Sivut

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Paula Havaste: Morsiusmalja


 Paula Havaste: Morsiusmalja
Saarenmaa #3
Gummerus, 2020
Lukija: Jussi Lehtonen
Kesto: 11h 36min


Anna-tädin mukana linja-autosta laskeutunut Aive ei ollut ollenkaan sellainen, kuin Vilja olisi odottanut pääkaupungista saapuvan nuoren naisen olevan. Vilja huomasi tytön pienoisen vatsakummun ja hipaisi vaistomaisesti omaa vatsaansa, jonka piiloissa kasvoi suloinen salaisuus. Aiven lapsi ei ollut suunniteltu, vaan raiskauksen myötä alkunsa saanut, eikä Anna-täti tiennyt parempaa paikkaa Aiven lastaan odottaa, kuin Viljan luona. 

Anna-täti oli edellisellä vierailullaan istuttanut Viljan mieleen haaveen filmiryhmästä, joka voisi seuraavana kesänä tulla kuvaamaan Saarenmaalle ja majoittua Viljan ja Villemin majataloon, johon rakennettaisiin siksi lisähuoneita, mikä taas takaisi suuremmat tuotot jatkossakin.

Vilja sai puurtaa majatalon vieraiden ja lastensa eteen aamusta iltaan, onneksi nyt Aive apunaan, sillä Villem ei talon töihin osallistunut. Aive oli jäänyt poikansa synnyttyä töihin majataloon ja Viljankin tytär syntyi. Villem oli kovin etäinen, mutta Vilja jaksoi aamusta iltaan sen tiedon voimalla, että ilman Villemin kirjailijanuraa ja miehen siitä saamaa pronssitähti-palkintoa majatalo ei olisi toteutunut ja Vilja itse edelleen tekisi vielä rankempia työpäiviä kalasovhoosissa. Taiteilijatovereiden, eli majataloon Tallinnasta saapuvien vieraiden taholta Vilja sai enimmäkseen osakseen kiitosta, mutta aina vieraat eivät osanneet arvostaa hänen ja Aiven yksityisyyttä, etenkin Villemin ollessa puhujamatkoillaan. Filmiryhmän saapuminen toikin iloista vaihtelua, kun mukana oli kerrankin myös naisia. 

Aive oli kuukausien kuluessa alkanut luottaa paitsi Viljaan, myös Antseen ja Arvoon ja ystävystyä erityisesti Antsen kanssa. Tuo salassa elävä miespari kiinnitti koko ajan enemmän huomiota kalasovhoosissa jossa he kävivät töissä, ja tulivat vähän väliä kotiin verissä päin. Kun Aivekin ymmärsi, että ainoa keino millä hän saisi karistettua naisennälkäiset miehet kimpustaan olisi avioituminen, syntyi idea, joka voitaisiin kenties filmiryhmän läsnäollessa toteuttaa.

Kannen kuva ei mielestäni sovi kirjaan ollenkaan. Työn parissa, edes keittiössä, kuvattu neuvostonainen kuvaisi sen kokonaissisältöä paremmin. Itse kirja täytti odotukset ensimmäisten osien tavoin, joskin olin ymmärtänyt juonikuvauksesta, että filmiryhmä olisi siinä pidemmän aikaa läsnä. Päätösosa pääsee varmaankin viimeistään ensi vuonna kuunteluun.

7 kommenttia:

  1. Ilmeisesti pidit tästä, kun olet kaikki osat kuunnellut? Kenelle suosittelisit? Juonirefarin perusteella en ihan innostu. Kerro, mikä tässä sinusta vetää!

    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla on mielenkiinto pysynyt yllä ja ehkä juuri se päätösosa kiinnostaa eniten juoneltaan, kun Viljan lapset on ehtineet teini-ikään ja pääsevät Suomessa käymään.
      Minua kiinnostaa ihan yleisesti neuvostoaika, niin nykyisellä Venäjällä kuin muuallakin. Näissä vallatuissa maissa kuten Virossa se ristiriita, kun on oma maa ja kulttuuri ja koko ajan tahto pysyä itsenäisenä mutta takaraivossa pelko, kun kuka tahansa voi oman edun nimissä ilmiantaa sut mistä tahansa, vaikka keksitystä, ja Siperia kutsuu. Se mielivaltaisuus. Voi verrata nykypäivän Venäjään, mikä on muuttunut. Kummasti ihmisiä tipahtelee ikkunoista jne.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. (uusi kommenttiyritys)
    Minä olen koko sarjan lukenut ja pitänytkin: https://kirjailujakirjablogi.blogspot.com/p/paula-havaste-vilja-ja-villem-saarenmaa.html
    Sarjassa parasta on ollut Neuvosto-arjen ja -todellisuuden kuvaus kaikessa absurdiudessaan, tavallisen pienen ihmisen näkökulmasta. Ihmissuhdekiemurat ovat välistä ehkä vähän epäuskottavia, mutta viihdyttävää ja sujuvaa luettavaa nämä ovat hankalista aiheista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, Neuvostoliiton alaisuudessa eläminen kiinnostaa. Isot odotukset on sille päätösosalle!

      Poista
  4. Luin Havasteen Vihat-sarjan ja jotakin muutakin ennen sitä, mutta tämä sarja minulla on korkkaamatta. Voisi kyllä, sillä tykkään Havasteen kielestä ja tavasta kertoa asioita tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en niitä pitkälle historiaan meneviä ole lukenut, toiseen maailmansotaan sijoittuvan sarjan kyllä, kauan sitten. En oikein tykkää niistä missä päähenkilö on joku parantaja tmv, ja tuntuu ettei mitään muuta kiinnostavaa naishahmoa ole tarjolla.

      Poista