Sivut

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Paula Havaste: Morsiusmalja


 Paula Havaste: Morsiusmalja
Saarenmaa #3
Gummerus, 2020
Lukija: Jussi Lehtonen
Kesto: 11h 36min


Anna-tädin mukana linja-autosta laskeutunut Aive ei ollut ollenkaan sellainen, kuin Vilja olisi odottanut pääkaupungista saapuvan nuoren naisen olevan. Vilja huomasi tytön pienoisen vatsakummun ja hipaisi vaistomaisesti omaa vatsaansa, jonka piiloissa kasvoi suloinen salaisuus. Aiven lapsi ei ollut suunniteltu, vaan raiskauksen myötä alkunsa saanut, eikä Anna-täti tiennyt parempaa paikkaa Aiven lastaan odottaa, kuin Viljan luona. 

Anna-täti oli edellisellä vierailullaan istuttanut Viljan mieleen haaveen filmiryhmästä, joka voisi seuraavana kesänä tulla kuvaamaan Saarenmaalle ja majoittua Viljan ja Villemin majataloon, johon rakennettaisiin siksi lisähuoneita, mikä taas takaisi suuremmat tuotot jatkossakin.

Vilja sai puurtaa majatalon vieraiden ja lastensa eteen aamusta iltaan, onneksi nyt Aive apunaan, sillä Villem ei talon töihin osallistunut. Aive oli jäänyt poikansa synnyttyä töihin majataloon ja Viljankin tytär syntyi. Villem oli kovin etäinen, mutta Vilja jaksoi aamusta iltaan sen tiedon voimalla, että ilman Villemin kirjailijanuraa ja miehen siitä saamaa pronssitähti-palkintoa majatalo ei olisi toteutunut ja Vilja itse edelleen tekisi vielä rankempia työpäiviä kalasovhoosissa. Taiteilijatovereiden, eli majataloon Tallinnasta saapuvien vieraiden taholta Vilja sai enimmäkseen osakseen kiitosta, mutta aina vieraat eivät osanneet arvostaa hänen ja Aiven yksityisyyttä, etenkin Villemin ollessa puhujamatkoillaan. Filmiryhmän saapuminen toikin iloista vaihtelua, kun mukana oli kerrankin myös naisia. 

Aive oli kuukausien kuluessa alkanut luottaa paitsi Viljaan, myös Antseen ja Arvoon ja ystävystyä erityisesti Antsen kanssa. Tuo salassa elävä miespari kiinnitti koko ajan enemmän huomiota kalasovhoosissa jossa he kävivät töissä, ja tulivat vähän väliä kotiin verissä päin. Kun Aivekin ymmärsi, että ainoa keino millä hän saisi karistettua naisennälkäiset miehet kimpustaan olisi avioituminen, syntyi idea, joka voitaisiin kenties filmiryhmän läsnäollessa toteuttaa.

Kannen kuva ei mielestäni sovi kirjaan ollenkaan. Työn parissa, edes keittiössä, kuvattu neuvostonainen kuvaisi sen kokonaissisältöä paremmin. Itse kirja täytti odotukset ensimmäisten osien tavoin, joskin olin ymmärtänyt juonikuvauksesta, että filmiryhmä olisi siinä pidemmän aikaa läsnä. Päätösosa pääsee varmaankin viimeistään ensi vuonna kuunteluun.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus


 Kaari Utrio: Hupsu rakkaus
Amanita, 2017
Äänikirja: Tammi, 2021
Lukija: Kirsti Valve
Kesto: 12h 42min


Tukkukauppias Werneriä pidettiin hyvinkin Helsingin rikkaimpana miehenä. Kun hänen tyttärensä Nora oli lähettänyt pikkuserkulleen Hedda Beckelle kirjeen, jossa kertoi tarvitsevansa tätä seuralaisekseen mitä pikimmiten, Hedda oli sanoutunut irti monivuotisesta työpaikastaan Valkealan pappilan lasten kotiopettajattarena. Juuri kun Hedda oli tullut siihen tulokseen, että Nora-serkulla oli enemmän ihmisiä ympärillään kuin kukaan tarvitsi, tukkukauppias menehtyi ja selvisi, että perijätär Nora Werner omisti hädin tuskin vaatteet yllään ja yhtäkkiä he kaikki, niin Hedda, Nora kuin tukkukauppiaan tuore vaimokin, olivat kodittomia. 

