteella kieli ja tyylikin vaikuttaa lupaavalta – ja katkeralta, mikä ei sinänsä ihme sillä katkerahan rouva Pyy nähtävästi onkin.

    Onneksi nykyaikana voi valita eikä tarvitse alistua jähmeisiin (sukupuoli)rooleihin. Nykypäivän rouva Pyy ottaisi masennuslääkkeiden lisäksi kaiketi eron. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, rouva Pyy on sekoitus turhautunutta ja katkeroitunutta kotirouvaa. Eikä nykypäivän saman ikäiset vaimot suostu tuollaiseen elämään, se on totta....

      Poista
  4. Mietin ennen postauksesi lukemista, että olenko lukenut kirjan, mutta nähtävästi en. Sen sijaan se löytyy lapsuudenkodin kirjahyllystä, varsin elävästi muistan sen selkämyksen. Tavallaan tämä on ajankuvaa, mutta luulen, että mukana on myös tämänkin päivän keski-ikäisille tai keski-ikäistyville tuttua. Siinä mielessä varmaankin kestänyt aikaa varsin hyvin tämä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä ainakin sen verran tuttua, että suurin osa meistä lienee jossain vaiheessa elämästään kypsä johonkin tai turhautunut, ellei muihin niin ehkä itseensä... on niitä kolmenkympin, neljänkympin, viidenkympin kriisejä jne.

      Poista
  5. Olen tämän joskus lukenut ja tekstisi virkisti mukavasti omia muistikuviani. Voisi ehkä sanoa, että tämä kirja edustaa eräänlaista murrosta suomalaisessa kirjallisuudessa, kun aletaan kyseenalaistaa kotirouvan roolia ja Vartio kuvaa, miten myös nainen etsii elämältä muutakin mielekkyyttä kuin mitä perhe voi tarjota. Pitäisikin lukea tämä uudestaan. Rouva Pyy on hieno hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edustaa tosiaan murrosta, rouva Pyy ja koko kuusikymmenluku joka oli tuloillaan. Onhan se ollut iso juttu, tuo murros yhteiskunnassa ja naisten elämässä. Äitini, joka on '46 syntynyt sanoo että ihan liikaa romantisoin kuusikymmenlukua ja voi olla, koska eihän se muutos helppoakaan ollut. Nuoret olivat niin juurettomia yhtäkkiä.

      Poista
  6. Kirjan aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Ihminen alkaa jossain vaiheessa pohtimaan mennyttä ja kyseenalaistamaan tekemiään valintoja. Pidin valitsemistasi lainauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän lukeminen paljon ajateltavaa antaa. Tuli tosiaan tuo murros, kun sodan kurjuuksista alettiin nousta ja naisista, avioituneistakin, alkoi tulla itsenäisempiä, eikä vain äitejä ja vaimoja.

      Poista
  7. Enpä tiedä luenko tätä. Voisi liikaa ruveta harmittamaan naisen asema silloin, vaikka onneksi se onkin monilta osin nykyään parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se helppoa ole ollut, kun on ollut halua paljon enempään kuin oli mahdollisuuksia. Vaan mitenköhän on, katsooko ihmiset vaikkapa sadan vuoden kuluttua että olipa 2000-luvun alussa ankeaa, kun ei vielä ollut......?

      Poista
  8. Kiitos-kiitos-kiitos! Sait minut yrittämään uutta lähestymistä Vartioon. Olen joskus jotain lukenut - sisulla kirjat loppuun, vaikken yhtään tykännytkään. Olin varmaan liian nuori, tai muuten väärässä vaiheessa.
    En ryntää Helmetiin varaamaan, mutta tartun tilaisuuteen kun Vartio tulee vastaan.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla jos sait uutta innostusta Vartioon :-) Haluaisin itsekin lukea vielä toisen kirjan häneltä.

      Poista