Anna Englund: Lautapalttoo
Siltala, 2022
Lukijat: Karoliina Kudjoi, Riitta Havukainen
Kesto: 5h 57min
Elena oli tiennyt mihin ryhtyi, kun meni naimisiin Ilmarin kanssa. Kun joku kuoli, oli arkuntekijällä töitä. Satakunta toppausta sai Elena ommella vuoden mittaan, onneksi sai toisinaan ommella muutakin, liinoja ja röijyjä, olivathan ne mieluisampia. Lapsia heille ei ollut vielä kuulunut, Ilmari toivoo poikaa joka jatkaa isänsä ammattia kuten Ilmari itse teki, Elena tytärtä jolle tahtoisi tarjota enemmän kuin on itse saanut.
Käsityötä arvostaneelle sedälleen tulee arkkua tilaamaan Lydia, oikein Helsingistä saakka. Sellainen erikoinen nainen, supattaa anoppi, tuollaisissa housupuvuissa ne sellaiset kulkevat. Eletään 1930-luvun alkua.
Elena tuntee sisimmässään jotain outoa Lydian kanssa puhuessaan, häpeää yhtäkkiä maalaisuuttaan, eilispäivänä tehtyä lettiään, puheenparttaan. Lydia tuntuu etsiytyvän hänen seuraansa, tulee teettämään vielä palttoonkin itselleen ja vannottaa Elenaa kirjoittamaan ennen kuin Lydia palaa junalla Helsinkiin. Elena onkin Lydiaa saattelemassa, salaa perheeltään tietenkin, samaten kuin salaa Lydialta tulevat kirjeet.
Kaunis Elena,
Miten sinä voit? Ajattelen sinua aamulla ensimmäisenä kun saan silmäni auki, ja illalla viimeisenä. Siinä välissä on aina kokonainen päivä, joka tuntuu hyvin pitkältä. Hiivit mieleeni jokaisessa hetkessä ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Aamut ovat olleet niin viileitä ja olen käyttänyt palttoota. Sain siitä jo kehuja, kuinka hieno se on. Onko sinulla sukulaisia täällä, joku jonka luokse voisit tulla? Jos ei, niin tietenkin tulet sitten minun luokseni. Kyllä me jotain keksimme, onneksi tämä posti kulkee nopeasti.
Odottaen,
Lydia
P.s. Saan valokuviani pian esille erään tutun mesenaatin luokse. Olisipa ihanaa jos pääsisit käymään näyttelyni aikaan.
Elena keksii toisen tavan päästä Helsinkiin: kutomakonekurssin.
Minulta jäi tämä juttu jostain syystä kesken viime talvena kun kirjan kuuntelin. Pidin kyllä kirjasta, neljä tähteä oli aika selkeä mitä antaa Goodreadsiin. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin olen unohtanut valtaosan yksityiskohdista, joten julkaisen jutunkin tällaisenaan mihin se talvella jäi, fiiliksiä kirjasta en ollut silloin kirjoittanut enempää muistiin.
