Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri

Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri
Minerva 2014, 217 sivua

Kuva oli otettu viestiupseerikurssilla. Ensimmäinen lennätys, ensimmäinen kerta, kun Frans tunsi merkillisen, pakahduttavan tunteen avatessaan kämmenensä ja laskiessaan linnun lentoon. Siinä hetkessä täyttyi riemusta ja tunsi itsensä hyväntekijäksi, lähes vapahtajaksi. Samanaikaisesti kun kuuli siipien iskut ja näki linnun etääntyvän hetki hetkeltä kauemmas, tiesi, että lintu palaisi. Sillä oli mahdollisuus mennä, mahdollisuus valita, ja kaikista vaihtoehdoista se valitsi oman lakkansa. Lensi takaisin kiinni otettavaksi. 

Frans Jokimiehellä oli oma ainutlaatuinen työnsä armeijan palveluksessa. Hän kasvatti ja koulutti kyyhkysiä joiden esivanhemmat oli hankkinut Tanskasta, vuosisatoja vanhoista sukulinjoista. Vaikka muut pilkkasivat, Frans suhtautui työhönsä omistautuneesti, suorastaan intohimoisesti. Upseerikerholla oli keksitty vitsikin, jossa kysyttiin, mitä tapahtui, kun laittoi viestikyyhkyupseerin rintamalle. Vastaus oli, että se lensi kotiin, ja joku sille nauroikin, mutta suurin osa tyytyi tyhjentämään lasinsa ja vaihtamaan puheenaihetta. Fransin vaimo Anja luopui pianistin urastaan avioliiton myötä ja toivoi saavansa lapsia, mutta syli on tyhjä, keskenmeno seurasi toistaan. Varuskunnan muut naiset paheksuvat sitä ettei upseerin lapseton vaimo osallistu töihin, pimputtaa vain kaiket päivät pianoaan. 

Kun aselepo astuu voimaan, Frans ja Anja pakenevat Suomesta. 

Viestikyyhkyupseeri on vahvasti tunteisiin vetoava romaani syyllisyydentunnosta ja toisaalta pariskunnan kumppanuudesta joka kestää kaikki kolhut, myös lapsettomuuden. Se on tarinana hyvin erilainen kuin sota-aikaan sijoittuvat romaanit yleensä, nyt ei kuvata reipasta tomeraa lottaa vaan herkän ja hienostuneen oloista naista ja miestä jonka elämäntyö menee esimiehen käskyjen edelle. Tyyliltäänkin se on omanlaisensa, kuvaileva ja kaunis. 

Kansiliepeessä kerrotaan Heikkisen löytäneen aiheen esikoisromaanilleen tutkiessaan sotakoirien historiaa. Ehkä saamme jatkossakin lukea sodassa käytetyistä eläimistä?