Harry Lindmarck oli topografikoulun käynyt Venäjän keisarillisen armeijan kapteeni ja Kaukasian sodan veteraani, nykyisin tilanomistaja itäisessä Suomessa. Kun hän tuli peräämään saataviaan tukkukauppiaalta, vastassa olikin surutalo ja itkuisin silmin mitä suloisin olento jonka Harry oli konsaan nähnyt, juuri täysorvoksi jäänyt mamselli Nora Werner. Onneksi Harrylla oli ratkaisu naisten onnettomaan tilanteeseen: Kymenmaan Angereen pitäjässä sijaitseva Kyyhkymäki, Noran äidin kotitalo, samoin Heddan isän. Siellä olisi Noran lähin miespuolinen sukulainen, vanha majuri Furubom jolle oli juuri langennut vastuu naisten tulevaisuudesta. 

- Luulin, että tämä on oikea kartano, Nora Werner sanoi nyrpeästi.
- Kyyhkymäki on rälssisäteri, Augusta-neiti piipitti sohvalta.
Nora kohautti harteitaan. Sitten hän nyyhkäisi melkein äänettömästi ja pyyhkäisi silmiään. - Grand-pere, hän kuiskasi, - minulla ei ole ketään.
Harry melkein huusi, että olihan hän, hän suojelisi Noraa koko elämänsä. Mutta vanha majuri kumartui jo Noran puoleen ja taputti jo hänen kättään. - Noh, noh, lapsi. Ei hätää. Olihan Noralla varakas pappa. Kaikki järjestyy.
Harry oivalsi, etteivät vanhaa majuria pehmittäneet Noran kyyneleet vaan ajatus komeasta perinnöstä, josta hän itse pääsisi holhotin myötä hyötymään. Se kuvitelma oli kumottava oitis.

Totuus Noran varattomuudesta ei majuria miellyttänyt, mutta minkäs mahdoit. Harry sen sijaan oli mielissään, sillä hänellä oli omat suunnitelmansa nuoren mamsellin suhteen. Kapteeni oli mennyt hullaantumaan porvaristyttöön. 

Vanha majuri irvisti kuin myrkyn niellyt. Kollegineuvos Langenhielm hymyili niin että heltat tärisivät. 
- Tästä seuraa vielä kaikenlaista hauskaa. Seuraelämää, Furubom. Tanssiaisia. Huviretkiä. Saat ottaa esille parhaat päivällisastiasi. 
Vanha majuri jähmettyi. 
- Tanssiaiset? Kyyhkymäessä?
- Tyttö on holhottisi. Sinun pitää etsiä hänelle aviomies. Mistä luulet sellaisen löytäväsi? Ei killinkiäkään myötäjäisiä. 

Harrylle myötäjäisten puute oli sivuseikka, olkoonkin että hänen oma tulevaisuutensa oli auki. Mies tiesi, että hänen lapsuuden ystävänsä, reviisori Höökenbergin rouva halusi hänen naivan heidän tyttärensä. Harryhän ei ollut aatelinen, mutta varakas tilanomistaja, joten säätyeroa voisi katsoa läpi sormien nuoremman tyttären kohdalla, mutta Harry ei toivonut tuota liittoa. Hän voisi naida mamselli Wernerin ja jatkaa tilanhoitoa. Hän oli kiinnostunut kehittämään sen sahalaitosta, mutta elämä talossa Papan ja Harryn isotädin kanssa oli kolkkoa ja yksinäistä. Nora-rouva toisi taloon kaivattua eloa ja tekisi toivottavasti hänestä pian perheellisen miehen.  Keisarin palvelukseenkin hän voisi aina palata, mutta Kaukasian helvetti ei ollut häntä varten. Miestä alkoi tosin arveluttaa, oliko Nora sittenkään oikeanlainen nainen hänelle?

