Kappas vain, neljän kirjan paketti, mikä yllätys! Isompi yllätys lienee se, että blogissa ylipäätään julkaistaan jotain...... Tässä historiallisia romaaneja, kaikki näköjään Otavan julkaisemia mikä on ihan puhdasta sattumaa. Ensin vietetään aikaa Skotlannissa ja Nepalissa, sitten pysytellään Suomessa.
***
Fiona Valpy: Allamme hohtava taivas
Otava, 2026
Lukija: Johanna Kokko
Kesto: 10 h 7 min
2020
Äidin piti tulla mukaan, kun Daisy lähti vaellukselle Nepaliin, mutta häntä ei oltukaan päästetty lentokoneeseen koronavirusepäilyn takia. Niinpä Daisyn piti lähteä yksin isoisotätinsä Violetin jalanjäljille, toki oppaan johdolla.
Daisy oli löytänyt Violetin päiväkirjat jo 12-vuotiaana ja ahminut niiden sisältöä. Äidin kanssa he olivat päättäneet matkustaa maailman ääriin etsimään Violetin jalanjälkiä, sillä täti oli aikoinaan kadonnut pienessä nepalilaiskylässä, eikä häntä oltu tavattu enää missään sen koommin.
Nepalissa Daisy kohtaa lisää vastoinkäymisiä, kun niin monien yritysten ovet ovat säpissä koronan takia. Avuliaiden sherpojen avulla hän kuitenkin etenee Kathmandua syvemmälle ja kohtaa ison yllätyksen. Pienessä yhteisössä hän on koronakuplassa ohi pahimman, ja tutustuu kyläläisiin. Samalla hän lueskelee uudelleen Violetin päiväkirjoja ja kuulee myös loppuosan Violetin tarinasta.
Vuodessa 1927 jolloin Violet on opiskelemassa puutarhuriksi Skotlannissa, hän kohtaa Collumin, elämänsä rakkauden ja päätyy tämän perässä Nepaliin. Näissä sadan vuoden takaisissa tapahtumissa piipahdettiin harmikseni liian harvoin ja kovin lyhyiksi pätkiksi. Nykyhetken osuudet olivat onneksi alkupuoliskolla kiinnostavia, mutta asioiden tavallaan selvittyä olisin toivonut loppupuolella jotain twistiä.
Kääntäjällä on ollut ylimääräistä hommaa keksiä niin monia aiheeseen sopivia suomenkielisiä anagrammeja!
***
Petra Rautiainen: Puuntappajat
Otava, 2025
Lukija: Johanna Kokko
Kesto: 6 h 48 min
Jos Ulpun olisi pitänyt valita jokin tietty hetki mistä kaikki alkoi, se oli silloin kun "susinarttu", punaisten leiriltä raijattu kätilön taidot omaava vanki, oli katsonut häntä itsevarmana ja röyhkeänä. Nainen oli rynnistänyt Ulpun ohitse todeten, että tohtorinnakin varmasti näkee, että tuo nainen synnyttää kohta, ja hän se tässä kätilö on.
Vuosia myöhemmin etsivässä keskuspoliisissa oli töissä kaikenkirjavaa väkeä. Osa heistä sai purkaa aggressiotaan Tammisaaren vankileirin kaltaisissa paikoissa. Kirjan Etsivä kertoo, ettei ollut ollenkaan sieltä pahimmasta päästä. Hän vain teki töitä saadakseen huonon aineksen oikeaan osoitteeseen. Ne naiset, jotka olivat maanpettureita, hän toimitti työlaitoksiin. Oli myös muita naisia, jotka eivät kyenneet elämään normaalissa yhteiskunnassa; prostituoituja, työttömiä, irtolaisia. Hän hoiti myös yksityisetsivän ammattia, ja siinä hän erikoistui vakoiluun ja vastavakoiluun. Lapuan liikkeen epäonnistunut vallankaappaus oli vahvistanut hänen haluaan kohdistaa tutkimuksia äärioikeiston ja fasistien saralla.
Kuusitoista vuotta sitten hän oli ollut ensimmäisessä työtehtävässään saarella, jossa hänen piti vakoilla erästä naista, joka oli luokiteltu valtiolle vaaralliseksi. Naisen nimi oli Ulpu Leidenius, ja hän toimi lääkärinä ja kirurgina perustamassaan naistensairaalassa.
Ulpu Leidenius oli täydellinen esikuva maamme kansakunnan etuutta ajavasta voimasta: hän oli kuulunut jo Venäjällä asuessaan kansallissosialisteihin, osallistui keskusteluihin kansakunnan rodun parantamiseksi ja kannatti positiivisen rotuhygienian käyttöönottoa. Olin siis aluksi tietenkin ihmeissäni miksi jouduin tutkimaan ja vakoilemaan häntä. Mutta värvääjäni oli saanut todistusaineistoa siitä että Ulpu Leidenius oli alkanut tuntea sympatioita punaisia kohtaan. Värvääjäni pelkäsi että – kukaties – nainen vuoti saamaansa salaista tietoa myös eteenpäin.
