Anders de la Motte, Måns Nilsson: Kuolema asuntonäytössä

Anders de la Motte, Måns Nilsson: Kuolema asuntonäytössä

#1 Kesäparatiisin murhat

Johnny Kniga, 2022

Lukija: Tuukka Haapaniemi

Kesto: 11 h 21 min

Kuusi viikkoa sitten 

Rapsipeltojen reunustamaa mutkittelevaa tietä ajoi auto, joka päätyi kuution muotoisen, teräksestä, betonista ja lasista rakennetun lukaalin pihaan. Autosta kannettiin taloon suuri, ongenkoukun muotoinen veistos.

Avaran eteisen takana levittäytyi valtaisa keittiö, jonka kodinkoneet olivat ruostumatonta terästä ja keittiötasot sileää kiveä. Näkymättömistä kaiuttimista kantautui vaimeaa musiikkia. Elin astui porrastasanteelle, jonka alapuolella avautui olohuone.

Jessie seisoi alhaalla ja ihaili juuri tullutta metalliveistosta. Se oli yli kaksi metriä pitkä, käsivarren paksuinen ja esitti mahtavaa ongenkoukkua. Veistoksen jalusta piti koukkua pystyssä niin että varsiosa oli meren suunnassa ja koukunkärki osoitti kohti porrastasannetta, jolla Elin seisoi. Koukku muistutti isoa taaksepäin kallistunutta j-kirjainta.

"Suurenmoinen, eikö?” Jessie liu’utti kättään metallipinnalla koukun siimasilmukasta veistoksen mutkaan ja siitä eteenpäin kohti kärkeä ja sen massiivista väkästä. ”The Hook! Valmiina koukuttamaan asiakkaamme. Pyydystämään median mielenkiinnon.”

Nykyhetki 

Tukholmalaisen rikoskomisario Peter Vinstonin tyyliin kuuluivat harmaat pulisongit, kolmiosaiset puvut ja Saabit, joten hän piti erityisen hyvää huolta autostaan, joka olisi hänen harmikseen erittäin todennäköisesti viimeinen lajiaan. 

Vinston oli tavannut psykologivaimonsa Christinan lähes kahdeksantoista vuotta sitten, ja erosta oli nyt seitsemän vuotta. Christina oli sittemmin mennyt uusiin naimisiin aatelismiehen, Poppe Löwenshjelmin kanssa, ja heidän tyttärensä Amandan 16-vuotissyntymäpäiväjuhlia vietettiin Poppen linnassa, joka oli kuin suoraan Disneyn elokuvasta. Vinston sopikin sen kulisseihin paremmin kuin yksikään muu sen vieraista.

Hänellä oli italialaisesta silkistä valmistettu kolmiosainen vaaleanharmaa puku. Hän oli vaihtanut valkoisen paidan vaaleansiniseen ja valinnut sen seuraksi sopivasti kesäisen solmion, jonka tupla-Windsor-solmua hän asetteli loppusilaukseksi. Kokonaisuuden viimeistelivät mustat huolellisesti puhdistetut englantilaiset puolibroguekengät, joihin hänellä itse asiassa ei olisi ollut poliisinpalkallaan varaa. Toisaalta miehellä oli kyllä vaarallisempiakin paheita kuin tyylikkäät kengät. Siitä jopa Christina olisi samaa mieltä.

Elin Sidenvall, Jessie Anderssonin assistentti, tunsi olonsa vähän väliä levottomaksi, kuin heitä olisi tarkkailtu ja hänelle ja Jessielle tahdottaisiin pahaa. Tunnetta lisäsi lehdessä ollut yleisönosastokirjoitus, jossa nimimerkki Nicolovius oli ruotinut Jessien laajaa rakennushanketta, eikä kirjoitus ollut ensimmäinen.

Tilinteon päivä lähestyy ja syylliset maksavat kalliisti ahneudestaan.

Tove Esping, paikallinen poliisi ja vielä tuore tutkijan virassaan, sai tutkittavakseen Jessien kuolemantapauksen. Nainen oli pudonnut rappukäytävästä suoraan ongenkoukkuveistokseen joka oli lävistänyt hänet. Paikkakunnalle Amandan juhliin tullut Vinston tulee houkutelluksi mukaan tutkintaan, Tove kun on niin kokematon ja Vinston taas valtakunnallisesti meritoitunut tukholmalainen. Toven oman mielipiteen Vinstonin tarpeellisuudesta voi arvata...

Koska rakennushanke oli niin vihattu, epäiltyjä murhaankin riitti. Tietenkin Elin, mutta oli lukuisia muitakin. Oli esimerkiksi Margit, seitsemänkymppinen kyläyhdistyksen puheenjohtaja, konkariaktivisti joka oli elämänsä aikana ehtinyt vastustaa niin ydinvoimalaa kuin troolikalastustakin. Oli Amerikasta palannut pariskunta, jääkiekkoilijamies Nicklas Modig ja hänen vaimonsa, somevaikuttaja Daniela, joiden avioliitto rakoili ja Jessie liittyi siihenkin. Oli Jonna Osterman, paikallislehden toimittaja, joka teki kaikkensa pitääkseen pienen lehtensä hengissä, ja oli kärppänä paikalla aina kun jotain tapahtui. Oli sähkömies Fredrik, joka oli suivaantunut saatuaan Jessieltä potkut. Ja ihan vaan "muutama" muu. Monella oli oma syynsä vihata Jessieä, mutta jonkun viha ajoi murhaan asti.

Kesäparatiisin murhien ensimmäinen osa oli kiinnostavasti erilaisia ihmisiä pyörittelevä suhteellisen cozy murhamysteeri Agatha Christien tyyliin. Vinstonista tulee väkisinkin mieleen iki-ihana Hercule Poirot, eikä se haittaa. Miestä tulee olemaan mielenkiintoista seurata jatko-osissa. Mitä en tullut maininneeksi, Vinstonilla on myös terveyshuolia, joiden vuoksi Tukholman pomo oli määrännyt hänet tauolle tutkimuksistaan, mutta eihän sellainen onnistu edes kesäparatiisissa.