Karen Swan: The Christmas Lights
Macmillan Digital Audio, 2018
Lukija: Clare Corbett
Kesto: 13 h 54 min
Zac oli jo valmis snorkkeleineen ja selfiekeppeineen. Veteen piti hypätä täsmälleen oikealla hetkellä. Bo oli pukeutunut punaiseen uimapukuunsa, sillä se näytti aina paremmalta kun kuvattiin materiaalia veden alla. Kun kaksi tunnettua nuorta, adrenaliiniaddiktia ja kaupallisten yhteistöiden suosikkibloggaajaa oli rakastunut ja yhdistänyt voimansa, heistä oli tullut somen kultapari ja nyt he viettivät viimeisiä päiviään Tyynellä Valtamerellä, Samoalla.
He olivat seikkailijoita, eivät vain levottomia tai päämäärättömiä, happy-go-luckylla Zacilla oli tapana sanoa. He korostivat etteivät olleet turisteja, he asuivat kuin paikalliset ja viipyivät jokaisessa kohteessa vähintään kuukauden. Kun Zac yhtäkkiä kosi Bo'ta sukellusretken päätteeksi Bo vastasi kyllä, välittömästi, moneen moneen kertaan ja aidosti yllättyneenä.
Mutta he eivät olleet kaksin, sillä kolme vuotta sitten he olivat palkanneet Lennyn kuvaajaksi ja brändimanageriksi, viettämään yksitoista kuukautta vuodestaan heidän kanssaan. Mies oli aina paikalla, kamera mukanaan jokaisella aterialla ja kävelyllä. Lenny myös organisoi kaiken ja olikin käytännössä sen takana, että heillä oli jo 9,5 miljoonaa seuraajaa, 10 miljoonan rajan rikkoutuminen oli Lennyn tavoitteena vuoden loppuun mennessä. Eikä Lenny jättänyt mitään kuvaamatta.
Niinpä, kun Zac oli livennyt Lennyn kanssa sovitusta kuviosta ja kosinut Bo'ta "liian spontaanisti" Lennyn kameran ulottumattomissa, kosinta piti rekonstruoida heidän fanejaan varten. Bo suostui tähän vastahakoisesti, sillä hän oli viime aikoina alkanut kaivata enemmän yksityisyyttä. Ehkä kohtaus voitaisiin lavastaa heidän seuraavassa kohteessaan Geirangervuonolla Pohjois-Norjassa, jonka he olivat hyväksyneet seuraavaksi sponsorikohteekseen. He viettäisivät talviolosuhteissa myös joulun mikä oli Bo'n mieleen, joskaan uusiseelantilainen Zac ei olisi laittanut vastaan joulun viettoa rannallakaan.
He olivat varanneet mökin kuukaudeksi Airbnb:stä. Anders, mies joka antoi heille avaimet, kummasteli sitä, että joku halusi majoittua isoäidin mökissä keskellä talvea, mutta lähti opastamaan heitä. Rinteen ylös kavuttuaan kolmikko huomasi olevansa vastapäätä kuuluisia Seven sisters -vesiputouksia ja Lenny alkoi välittömästi räpsiä kuvia. Mökissä oli turvekatto, sisällä parafiinilamppuja, yksinkertainen liesi, ei sähköjä, eikä nettiyhteyttä. Kävi ilmi, että mökkiä vuokrattiin vain kesäisin, mutta Lenny oli maksanut siitä ylihintaa voidakseen tarjota seuraajille mahdollisimman aidon ympäristön. Anders ryhtyi heidän vastahakoiseksi oppaakseen. 200.000 dollaria kahden viikon kampanjasta maksanut ulkoiluvaatemerkki tulisi epäilemättä olemaan miljööseen tyytyväinen.
Tämänkertaisen sponsoroinnin myötä heistä tuli nelikko, sillä Anna vaatefirmasta liittyi heidän seuraansa. Vielä yhden uuden jäsenen myötä Bo alkoi tuntea julkisen elämänsä entistä ahdistavammaksi ja tunsi etääntyvänsä kolmikosta.
Toisessa aikatasossa ollaan 1930-luvun Norjassa, samoilla rinteillä jonne Bo ja Zac tulivat. Silloin seutu eli maataloudesta ja nuoret tytöt viettivät koko kesäkauden lammaspaimenina ylemmäs vuoristoon rakennetuissa yksinkertaisissa mökeissä. Yksi tytöistä on Signe, joka on nykyhetkessä tällaisen mökin vuokraaja.
Zacin ja Bon sukellellessa Samoalla alku ei ollut ollenkaan talvinen saati jouluinen, mutta ei aikaakaan kun lennettiin lumiseen Norjaan. Luulin että nyt, mutta sijainnin vaihdosta huolimatta joulu ei ollut kirjassa läsnä. Talvea ajankohtana ei tosin päässyt unohtamaan, mutta itse joulu oli lähinnä asia joka silloin tällöin hätäisesti mainittiin, joten nimi ja kaunis kansikuva olivat harhautusta, vähintäänkin liioittelua. Sen sijaan teemoina olivat Bon ja Jackin julkinen elämä #wanderlustereina, Bo'ta vainoava stalkkeri ja tämän henkilöllisyys, Andersin menneisyys (johon myös liittyy stalkkeri) ja koko poppoon rakkauskuviot. Kiinnostavinta oli oppia uusia (kääntö)puolia useita postauksia päivittäin julkaisevana sometähtenä elämisestä.
En erityisemmin pitänyt toisesta, keskikesällä tapahtuvasta aikakaudesta, joka tuli täytenä yllätyksenä, sillä juonikuvauksessa siitäkään ei oltu mainittu mitään, eikä ihme koska se ei oikeastaan liittynyt yhtään mihinkään. Onneksi se oli pienessä sivuosassa.
Lukija äänsi Andersin nimen jotenkin todella tunnistamattomasti, en edes ymmärtänyt nimen kirjoitusasua ennen kuin varmistin sen. Yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikka Anians.
Edellisessä joulukirjassani britit olivat joulun vietossa Suomen Saariselällä ja nyt siirryttiin Pohjois-Norjaan. Valitsin jo seuraavan kirjan joka vie Ruotsin Lappiin ja on toivottavasti jouluisempi.
