Saul Bellow: Ainoa oikea

 

Saul Bellow: Ainoa oikea

Tammi 1997, 146 sivua

Alkuteos: The Actual, 1997

Suomennos: Kristiina Rikman

 

 

Harry Trellman viettää lapsuutensa lastenkodissa. Ei siksi että olisi orpo, sillä hänen äitinsä kärsi niveltulehduksesta ja kiersi ulkomailla parantolasta toiseen rikkaan sukunsa rahoilla. Isä taas oli tavallinen kirvesmies, huonosti valittu puoliso siis, siinäkö syy miksi rikas suku ei huolehdi Harrysta? Aikuisena hän asettuu Chicagoon, koska hänellä on siellä "kesken oleva rakkausjuttu". Tarina alkaa varsinaisesti siitä, kun Harry tapaa eräillä illalliskutsuilla juutalaismiljonäärin, Sigmund Adletskyn joka palkkaa Harryn "aivotrustiinsa", ei niinkään liike-elämän vaan seuraelämän asioissa. Kun Adletsky alkaa hieroa kauppoja toisen miljonäärin kanssa suuresta huoneistosta, Adletsky haluaa Harryn mukaansa neuvotteluihin. Niin Harry tapaa taas sisustussuunnittelijaksi ryhtyneen Amyn, naisen joka on hänelle se ainoa oikea vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen. Amy, Harryn nuoruudenihastus, on ollut omalla tahollaan naimisissa pariinkin otteeseen, mutta hänet Harry edelleen haluaa.

 

Tänä aamuna Amylla oli tukevasti meikkiä, etenkin silmien ympärillä missä sitä eniten kaivattiin. Hänen pyöreät kasvonsa olivat tyynet, vaikka hänen sisäinen laskukoneensa raksuttikin kiivaasti. Ikä saa joskus täyteläiset naiset vaikuttamaan hitailta. Mutta Amy oli edelleen tarkkana ulkonäöstään; hänen ruumiinsa ja sielunsa olivat kypsän täyteläiset - ne olivat kuin näytteillä aitauksessa. Hän oli kaunotar, hänen ihonsa oli edelleen sileä; hän jopa hengitti kaunottaren lailla.

 

Kirja oli erittäin nopealukuinen, kertaistumalta lukaistu lyhyenpuoleinen tarina jolla oli tai ainakin olisi voinut olla sivumääräänsä isommat puitteet. Amy vaikutti hyvin tavalliselta eronneelta kahden lapsen äidiltä, kun taas Harrysta ei ottanut selvää onko mies lintu vai kala. Ilmeisesti jonkin sortin älykkö joka ei ollut löytänyt muuta kiinnekohtaa elämäänsä kuin kaupungin, jossa kymmenien vuosien takainen teinirakkaus eli elämäänsä perheensä kanssa. Jokin minulle aukeamaton syy lienee sillekin että pieneen sivumäärään nähden kohtuuttoman moneen otteeseen kuvataan Harryn ulkonäköä. Hän on siis juutalainen, mutta piirteiltään kiinalaisen näköinen mistä johtuen hän nuoruudessaan vietti useamman vuoden Kauko-Idässä yrittäen sulautua sinne, siinäkin onnistumatta. Kun Adletsky toteaa Harryn olevan pikemminkin japanilaisen näköinen, Harry leikkauttaa hiuksensa japanilaistyyliin korostaakseen juuri löytynyttä japanilaisuuttaan. Harrylla tuntuu olevan identiteettikriisi vielä eläkeiän kynnykselläkin.

 

Bellow itse on ollut jo päälle 80-vuotias kirjoittaessaan tämän pienoisromaanin. Kaikella sillä elämän kokemuksella Ainoa oikea olisi voinut olla suloisen haikea rakkaustarina, nyt se oli sinne tänne harhailevia sivujuonteita toisistaan irrallisten henkilöiden elämistä. En menisi sanomaan etten pitänyt tästä, pikemminkin jäin vain vaille kunnon otetta henkilöihin ja jopa osan heistä merkitystä tarinan kokonaisuudessa.

 

Kirjan ovat lukeneet ainakin Risto, Susar sekä MarikaOksa.