Kesäluettavaa vol 2

Toinen paketti kesäteemaisia kirjoja. Aloitetaan dekkarilla Saimaan rannalta ja jatketaan sieltä nimeämättömään keskikokoiseen kaupunkiin joka mielestäni voisi olla vaikka Hämeenlinna? Kolmannessa kirjassa pyrähdellään siellä täällä, esimerkiksi Normandiassa ja Korfulla. Viimeisenä englanniksi kuuntelemani kirja, joka sijoittuu tällä kertaa Keysin saarille Floridan eteläkärkeen.. 

***

Miia Laine: Kuolema ei lomaile

#1 Emilia Jääpuro 

Saga Egmont, 2025

Lukija: Anni Tani

Kesto: 6 h 12 min

Nelikymppinen Emilia Jääpuro oli viettämässä juhannusta kuusivuotiaan Leo-poikansa ja aviomiehensä Villen kanssa mökillä Saimaan rannalla. Emilialla oli takanaan kolmentoista vuoden ura konstaapelina Espoossa, mutta vuosi sitten hän oli ryhtynyt yksityisetsiväksi. Ville taas oli yläkoulun historianopettaja. 

Emilia sai yllättävän yhteydenoton entiseltä pomoltaan, kun nämä tarvitsivat apua. Lähellä heidän mökkiään oli tapahtunut epäilykset herättävä kuolemantapaus. Huvila kuului Karvian perheelle, joka tunnettiin pesuaineista. 

Ekologista Kielo Wash -tuotesarjaa myytiin luontaistuotekaupoissa ja yritys oli laajenemassa ulkomaille. Isän kuoltua poika Patrik ja leski Helena olivat nousseet yrityksen johtoon. Puoli vuotta sitten Helena oli alkanut seurustella Henrin kanssa ja ollut sen jälkeen vähemmän kiinnostunut yrityksen asioista, ja nyt Henri oli löytynyt kuolleena rantavedestä. 

Epäiltyjä oli monia, kun sekä Patrik että tämän vaimo Hanna olivat riidelleet edellisiltana Henrin kanssa. Helena oli luonnollisesti epäiltyjen listalla, samoin juhannusvieraat eli Helenan tytär Lisa ja ystävä, kuvataiteilija Anneli. 

Lukija oli omaan makuuni aika monotoninen, etenkin kun juuri ennen tätä kuuntelin englanninkielisen feelgoodin ja niissähän repliikit näytellään viimeisen päälle. Juoni oli vähän heppoinen, tyyliltään cozy crimea. Kevyttä kesäkuunneltavaa siis, välipaladekkari. 

***

Kirsi Pehkonen: Hiukan hukassa 

#2 Siru Valpas

Karisto, 2024

Lukija: Anni Kajos 

Kesto: 4 h 59 min

Hiukan hukassa lähti liikkeelle kuin pyörremyrsky. Siru valmistautui treffeille, muttei tiennyt kumpi hänen viime aikoina tapaamistaan miehistä kohta soittaisi ovikelloa, niin epäselvä allekirjoitus oli ollut hänelle jätetyssä post-it lapussa. Vaihtoehtoina olivat Pekki, joka liikkui alamaailman reunamilla, tai Saku, joka työskenteli poliisina. Hetkessä molemmat olivat hänen rappukäytävässään, niin sanotusti tilanne päällä.

Sirun Etsintätoimisto Vitonen sai toimeksiannon tuotantoyhtiöltä, joka oli aloittamassa uutta realitysarjaa. Sirun tehtävänä oli varmistaa etukäteen henkilöiden osoitteet ja ottaa näistä arkisia kuvia ilman että kohde tiesi, että häntä tarkkaillaan. Tämä sujui aluksi kohtalaisesti, kunnes kohdalle osui mies, joka piileskeli. 

Toinen asiakas oli vanha rouva, joka oli laittanut hääpukunsa tuulettumaan terassille, mistä se oli kadonnut. Siru epäili että pukua yritettiin myydä rahan toivossa, mutta selitys olikin arkisempi. 

