Kuusi lyhyttä kirjaa paketissa

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot

Kosmos, 2022
Lukijat: Pihla Viitala, Samuli Niittymäki
Kesto: 4h 22min

Virtahevot on ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoitettu dialogiromaani, jonka erittäin taitavat lukijat saivat dialogin kuulostamaan todella aidolta jutustelulta.

Henkilöitä on kaksi, Touko ja Eevis, jotka kohtaavat Helsingin kesäisessä yössä ja jäävät kallioille juttelemaan. He tutustuvat toisiinsa ja siinä samalla kuulija oppii vähän kerrallaan lisää heistä, heidän menneisyydestään ja nykyisyydestään ja siitä, voisiko heillä olla jonkinlainen yhteinen tulevaisuus tuon öisen jutustelutuokion jälkeen. Pidin tämän toteutuksesta todella paljon ja voisin kuunnella vastaavaa toisenkin kerran. 

Ranya El-Ramly Paasonen: Auringon asema 

Äänikirja: Otava, 2021

(lukukirja Otava, 2002)

Lukija: Vuokko Hovatta

Kesto: 3 h 36 min

Ranyan vanhemmat tapasivat ja rakastuivat Egyptissä, junassa matkalla Luxorista Assuaniin. 

Minun isäni, jonka silmäkulmat olivat auringosta uurteiset ja siristämisestäkin, sanoi minun äidilleni "Nimeni on Ismael ja se tarkoittaa sitä, että Jumala kuulee kaikki minun rukoukseni. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan", ja minun isäni hymyili vinosti silmillään ja suullaan myös. Ja minun äitini sanoi: Minun nimeni on Anu, eikä se tarkoita yhtään mitään. Ja joskus kun minun äitini seisoi taivasta vasten, hänen silmänsä ja taivas olivat saman väriset. Minun isäni takana oli Jumala, ja minun äitini takana ei ollut yhtään mitään. 

Kirjaa oli paikoitellen todella haasteellista seurata sen sekavuuden takia, piti keskittyä tarkkaan eikä silti aina tiennyt minne tai mihin aikaan sijoittuvista asioista kerrottiin. Vaihtoehtoja riitti, sillä Ranya vietti lapsuutensa Egyptissä sekä Intiassa, Tšadissa, Saudi-Arabiassa ja Libyassa. Vuodesta 1987 lähtien hän on asunut Helsingissä.

Tehokeinona käytettiin runsasta toistamista, tässä ikään kuin ensimmäisen lainauksen jatkoksi mutta myöhemmin:

Silloin kun isä koputti vaunuosaston oveen äiti käänsi häneen suuret, vaaleansiniset silmänsä. Ja kun minun isäni sanoi "Minun nimeni on Ismael ja minun nimeni merkitsee ihmisen hartainta toivetta", minun äitini sanoi "Minun nimeni on Anu, eikä se tarkoita mitään. Kerro sinä minulle, mitä se voisi tarkoittaa. Määrittele minut, piirrä minut, sillä en osaa itse sitä tehdä. Rajaa minut, olen sitä mitä tahdot." Ja minun isäni, niin, minun isäni, ei hän olisi muunlaista naista halunnutkaan.

En voi sanoa että Auringon asema olisi ollut minun tyyppiseni kirja, mutta sain sillä viime tipassa kuitattua Helmet-haasteen '22 kohdan 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija. Tästä tuli Egypti maailmanvalloitukseen, mutta unohdin sen vuosikoosteesta.

Vanessa Salt: Astronautti

Lust, 2022

Lukija: Elise Mantere

Kesto: 35 min

Viimeinen kirja Seinäjoen kaupunginkirjaston haasteeseen: kohta "avaruudessa" oli erityisen haasteellinen toteuttaa. Yritin kuunnella Linnunradan käsikirjaa liftareille, mutta se jäi kesken vartin jälkeen, vaikka tiesin sen olevan lupaavin vaihtoehto. Sitten oltiinkin vähissä, varsinkin kun minulla oli jonossa niin paljon kuunneltavaa, etten halunnut sitoa tähän väkinäiseen avaruuskirjaan kymmentä tuntia. Jäljelle jäi äänikirjana lähinnä Esko Valtaojaa tai jotain muuta vastaavaa populaaritiedettä, mutta todellisuudessa halusin vain päästä takaisin kesken olevan psykologisen jännärini pariin. Haastesuoritusta kuunnellessani ajattelin, ettei kirjaston tiimi haastetta luodessaan välttämättä ajatellut eroottisia novelleja... mutta sellaiseen lopulta päädyin. Laitetaan tämä kokeilu kategoriaan kerran pitää kokeilla kaikenlaista, kuten säeromaania ja eroottista novellia? 