Angeredin pitäjän kirkkoherra Tobias Molin oli suunnitelmissaan varannut leski Hedda Beggen itselleen välittömästi naisen saavuttua Angerediin. Oli vain ajan kysymys milloin Molinista tulisi rovasti ja Hedda-rouvasta sitä myöten ruustinna, pitäjän arvostetuin nainen. Kukaan naisihminen ei voisi kieltäytyä Molinin suomasta kunniasta.

- Tuleeko uudesta talosta kaksikerroksinen?
- Siitä tulee sellainen kuin poikani toivoo.
Mamselli hymyili melkein myrkyllisesti. 
- Ainakin komeampi kuin Kyyhkymäestä.
Vanha majuri Furubom rähähti nauruun.
- Mikä vika Kyyhkymäessä?
- Se on vanha röttelö.
Furubom ällistyi suloisilta huulilta kimpoavaa totuutta.
- Kas, tyttö huolehtii perinnöstään. 
- Miksi ei huolehtisi, eversti Lindmarck tarkkaili tiiviisti mamsellin ilmeitä. 
- Mutta hän ei peri kartanoa yksin, Furubom sanoi ilkeästi. - Pesässä on muitakin jakajia minun jälkeeni. 
Tobias Molin näki, kuinka kaunottaren kasvot sulivat ällistykseen. 

Tapahtumat sijoittuivat pääosin kuvitteelliseen Angeredin pitäjään Kymenlaaksossa, Elimäen kupeessa. Utrio on kertonut käyttävänsä tätä metodia epookkiromaaneissaan; piirtäneensä uusia pitäjiä aitoon karttaan sitä siltä kohden pullistaen.

Hupsu rakkaus oli erittäin kirjoittajansa tyylinen, viihdyttävä romaani, joka samalla oli aikakaudelleen uskollinen. Ihailen Utrion työtä historian tapahtumien elävöittäjänä. 
Onnea vielä 80-vuotiaalle Kaarille ja iso kiitos kirjoistasi!

lauantai 13. elokuuta 2022

Jaana Taponen: Väärä varustus

 

Jaana Taponen: Väärä varustus
Karisto, 2021
Lukija: Jenni Sainio
Kesto: 5h


Saari oli loivakallioinen ja sen hatara laituri keinahteli, kun Ilpo kiinnitti kookkaan avoveneen köysiä. Susanna katseli miestä mielellään. Ilpo ui ja kalasti ja veneen ostaminen omaksi antaisi miehelle vapautta tehdä niitä missä halusi, siinä missä vene oli Susannalle vain väline siirtyä paikasta toiseen. Hänen isänsä oli antanut omalle veneelleen enemmän rakkautta kuin Susannalle tai edes tämän äidille. 

Susannalla oli suuret odotukset edessä olevalle kahdeksan päivän lomalle. Hän oli odottanut saaristoa, mutta mitään muuta saarta ei ollut näkyvissäkään. Hän oli käynyt manikyyrissä, pedikyyrissä ja erinäisissä hoidoissa, nähnyt itsensä valkoisella hiekkarannalla rakkaansa vierellä. Hän oli varma, että tämän loman jälkeen he muuttaisivat yhteen ja eläisivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Ensimmäinen mutka tuli vastaan, kun Ilpo huomasi paitsi tuorekylmälaukun, myös tärkeiden vieheiden ja virveleiden unohtuneen autoon. 

Hän vilkaisi pelästyneenä laiturille nostettuja matkatavaroita: vaatereppuja, kuivaruokakasseja, vesikanistereita ja muovikassillista olutta, mutta ne näyttivät säilyneen kuivina. 
- Jää vaan tänne, mies huusi ja heilautti kättään. - Mä tulen muutaman tunnin kuluttua takaisin. Ota aurinkoa, laita kamoja paikoilleen ja nauti. Mä vähän revittelen ja katselen mihin tää jolla pystyy. 

Aikaa kului, eikä Ilpoa näkynyt. Kun Susanna lähti tutkimaan saarta, mikään ei tuntunut täsmäävän. Ei heidän vuokraamaansa ylellistä hirsistä kalastusmajaa, vaan hylätty, pölyinen pieni tupa, pienenpieni sauna ja huussi. Ei takkaa, ei paljua, ei romanttista kuistia eikä terassia. 

