Eppu Nuotio: Leinikkimekko

Eppu Nuotio: Leinikkimekko

#1 Raakel Oksa ratkaisee

Gummerus, 2022

Lukija: Hanna-Maija Nikander

Kesto: 4 h 37 min

Nykyhetki 

Raakel Oksa on aloittanut työt töölöläisessä huoneistossa. Purkamisessa ja purkujätteen kuljettamisessa menee hyvinkin viikko, sen jälkeen kahdesta erillisestä huoneistosta päästään rakentamaan isoa yhtenäistä asuntoa, jollainen se on alunperin ollutkin. Väliseinää purkaessa he tekevät yllättävän löydön. 

"Tää on kyhätty kasaan niistä kamoista mitä on ollut saatavilla", Danne sanoo. "Jokainen lauta on eri pituinen ja paksuinen ja sinne on työnnetty äänieristeeksi kaikki mitä on löydetty."

"Kaikki muu paitsi mummo", Raakel nauraa.

He pinoavat purkujätteen säkkeihin lähelle ulko-ovea, vanhat sanomalehdet laitetaan eri pinoon, sillä Raakel aikoo katsoa ne läpi.

Luottotyöpariinsa Danneen hän oli tutustunut opintojen jälkeen arkeologisilla kaivauksilla. 

Raakel on eronnut ja asuu kaksin 9-vuotiaan Eero-poikansa kanssa Maunulassa. Exällä on uusi, Raakelillä ei ketään, mutta heillä on ollut monenlaista säätöä Dannen kanssa vuosien varrella. Nyt mies on kuitenkin vakavassa suhteessa, eikä Raakel saa sitä mitä mieheltä eniten toivoisi.

Väliseinän purussa löytyneen keksilaatikon sisältö on jäänyt mietityttämään Raakelia, ja hän haluaa selvittää kuka tavarat omistanut tyttö oikein oli. 

Raakel ei tiedä, miksi hänestä tuntuu kuin he seisoisivat avoimen haudan äärellä. Purkkiin on taiteltu vaate, jonka alla on käsivarren mittainen letti ja pieni säämiskänyytti. Raakelin niskavillat nousevat pystyyn, sormet kylmenevät ja vatsaan painuu kivi. Letti on katkaistu vimmassa, leikkauspinta on vino, ikään kuin letti olisi puukolla nirhitty irti. 

1960

Hilkan vanhemmat eivät ensin olleet halunneet päästää tytärtään yksin pääkaupunkiin. Sitten hänen viulunsoiton opettajansa oli tullut käymään heillä kotona, ja sanonut ettei ollut koskaan opettanut niin lahjakasta tyttöä kuin Hilkka. Silloin äiti oli kietonut kätensä hänen ympärilleen, ja ehkä hivenen ylpeyttäkin äänessään sanonut, ettei voinut käsittää, mistä tyttö oli lahjakkuutensa saanut.

Hän saisi harjoitella viulunsoittoa niin paljon kuin haluaisi, vaikka koko päivän ilman että hänet patistettaisiin kotitöihin tai ulos tai syömään. Hän saisi valvoa, kunnes alkaisi nukuttaa, ja olla syömättä aamiaista jos haluaisi. Hän saisi kulkee pitkin Helsingin katuja ilman että kukaan tuntisi ja pysäyttäisi, ja alkaisi kysellä, mitä kotiin kuuluu. Vapaus! Siitä Hilkka ei tiennyt vielä mitään, mutta aikoi ottaa selvää, olihan hän jo melkein aikuinen.

Hilkka saa asua seuraavat kaksi kuukautta tätinsä kodissa Töölössä. Täti on tiukka ja Hilkka tekee tukun lupauksia; onneksi täti itse on lähdössä kesänviettoon muualle. Hilkka lupaa kastella kukat, ei tuo miehiä asuntoon, ei mene pimeällä Hesperianpuistoon eikä keskustaan ollenkaan, sillä siellä Hilkan näköiseltä tytöltä viedään sekä käsilaukku että kunnia. Hän lupaa kerätä ja lajitella postit, lukita aina lähtiessä turvalukon ja huolehtia avaimista, ja ennen kaikkea elää säädyllisesti ja metelöimättä.

Hänen opettajansa Sibelius-Akatemiassa haukkuu hänet pystyyn heti ensikohtaamisella. Raivoaa, miten niin surkea tyttö on voinutkin saada stipendin. Hilkka harjoittelee, soittaa heti aamuseitsemästä kun kerrostalossa hiljaisuus päättyy, vaikka joku naapureista kyttääkin hänen liikkeitään ja hakkaa pattereita. Hiukan lohtua surkeuteen tuo Antti, nuori ratikkakuski jota Hilkka alkaa tapailla. Siitä huolimatta Hilkka tahtoisi vain palata kotiin Ristijärvelle, vaikka se tarkoittaa pettymyksen tuottamista kaikille jotka luottavat häneen.

Jäin muutama vuosi sitten ikävöimään jatkoa Ellen Lähde -mysteerisarjaan, joten Raakel Oksan päätyminen luureihin ennen pitkää oli selvää, ja nythän se meni sujuvasti Helmet-haasteen vaatiessa vaatekappaletta, toisin sanoen kohta 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate. 

Kuuntelin ennen Leinikkimekkoa hieman sekavan ja hyvin polveilevan islantilaisdekkarin, ja sen jälkeen olikin ihana uppoutua tällaiseen vetävään ja selkeään tarinaan. Kuin palkinto työlään kirjan jälkeen. Viimeinen lause oli totaalinen yllätys ja loistava twisti seuraavaa osaa ajatellen, Raakelin äidin kerrottua jotain yllättävää tyttärensä juurista. Tätä juttua viimeistellessäni olen kuunnellut jo tuon toisenkin osan ja voin sanoa että pidän sarjasta. Toivottavasti se jatkuu pidempään.