Kaari Utrio: Hupsu rakkaus Amanita, 2017
Äänikirja: Tammi, 2021
Lukija: Kirsti Valve
Kesto: 12h 42min
Tukkukauppias Werneriä pidettiin hyvinkin Helsingin rikkaimpana miehenä. Kun hänen tyttärensä Nora oli lähettänyt pikkuserkulleen Hedda Beckelle kirjeen, jossa kertoi tarvitsevansa tätä seuralaisekseen mitä pikimmiten, Hedda oli sanoutunut irti monivuotisesta työpaikastaan Valkealan pappilan lasten kotiopettajattarena. Juuri kun Hedda oli tullut siihen tulokseen, että Nora-serkulla oli enemmän ihmisiä ympärillään kuin kukaan tarvitsi, tukkukauppias menehtyi ja selvisi, että perijätär Nora Werner omisti hädin tuskin vaatteet yllään ja yhtäkkiä he kaikki, niin Hedda, Nora kuin tukkukauppiaan tuore vaimokin, olivat kodittomia.
Harry Lindmarck oli topografikoulun käynyt Venäjän keisarillisen armeijan kapteeni ja Kaukasian sodan veteraani, nykyisin tilanomistaja itäisessä Suomessa. Kun hän tuli peräämään saataviaan tukkukauppiaalta, vastassa olikin surutalo ja itkuisin silmin mitä suloisin olento jonka Harry oli konsaan nähnyt, juuri täysorvoksi jäänyt mamselli Nora Werner. Onneksi Harrylla oli ratkaisu naisten onnettomaan tilanteeseen: Kymenmaan Angereen pitäjässä sijaitseva Kyyhkymäki, Noran äidin kotitalo, samoin Heddan isän. Siellä olisi Noran lähin miespuolinen sukulainen, vanha majuri Furubom jolle oli juuri langennut vastuu naisten tulevaisuudesta.
- Luulin, että tämä on oikea kartano, Nora Werner sanoi nyrpeästi.
- Kyyhkymäki on rälssisäteri, Augusta-neiti piipitti sohvalta.
Nora kohautti harteitaan. Sitten hän nyyhkäisi melkein äänettömästi ja pyyhkäisi silmiään. - Grand-pere, hän kuiskasi, - minulla ei ole ketään.
Harry melkein huusi, että olihan hän, hän suojelisi Noraa koko elämänsä. Mutta vanha majuri kumartui jo Noran puoleen ja taputti jo hänen kättään. - Noh, noh, lapsi. Ei hätää. Olihan Noralla varakas pappa. Kaikki järjestyy.
Harry oivalsi, etteivät vanhaa majuria pehmittäneet Noran kyyneleet vaan ajatus komeasta perinnöstä, josta hän itse pääsisi holhotin myötä hyötymään. Se kuvitelma oli kumottava oitis.
Totuus Noran varattomuudesta ei majuria miellyttänyt, mutta minkäs mahdoit. Harry sen sijaan oli mielissään, sillä hänellä oli omat suunnitelmansa nuoren mamsellin suhteen. Kapteeni oli mennyt hullaantumaan porvaristyttöön.
Vanha majuri irvisti kuin myrkyn niellyt. Kollegineuvos Langenhielm hymyili niin että heltat tärisivät.
- Tästä seuraa vielä kaikenlaista hauskaa. Seuraelämää, Furubom. Tanssiaisia. Huviretkiä. Saat ottaa esille parhaat päivällisastiasi.
Vanha majuri jähmettyi.
- Tanssiaiset? Kyyhkymäessä?
- Tyttö on holhottisi. Sinun pitää etsiä hänelle aviomies. Mistä luulet sellaisen löytäväsi? Ei killinkiäkään myötäjäisiä.
Harrylle myötäjäisten puute oli sivuseikka, olkoonkin että hänen oma tulevaisuutensa oli auki. Mies tiesi, että hänen lapsuuden ystävänsä, reviisori Höökenbergin rouva halusi hänen naivan heidän tyttärensä. Harryhän ei ollut aatelinen, mutta varakas tilanomistaja, joten säätyeroa voisi katsoa läpi sormien nuoremman tyttären kohdalla, mutta Harry ei toivonut tuota liittoa. Hän voisi naida mamselli Wernerin ja jatkaa tilanhoitoa. Hän oli kiinnostunut kehittämään sen sahalaitosta, mutta elämä talossa Papan ja Harryn isotädin kanssa oli kolkkoa ja yksinäistä. Nora-rouva toisi taloon kaivattua eloa ja tekisi toivottavasti hänestä pian perheellisen miehen. Keisarin palvelukseenkin hän voisi aina palata, mutta Kaukasian helvetti ei ollut häntä varten. Miestä alkoi tosin arveluttaa, oliko Nora sittenkään oikeanlainen nainen hänelle?
Angeredin pitäjän kirkkoherra Tobias Molin oli suunnitelmissaan varannut leski Hedda Beggen itselleen välittömästi naisen saavuttua Angerediin. Oli vain ajan kysymys milloin Molinista tulisi rovasti ja Hedda-rouvasta sitä myöten ruustinna, pitäjän arvostetuin nainen. Kukaan naisihminen ei voisi kieltäytyä Molinin suomasta kunniasta.
- Tuleeko uudesta talosta kaksikerroksinen?
- Siitä tulee sellainen kuin poikani toivoo.
Mamselli hymyili melkein myrkyllisesti.
- Ainakin komeampi kuin Kyyhkymäestä.
Vanha majuri Furubom rähähti nauruun.
- Mikä vika Kyyhkymäessä?
- Se on vanha röttelö.
Furubom ällistyi suloisilta huulilta kimpoavaa totuutta.
- Kas, tyttö huolehtii perinnöstään.
- Miksi ei huolehtisi, eversti Lindmarck tarkkaili tiiviisti mamsellin ilmeitä.
- Mutta hän ei peri kartanoa yksin, Furubom sanoi ilkeästi. - Pesässä on muitakin jakajia minun jälkeeni.
Tobias Molin näki, kuinka kaunottaren kasvot sulivat ällistykseen.
Tapahtumat sijoittuivat pääosin kuvitteelliseen Angeredin pitäjään Kymenlaaksossa, Elimäen kupeessa. Utrio on kertonut käyttävänsä tätä metodia epookkiromaaneissaan; piirtäneensä uusia pitäjiä aitoon karttaan sitä siltä kohden pullistaen.
Hupsu rakkaus oli erittäin kirjoittajansa tyylinen, viihdyttävä romaani, joka samalla oli aikakaudelleen uskollinen. Ihailen Utrion työtä historian tapahtumien elävöittäjänä.
Onnea vielä 80-vuotiaalle Kaarille ja iso kiitos kirjoistasi!