Susanna oli aito kaupunkilainen, mutta pakon edessä hän selviytyisi, kunnes Ilpo tulee hänet hakemaan - tuleehan?

Kansi on mielestäni aika surkea, eikä järin houkutteleva; klikkaan näkkärit tuohon ja huulipunan tähän tyyppinen ratkaisu. Mitä löytyi kansien välistä oli ihan ok viihdekirja, mutta olisin odottanut mehukkaasta alkuasetelmasta jännittävämpää juonen kehittelyä. 


lauantai 6. elokuuta 2022

Sarah Morgan: Perhe-elämää aloittelijoille


 
Sarah Morgan: Perhe-elämää aloittelijoille 
(Family For Beginners)
Harper Collins Nordic, 2022
Lukija: Sanna Majuri
Kesto: 12h 48min


Flora tapasi Jackin ensimmäisen kerran kylmänä ja tuulisena päivänä kukkakaupassa jossa Flora oli töissä, siinä samassa jossa jo hänen äitinsä oli työskennellyt. Flora oli tottunut siihen, että suhteiden eteen joutui tekemään töitä, käymään pikakurssin miehen harrastuksista, mutta Jackin kanssa oli erilaista. Mies oli myös ensimmäinen, joka oli kiinnostunut Floran työstä ja Florasta ihmisenä, mistä Flora nautti. Jack oli tekninen johtaja keinoälyyn erikoistuneessa yrityksessä, muttei miehellä onneksi ollut tapana jaaritella työstään Floralle, heillä riitti puhuttavaa muutenkin. Vain Jackin vuosi sitten kuollut, täydelliseltä vaikuttanut Becca-vaimo oli kielletty puheenaihe. 

Jack katseli häntä, ja hän olisi voinut vannoa hetken ajan, että tämä näki hänet. Näki hänet oikeasti. Ei ruusunpunaista mekkoa tai hyasintinsinisiä trikoota, eikä kurittomasti taipuvia hiuksia, jotka eivät suostuneet asettumaan aloilleen, mikä oli kovasti harmittanut hänen tätiään, vaan näki hänen sisällään olevat aukot. Puuttuvat palaset.  

Jackillä oli kaksi lasta, pieni Molly ja 17-vuotias Izzy. Floraa heidän tapaamisensa vähän jännitti, mutta siinä missä Molly oli välitön, Izzy oli järkyttynyt, että isä ylipäätään toi heidän kotiinsa naisen. Vieraan naisen, kenet tahansa, koska tämä ei ollut äiti. Se sai hänet pelkäämään, että juttu oli vakava, ettei Flora vain katoaisi.

Hän kuvitteli miten kävelisi jonain aamuna unenpöpperöisenä kylpyhuoneeseen ja törmäisi Floraan. Tai vielä pahempaa, että Molly törmäisi Floraan. 

Joka kesä Jack, Becca ja lapset olivat viettäneet kesälomaa Englannin Järviseudulla. Jack halusi jatkaa perinnettä, ja Izzyn kauhuksi kutsui Floran mukaan. Florallekin tulevalla matkalla oli iso merkitys jatkon kannalta; häntä arvostelisivat paitsi Izzy, myös Beccan parhaat ystävät. 

Kirja oli todellinen feelgood, tarina siitä miten orvoksi jäänyt ja ankaran tädin kasvattama Flora oppii ihan ensimmäiseksi luottamaan itseensä ja kykyynsä rakastaa ja huolehtia muista, ja miten vuosi sitten äidin menettänyt Izzy pystyy jakamaan vastuun pikkusisarensa hoivaamisesta. Tarina etenee vuoronperään näiden kahden näkökulmasta mikä oli toimiva ratkaisu. Loppupuoliskolla myös Claire, se Beccan paras ystävä Järviseudulla, pääsee ääneen. Kaiken kaikkiaan kirja keskittyy enemmän erilaisiin perheisiin, kuin Floran ja Jackin väliseen rakkauteen. Family for beginners, ei Love for beginners. Sanna Majuri oli hyvä valinta lukijaksi, mikään heleänhentoinen ääni tähän ei olisi sopinutkaan.