Kirjan alku oli kaaosmainen, enkä pitänyt siitä, mutta sitten kun laitettiin vähän jarrua päälle ja päästiin tämänkertaisiin tehtäviin, oli taas kiva kuunnella. En muistanut noista sivuhenkilöistä ketään, ja kirjassa selitettiin hyvin huonosti ketä he olivat ja mistä Siru heidät tunsi. 

***

Clarisse Sabard: Flora ja Joséphine 

#1 Agapanthes

Bazar, 2026

Lukija: Meri Nenonen 

Taidegalleristi Flora Blake oli halunnut pysytellä kaukana elokuvaohjaaja Yani Botzarisista, mutta kun eräs nuori näyttelijä kertoi #MeToo levitessä tulleensa hänen hyväksikäyttämäkseen, Flora halusi tukea näyttelijää omalla ulostulollaan. 

He olivat olleet vasta kaksi teini-ikäistä kun hänen äitinsä uuden aviomiehen poika, Yani, oli yrittänyt raiskata hänet. Yani Botzaris oli suosittu, joten lehdistö käänsi naisten kertomukset pian kateellisuudeksi ja haluksi tuhota miehen ura, ja se näkyi yhtäkkiä myös Floran taidegallerian asiakkaiden haluttomuudessa tehdä hänen kanssaan kauppaa. 

Flora oli yhdessä ranskalaisten serkkujensa kanssa perinyt yllättäen talon Normandiasta, ja Flora pakeni mediaa sinne.

Normandiassa hän sai käsiinsä päiväkirjan, joka kertoi hänen sukunsa tarinaa.

Vuonna 1926 Floran isoäiti Josephine opiskeli maalausta pariisilaisessa taidekoulussa. Hänen isänsä oli kuuluisa taidemaalari, johon liittyi yllättävä skandaalihuhu, jonka mukaan isä olisi osallinen kadonneeseen timanttiin ja jopa syyllinen sen varastamiseen. 

Taidekoulun kesätauolla Josephine lähti tätinsä mukana Firenzeen, jossa tapasi hurmaavan nuoren aatelismiehen, jonka kutsuun vierailla kotilinnassaan he suostuivat. Flora oli aivan rakastunut, mutta kohtalolla oli hänen varalleen ikäviä käänteitä.

Floran ja Josephinen tarina kuljetti ympäri maailmaa ja etenkin Eurooppaa, sillä Ranskan ja Italian jälkeen Josephine päätyi tädin kanssa Kreikan saarelle, jonne Florakin matkasi Josephinen jalanjäljissä. Tämä on oikea kunnon lukuromaani johon saa uppoutua pidemmäksi aikaa. Nautinnollista viihdettä!

***

Hope Holloway: A Secret in the Keys

#1 Coconut Key

Podium Audio, 2021

Lukija: Amy McFadden 

Kesto: 7 h 45 min

Beck Fosterin aviomies oli jättänyt hänet toisen samanikäisen naisen, liikekumppaninsa takia. Se oli sattunut paljon enemmän, kuin jos mies olisi jättänyt hänet parikymppisen, sugardaddyä etsineen bimbon tähden. Talo oli laitettava myyntiin, ja Beckin pitäisi etsiä itselleen huoneisto, muuten hänellä ei olisi pian kattoa pään päällä. 

Eräänä päivänä postin seassa oli kirjekuori, joka oli lähetetty Coconut Keystä, Florida Keysin saarijonolta, jossa Beck oli asunut kymmenvuotiaaksi, aina siihen kamalaan päivään saakka, kun hänen äitinsä ja tätinsä olivat riidelleet ja äiti oli vihaisena pakannut auton ja Beckin ja huristanut tiehensä. He olivat silloin muuttaneet Atlantaan, eikä Beck ollut edes käynyt Coconut Keyssä sen jälkeen. 

Kirjeessä oli kutsu Lovely-tädin juhliin (ilman tarkkaa päivämäärää) ja kirjelappu, jossa hänen lapsuusystävänsä kertoi Lovely-tädin kiireesti tarvitsevan Beckin apua. 

Kun Beck vielä epäröi, hänen tyttärensä Peyton, jolla oli juuri alkanut kolmen viikon loma, laittoi äitiinsä vauhtia. Hän ainakin haluaa tutustua isotätiinsä ja viettää ihania lomaviikkoja palmujen katveessa.

