Nadia Hashimi: Sparks Like Stars
Harper Audio, 2021
Lukija: Mozhan Marno
Kesto: 11 h 5 min
Her father had once told her that the world lived within her. That her bones were made of mountains. That rivers coursed through her veins. That her heartbeat was the sound of a thousand pounding hooves. That her eyes glittered with the light of a starry sky. I am that girl, and this is my story.
Kabul, 1978.
Sitaran perhe vietti usein aikaa palatsissa, sillä hänen isänsä kuului edistyksellisen presidentti Daoudin lähipiiriin. He olivat palatsissa myös sinä päivänä, kun Sitara näki ikkunoista tankkien ajavan palatsin eteen suunnaten piippunsa kohti sen seiniä. Kommunistien vallatessa palatsin hengestään pääsivät niin presidentti kuin Sitaran koko perhe. Yksi sisään rynnänneistä sotilaista päätti hetken oikusta pelastaa pienen tytön ja salakuljetti Sitaran kotiinsa.
Antonia Shepherd työskenteli diplomaattina USAn suurlähetystössä ja hänen äitinsä Tilly oli tullut tapaamaan tytärtään Kabuliin vain pari viikkoa ennen vallankaappausta. Eräänä iltana kaupungin sekasortoisessa tilassa heitä lähestyi yhtäkkiä sotilas tuupaten pienen afgaanitytön heitä kohti ja huutaen pois juostessaan, että huolehtisivat lapsen turvaan.
Sitara ei aluksi luottanut näihin amerikkalaisnaisiin eikä pukahtanut alkuviikkoina sanaakaan, esittäen että oli parempi antaa näiden ymmärtää ettei hän edes osannut englantia. Kun Sitara antoi periksi ja Tilly ja Antonia ymmärsivät mitä tyttö oli käynyt läpi ja millaisessa hengenvaarassa tämä oli, he ryhtyivät toimiin saadakseen hänet Tillyn mukana turvaan Amerikkaan.
New York, 2008.
I don't know how to tell him that I've had an uneasiness lately, something I haven't felt in a while. It makes me seek out quiet spaces and comforting rhythms until this vawe passes. I run my second, third and fourth miles as dusk gives way to night. Headlights cut through the ring of trees that surround the path, casting shadows on the ground. But I run at night because that's when it becomes impossible to tell if the salt on my face is from tears or sweat.
Sitara sai Afganistanista paetessaan toisen identiteetin ja on pitänyt tämän, niinpä hän on nykyään Aryana. Antonia kasvatti hänet adoptiotyttärenään tarjoten vapauden valita. Niinpä hän on opiskellut, kouluttautunut ensin lääkäriksi ja erikoistunut sitten syöpäkirurgiaan. Eräänä päivänä hänen asiakkaakseen tulee haamu menneisyydestä, vartija joka pelasti hänet palatsin valtauksessa. Mutta oliko mies ennen sitä tappanut hänen muut perheenjäsenensä? Heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty. Ariana ei saa rauhaa menneisyyden veritöistä ennen kuin palaa Kabuliin, ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden, mutta siitä ei tule millään tasolla helppo matka. Kaupunki on muuttunut niin paljon, eikä omaisten hautoja ole helppo löytää.
The farther along the street we walk, the more disoriented I become. A third of the homes are gone, another third are riddled with holes that look like the ground has shifted beneath them. Some are new constructions.
We walk one block, and another. "I cannot remember. It should be here, this feels like the place", I say imagining the rooftop my father had left upon and where my mother grew a small herb garden. I look carefully at each house. The shapes are all wrong, nothing fits my memory.
Mom has her hands on her hips. "Gosh, just look at this", she whispers.
Tiesin jo kuuntelemaan ryhtyessäni, että tämä kirja olisi aivan muuta kuin pitkin kesää lukemani kohtuullisen kevyet feelgoodit. Silti Sitaran kauniisti kirjoitettu tarina ja Kabulin kohtalo menivät ihon alle. Mitä muuta oikeastaan voikaan tapahtua, kun kymmenvuotias päähenkilö, joka kaiken lisäksi kertoo tarinaansa minä-muodossa, kokee niin silmitöntä väkivaltaa.
Afganistan on ollut taajaan sotatantereena ja on viime vuosikymmentenkin aikana kokenut kovia. Kirjan saur-vallankumousta seurasi Neuvostoliiton miehitys ja monia sotia ja Kabulin valtauksia. 90-luvulla vuorossa oli Taleban-liike, joka on valitettavan ajankohtainen aivan näinä päivinä, tämän julkaistessani on tiedotusvälineissä kerrottu olevan pahimmillaan vain tunneista kiinni kun Kabul on jälleen heidän hallussaan.
Kirjailija on syntynyt New Yorkissa ja on ammatiltaan Sitaran (Aryanan) tavoin lääkäri. Hänen vanhempansa ovat lähteneet Afganistanista 1970-luvun alussa kumpikin omilla tahoillaan ja 2000-luvulla he tekivät yhdessä ensimmäisen Afganistanin-matkansa sitten vanhempien lähdön maasta. Sitaran henkilö ei kuitenkaan perustu suoraan hänen vanhempiensa kokemuksiin, vaan on yhdistelmä kuultua ja koettua. Vuonna 2008, kun Sitara kirjassa matkustaa Afganistaniin, löydettiin joukkohauta, jossa oli muun muassa presidentti Daoudin ruumis.
