Audrey Magee: Sopimus
Atena 2015
Peter Faber, jalkaväen sotilas, menee naimisiin saadakseen vihkiloman. Lyhyen, tervetulleen paon rintamalta. Morsian, Katharina Spinell turvaa selustaansa; hän saa leskeneläkkeen jos Peter kaatuu. Sotilaspastori puhuu, Katharinan valokuva on maassa naista edustamassa. Samalla kellonlyömällä Katharina osallistuu seremoniaan Berliinissä, vanhempansa todistajinaan. Nyt he ovat aviopari.
He tapaavat ensimmäisen kerran kun Peter tulee vihkilomalle Berliiniin. Kukaan ei odota heidän tuntevan mitään toisiaan kohtaan, mutta he rakastuvat. Peterin lomakin saa jatkoa kun hän osallistuu appiukkonsa töihin, häätää juutalaisia kodeistaan. Katharinan isä saa perheelleen yhden tuollaisen hienon kodin. Kiiltävät puulattiat, flyygeli, taidetta, vaatekaapissa silkkileninkejä ja pitkiä turkkeja ja kaikki tämä on nyt heidän. Vihdoinkin on heidän vuoronsa nauttia elämästä.
Peter palaa rintamalle Kiovaan. Pian marssitaan itään, Pultavaan, Harkovaan ja sodan yhdeksi käännekohdaksi muodostuvaan Stalingradiin jonne Neuvostoliiton armeija heidät saartaa. Mutta Berliinistä odotetaan apua, Führer huolehtii omistaan.
Sodan raadollisuutta ei kirjan sivuilla kaunistella. Sopimus on romaani joka ei ylipäätään kaunistele yhtään mitään. Kaikki mahdolliset ihmiskehon eritteet ovat läsnä, kohtalot ovat karuja, kärsimykset realistisia. Kun suljin kirjan takakannen olin vaikuttunut, mutten oikein tiedä millä sanalla tarkemmin tunnettani kuvaisin. Järkyttynyt on ehkä vähän liioiteltua, mutta ei tämä helppo kirja ollut, eikä lopun rehellinen suorasukaisuus ollenkaan pehmentänyt kaikkea luettua.
Mutta sopimus, se piti loppuun saakka.
