Sivut

lauantai 18. helmikuuta 2023

Elly Griffiths: Kivikehä

 

Elly Griffiths: Kivikehä
#11 Ruth Galloway
Tammi, 2022
The Stone Circle, 2019
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 10 h 42 min


Kymmenkunta vuotta sitten poliiseja oli työllistänyt tapaus, jossa marskialueelta oli löydetty lapsen luuranko ja kun ei ollut tietoa miltä ajalta se oli, luihin erikoistuneelta arkeologilta Ruth Gallowaylta oli pyydetty asiantuntija-apua. Löytö oli paljastunut rautakautiseksi. 
Komisario Harry Nelson oli silloin saanut omituisia kirjeitä, omasta mielestään täyttä hölynpölyä, mutta Ruthin mielestä ne oli kirjoittanut joku, joka tunsi arkeologiaa. Toinenkin lapsi kuoli, ja murhaaja hukkui marskimaalla. Myös kirjeiden kirjoittaja menehtyi - miksi Nelson on alkanut nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, saada täysin samanlaisia kirjeitä?

Silloin oli löydetty myös muinainen, puupaaluista tehty kehärakennelma, jonka keskeltä murhattu lapsi löytyi. Paalut olivat nykyään museossa, vaikka druidi Cathbadin mielestä paalut olisi pitänyt jättää niille sijoilleen. Nyt on löytynyt uusi paalukehä, jonka keskellä on kivipaasi, siksi uutta löytöä kutsutaan kivikehäksi. 

Ruth on tarkoituksellisesti ollut mahdollisimman vähän yhteydessä Nelsoniin, jonka iltatähti Michelle-vaimon kanssa on syntymässä hetkellä millä hyvänsä. Toisaalta he ovat päättäneet, että on aika paljastaa Nelsonin ja Michellen aikuisille tyttärille että Nelson on Katen isä, ja he ovat varmoja ettei se tule sujumaan kivuttomasti. Ketä osapuolista syytetään eniten, jää nähtäväksi.

Jos Ruth joskus ajattelee Nelsonia, hän ajattelee seksiä, ei arkea jossa mies veisi liikaa tilaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän on useimmiten ihan tyytyväinen asioiden tilaan, riippuen toki vähän Ruthin oman rakkauselämän sen hetkisestä tilasta.

"Onko tuo se paasikivijuttu?" Nelson sanoo.
"Paasiarkkuko? Kyllä."
"Tuohan on vain kuoppa jossa on kiviä."
Onneksi Nelson toisinaan möläyttelee tuollaista. Se auttaa Ruthia lopettamaan hänestä haaveilemisen. 
"Se on luultavasti varhaiselta pronssikaudelta", hän sanoo. "Erittäin merkittävä löytö."
"Aika lähellä sitä toista, vai mitä?"
"Joo." Ruth tietää ettei kumpikaan ajattele paalukehää, vaan lapsen ruumista, jonka Ruth löysi sen keskeltä. Hän muistaa hetken kaikilla aisteillaan: mereltä nousevan usvan, vetisen maan jalkojen alla, lokkien kailotuksen korkeuksista, matalasta haudasta paljastuvan hennon käsivarren... 
"Kuka täällä on pomo?" Nelson sanoo. Hän kuopii maata luonteenomaisella tavallaan kuin kärsimätön hevonen. 
"No", Ruth sanoo, "tämä saattaa vähän järkyttää, mutta..."
On kuitenkin jo liian myöhäistä. Leif on tulossa heitä kohti tervetuliaishymy naamallaan. Hampaat loistavat valkeina ruskettunutta ihoa vasten.
"Leif", Ruth sanoo. "Tässä on komisario Nelson King's Lynnin poliisista. Nelson, tässä on kaivauksen johtaja Leif Anderssen, Erik Anderssenin poika." 
Leifin käsi on edelleen ojennettuna, ja hetken epäröityään Nelson tarttuu siihen. 

Leif Anderssenin ilmestyminen kivikehälle hämmentää monia tahoja. Lisää jännitystä luo erään tyttövauvan katoaminen, sekä autoretki Somersetin kivikehälle. 

Ruth Gallowaysta kertovaa sarjaa suomennetaan taajaan tahtiin, kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Niinpä olen jäänyt jälkeen sarjan kuuntelussa: tämä osa on ilmestynyt keväällä '22, syksyllä saimme osan #12 ja seuraava on kovaa vauhtia tulossa, toisin sanoen maaliskuussa. Lisäksi tälle joulukaudelle saatiin tunnin mittainen Ruth Gallowayn jouluspesiaali jonka kuuntelin joulun alla, se tuli meille aivan jälkijunassa, sillä se kuuluisi jo neljännen ja viidennen osan väliin. Saamme siis sen myötä piipahtaa muistoissa, kun Ruthin ja Nelsonin tytär on vielä pikkuinen. Noin muuten minun pitäisi kiriä kiinni tämä Ruth-sarja, sillä olen määrännyt itseni pysymään irti Griffithsin toisesta sarjasta kunnes olen ajan tasalla Ruthista. Harbinder Kaurin tutkimusten pariin ennättäminen kyllä kutkuttelee minua kovasti!

On yksi asia joka minua vähän häiritsee tässä sarjassa, ainakin sen viime osissa: kaikkien kysymystenkin perässä on aina "x sanoo", eikä "x kysyy" tmv kuvaavampi verbi. Muuten nautin sarjasta aina vain yhtä paljon. Tämä osa oli ehdottomasti koukuttavin viime aikaisista. 


3 kommenttia:

  1. Minä huomaan automaattisesti alkavani lukea, aina kun huomaan Galloway-sarjasta ilmestyneen uuden osan.
    Viimeisimpänä taisin kuitenkin lukea Harbinder Gaur -sarjan toisen osan :-) Se on taas vähän toisenlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ähh, en malttaisi olla tarttumatta siihen Kauriin, mutta kun nyt sain Ruthista viime syksynkin suomennoksen luettua, niin olisi varmaan järkevämpää kuunnella se 3 vk kuluttua ilmestyvä Yöhaukat, niin on puoli vuotta aikaa kuunnella ne Kaurit. Kovaa strategioita 😆

      Poista