Kun he saapuivat Keysille, kävi ilmi että Lovely-täti on ollut vakavassa auto-onnettomuudessa ja kokenut kuoleman porteilla käynnin. Noina lyhyinä hetkinä hän oli tavannut oman äitinsä ja Beckin hetki sitten kuolleen äidin, joka oli antanut hänelle luvan kertoa totuus Beckin syntyperästä. Nyt Lovelyn pitäisi vain keksiä, mikä on sopiva hetki kertoa Beckille, että tämä onkin hänen tyttärensä...

Valitsin tämän kirjan paitsi kesäkuumeeseen ja matkakuumeeseen, myös siksi että meidän oma Floridan matka noin 15 vuotta sitten on edelleen parhaita reissujamme, ja etenkin saarijonolla vietetyt päivät olivat sen huippukohta. Jälkikäteen ajateltuna ei olisi edes lähdetty ajamaan länsirannikolle ja niin kauas pohjoiseen kuin mentiin, Everglades ja Keys olisi riittänyt mainiosti.

Kirjakin oli aika ihana, meinaan kuunnella sen jatko-osia.

Loppuun muutama kuva Keysiltä ❤️

Käytiin uimassa rannalla, jossa kohtaavat Pohjois-Atlantti ja Meksikonlahti

Hotellin aluetta Key Largossa, jossa myös kirjan Coconut Key sijaitsee 

Toisen hotellin aluetta saarilla 

Matkalla Key Westiin, kun aurinko alkoi jo laskea

Rannalla Key Westissä 

Sarah McCoy: Mustique Island

 

Sarah McCoy: Mustique Island

Harper Audio, 2022

Cassandra Campbell

Kesto: 10h 18min

Everyone wanted to be seen as beautiful, but not everyone was. Everyone wanted to possess special talents, but not everyone did. Everyone wanted to be the princess and the prince, but not everyone could. The End.

Tammikuu 1972

Willy May Michael oli lähtöisin aivan tavallisesta työläisperheestä, asia mitä ei halunnut nykyisten ystäviensä saavan kuulla. 

Hän oli tavannut Royal Air Forcen lentäjän Harry Michaelin kotiseudullaan sodan aikana '43, ystävättären esiteltyä hänet pilotille Texasin kauneuskuningattarena. Kuultuaan että miehellä oli rahaa (tämän äiti oli jaarlin tytär ja isä tehtailija), hän laittoi kaiken viehätysvoimansa peliin.

Enchantée,” Willy May had said. She’d heard Vivian Leigh use the French word in a newsreel. While she wasn’t entirely sure what it meant, she knew that celebrities said it. 

“A pleasure. I’ve met a lot of eminent people, but never a queen,” Harry had replied with an accent dripping of knights and fair maidens.

Willy May oli vasta kuudentoista kun he menivät vihille, vaikka avioliittotodistukseen merkittiinkin pari vuotta lisää. He lähtivät pian takaisin Englantiin, jonne asettuivat. Lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin Billy May oli kahden aikuisen tyttären äiti ja eronnut miehestään Harrystä, joka oli kohta eron jälkeen kuollut sydänkohtaukseen. 

Viimeiset kolme vuotta Billy May oli kierrellyt maailmaa huvipurrellaan Etreralla ja päätynyt St Vincent ja Grenadiineihin kuuluvalle yksityiselle Mustiquen saarelle, Karibialle, saaren omistajan Colin Tennantin kutsusta.

Colin proclaimed Mustique the modern Mount Olympus, the beau ideal, and everyone who was anyone according to Colin, was sailing in.  

Mustique oli tarkkaan valittujen ja varjeltujen seurapiirien suosiossa. Colin oli antanut prinsessa Margaretille tontin häälahjaksi ja tämä oli rakennuttanut sinne oman linnansa, mikä tietysti lisäsi kiinnostusta saarta kohtaan. Myös elokuva- ja rocktähdet kuten Mick Jagger vaimonsa Biancan kanssa lomailivat saarella.