Tässä romaanissa oli taas uudenlaista näkökulmaa tarjolla, siitä iso plussa. Olen lukenut hänen edellisetkin romaanit Tuhkaan piirretty maa sekä Meren muisti, ja kaikki kolme ovat vahvoja kirjoja, joita voin suositella.
***
Virpi Hämeen-Anttila: Kultaiset vuodet
Synnyinmaa #3
Otava, 2025
Kesto: 8 h 17 min
1873
Synnyinmaa-sarjan kolmannessa osassa Erikillä ja Mariannella oli jo neljä lasta, esikoinen Henrik ja nuoremmat Magnus, Anna ja Amanda. He olivat menettäneet pienen poikansa nälkävuosien tauteihin, jonka myötä perheen merkitys oli entisestään korostunut Erikille, ja niinpä hän oli rakennuttanut huvilan Porvooseen lähelle fabriikkejaan. Sinne oli mukavaa siirtyä kesäkuukausiksi ja Erik saattoi siirtää työnsä Porvooseen keventääkseen omaatuntoaan alati kasvavasta työmäärästä. Hän oli panostanut ja saavuttanut sen yhteiskunnallisen aseman, josta oli nuorukaisena haaveillut. Hänellä oli osuuksia lukuisissa liikeyrityksissä, laaja ystäväpiiri ja näkemystä siitä, mihin maailma oli menossa.
.
Erikin nuoruuden rakastettu Brita on hänkin ollut onnellisesti naimisissa jo kuusitoista vuotta ja niin ikään saanut lisää lapsia hänen ja Erikin esikoispojan jälkeen. Elämä sujuu muuten hyvin, mutta alueella kiertää sinnikkäästi hienosti pukeutunut, lipevä mies, joka pyrkii ruotsalaisen työnantajansa lukuun ostamaan mahdollisimman paljon metsää. Kun ihmiset eivät ole halukkaita myymään, ilmestyy ennalta tuntemattomia velka- ja kauppakirjoja, joiden perusteella heitä yritetään kiristää. Samoin käy Britan kotitilalle, mutta onneksi Erik osaa auttaa.
Synnyinmaa-sarja on ensimmäinen mitä olen Hämeen-Anttilalta koskaan lukenut ja olen kyllä erittäin tykästynyt näihin kirjoihin. Ehkä myöhemmin jotain muutakin häneltä. Se historiallinen dekkarisarja pienesti kiinnostaa.
***
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Kuopio-sarja #1
Otava, 2018 (lukukirja 2011)
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 9 h 15 min
Minunhan on jo varmaan kymmenen vuotta sitten pitänyt lukea tämä kirja ja aloittaa Kuopio-sarja, mutta meidän lähikirjastossa oli vain pokkariversio saatavilla, enkä saanut aikaiseksi varata ihan normaalinidettä. Aina oli niin paljon luettavaa, eihän siitä pulaa tullut. Jokin aika sitten äänikirjapalvelu suositteli tätä ja laitoin talteen, olin jo unohtanutkin koko sarjan. Vaan onpa hyvä että aloitin, tykkäsin kovasti!
Äänikirjapalvelussa yllättävän moni oli jättänyt kirjan kesken tai antanut sille yhden tähden, koska se oli tylsä, tasapaksu eikä henkilöihin päässyt sisälle. Minulla ei tällaista ongelmaa ollut lainkaan. Ainoa mistä en pitänyt, oli lukijan valitsema tapa ääntää vanhanaikaisesti w:llä kirjoitetut sanat tekstissä (esimerkiksi lehtiartikkelissa) samoin, mikä kuulosti hölmöltä. Noin pienen asian päätin kuitenkin antaa olla häiritsemättä liikoja. Aikakuvaus tuntui uskottavalta ja tuo "punikkien" kohtelu aina suomalaiset yhdistävään toiseen maailmansotaan saakka oli surullinen osa kirjaa.
Onko kirjaa miten paljon tarpeen esitellä? Se tosiaan avaa paljon luetun Kuopio-sarjan, joka alkaa 1920-luvulta jatkuen läpi sotavuosien joissa viivyttää useamman osan verran, ja edetään niiden ylikin aina 1970-luvulle ja uusiin sotiin. Mustat morsiamet lähtee liikkeelle siitä, kun nuori Anna muuttaa maalta kaupunkiin eli Kuopioon piiaksi herrasväen perheeseen. Hän tapaa vapaapäivinään Lassia, tulee raskaaksi ja päätyy naimisiin kun Lassi ns korjaa aikaansaamansa sadon. Välillä Anna on pitkiäkin aikoja kuin yksinhuoltaja, kun Lassi, joka punikkina tuomittuna on menettänyt kansalaisoikeutensa, on jälleen vankilassa lentolehtisten painamisesta. Tammisaaressa miestä tavatessaan Anna tutustuu Liljaan, jonka mies istuu samassa vankilassa, ja heistä tulee pitkäaikaiset ystävät. Tukea Anna saa myös miehensä suvulta, jonka kanssa jaetaan välillä myös yhteiset huoneet.
Olen kuunnellut sarjasta jo toisenkin osan, joten eiköhän se tule tässä vuoden mittaan käytyä läpi. Kyllä Kähkönen kirjoittaa osaa, ja Suomen historia jaksaa minua edelleen kiinnostaa.