Kirjan toisessa osassa näkökulma on Willy Mayn vanhemman tyttären, Hillyn, joka oli ottanut taiteilijanimekseen Galateia. Hän oli tehnyt mallin töitä ja yrittänyt päästä elokuviin. Jälkimmäisestä ei ollut toistaiseksi tullut mitään, ensimmäisestä oli seurannut suhde naimisissa olleen valokuvaajan kanssa, sekä särkynyt sydän tämän palattua kotiin perheensä luokse. Kutsu äidiltä Mustiquelle tuli juuri oikealla hetkellä. 

Kolmannessa osassa kertojana on kaksi vuotta Hillyä nuorempi sisar Joanne. Siinä missä Hilly on villikko ja viihdekäyttäjä, Joanna opiskelee klassista musiikkia Englannissa ja on läheinen isän puoleisen isoäidin kanssa. Kun äiti soittaa ja kertoo Hillyn odottavan lasta, lentää Joanne saarelle ollakseen sisarensa tukena. Näiden osien jälkeen, kun Joanne on löytänyt oman elämänsä suunnan, palataan taas Hillyyn, josta on tullut Windyn äiti. Tytär oli syntynyt pienikokoisena ja kehittynyt hitaasti, minkä sekä Billy May että Joanne tiesivät johtuvan Hillyn ottamista lääkkeistä raskauden aikana. Hilly kuitenkin huolehti tyttärestään ja oli pysynyt kuivilla. 

She wasn't a little girl anymore. She'd gone out into the world, made a name for herself, had a child. For good or for bad, she'd made choices. Like Victor said, that was the reality of faith, God whatever one wished to call it. Choice. Life was a steady accumulation of actions and re-actions, ups and downs, a seesaw of what was presented and what a person did with it. Hilly couldn't change her mother any more than she could change the past, but what she did in this moment, would propel her forward. She was stronger than she'd been when she arrived, Mustique had given her a place to nest and grow and now, a high place to take flight. She was ready. 

Nyt kun syksy on ikävimmillään ja aurinko harvinainen näky, suuntasin mielelläni kirjallisesti sekä Karibialle, että yhdelle suosikkivuosikymmenistäni. Kirja osoittautui alussa viihdyttäväksi ja mukaansatempaavaksi lukuromaaniksi, jossa äidin ja aikuisten tytärten sekä siskosten väleissä riitti kaikkea ongelmista rakkauteen, mutta sai loppupuolella tummia sävyjä. Elämä ole pelkkää auringonpaistetta, ei edes Mustiquella. 

Kertojan vaihtuminen aina välillä teki mahdolliseksi kertoa tapahtumista saarella rinnakkain eri näkökulmista ja oli toimiva ratkaisu. 

How easy it was to build a story around a moment but forget the frame of reference. 

It dawned on her that her own mother must have felt this. All of it. The anger, protectiveness, betrayal, love and grief shaken up like a magic eight-ball, giving no more accurate answers. 

She imagined her mother standing at the window of their Texan two-bedroom, watching her leave, not knowing where or why or how this beautiful thing she created could treat her so callously. Could think so little of her, that she'd go to such lengths to be free. It was indescribable heartbreak.

Willy May had touched the outline of Hilly's head in the photo, youth saw only the glimmering reflection of itself. But everyone had to grow up. Peter Pan was a fairytale. By the end of its' adventure, readers recognized the foolishness of clinging on to eternal childhood. Life was not built for such. To everything there was a season. Hilly had grown and matured to a woman, Willy May had to allow her that. She had to love her in the going. 

Kirjailija sai saaren tuntumaan niin elävältä, että näin mielessäni sen vehmaan kasvillisuuden ja melkein tunsin auringon lämmön ihollani. Olisin mielelläni ollut saarelaisten joukossa ottamassa vastaan prinsessan yksityispurtta tai vuokraamassa oman huvilani ylimääräisiä huoneita vierailevien rocktähtien ja näyttelijöiden seurueille, jotka toivat taas oman persoonansa mukaan tarinaan, joka vei mennessään niin etten huomannutkaan kun olin taas kuunnellut tunnin eteenpäin. Pääpaino oli kuitenkin Willy Mayssä, Hillyssä ja Joannessa, prinsessa Margaret ja Mick Jaggerin perhe olivat hyvin pienessä sivuroolissa luomassa saaren yksityisyyden ja salaperäisyyden tunnelmaa. Lopun ei olisi tarvinnut olla niin surullinen.