Tänään oli ollut heidän toinen avaruuskävelynsä ja jo se toi Kayaan lisää virtaa. Kaikki aistit olivat ylivirittyneitä. Häntä nälätti, himotti, väsytti, innostutti, kaikkea samaan aikaan. Ehkä juuri siksi Tylerin kosketus sytytti hänet.
"Tarjoan samppanjat", Tyler kuiskasi huulet erityisen lähellä Kayan poskea. Tylerin hengityskin tuoksui huomattavasti paremmalle kuin moduulin ummehtunut ilma. Kuin deodorantin tuoksu olisi kestänyt läpi työpäivän, mikä oli saavutus sinänsä.
"Samppanjaa?", Kaya naurahti, "Oletko unohtanut missä olemme?"

Mitähän tästä sanoisi? Novelli loppui nopeammin kuin odotin, oli aika tylsä, enkä tiedä mitä avaruus sijaintina sinänsä antoi tarinalle muuta kuin ahtaat olot ja rajallisen valikoiman partnereita. Kiinnostavampia aktin kuvauksia löytyy kirjallisuudesta kasapäin, ja tämä oli paljon kesympi kuin odotin. 

Tiia Rantanen: Suurin piirtein

Kosmos, 2022

Lukija: Tiiä Rantanen

Kesto: 8 h 4 min

Tämähän ei ole varsinaisesti lyhyt, mutta en keksi niin paljon sanottavaa tästä kirjasta, että saisin aikaan jutun yksinomaan siitä. Suurin piirtein sisälsi pätkiä, ei nyt ihan esseitä, mutta sellaisia hajatelmia kirjailijan omasta elämästä. Rantanen pitää Kaverin puolesta kyselen -nimistä podcastia ja ymmärsin, että nämä jutut jotka ovat kirjassa, ovat ainakin enimmäkseen esiintyneet jo tuossa podcastissa. Osuvampi kohderyhmäkin löytynee itseäni pari-kolmekymmentä vuotta nuoremmista (naisista), ja olen siinä käsityksessä, että heidän parissa kirjakin on ollut ihan pidetty. 

Tämän kuuntelin tammikuussa ja sijoitan ainakin tässä vaiheessa Helmet-haasteen kohtaan 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja.

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede

Otava, 2021

Lukija: Jenni Pääskysaari

Kesto: 4 h 19 min

Seuraava kirja sen sijaan oli kuin suoraan minulle suunnattu. Jennin varhaisnuoruudessa oli niiiiin paljon kaikkea omasta teini-iästäni nuoreksi aikuiseksi saakka tuttua, että olihan tämä aikamoinen tour down memory lane. Jenni asui Korsossa, minä kaksi juna-asemaa Helsinkiin päin Koivukylässä ja vähän myöhemmin yhden asemavälin edempänä Keravan Saviolla. 

Radio City, 96,2. Pullakuskeja piti tietenkin kuunnella. Itsehän olin Elannon Pullapuodissa töissä kohta lukion jälkeen ja se nauratti jo silloin, kun pullakuskit kärräsivät pari kertaa päivässä tuoretta känttyä vitriineihin esille laitettaviksi. 

Carrollsin hampurilaiset olivat ne ylivoimaisesti parhaat, olen vieläkin katkera että ne on menetetty: Club Burger, vaikka itse useammin ostin Big Carolinan... ja oi ne maailman parhaat kuumat omenapiirakat joista Jennikin piti!

'85 Jenni kävi ostamassa Asematunnelin Shop Tetuanista Kissin rintamerkkejä. Shop Tetuan oli minullekin tuttu paikka, sillä sitä piti tätini ystävän marokkolainen aviomies. Ei kai sitä enää ole olemassa..?

Neljännessä rintamerkissä luki punaisella pohjalla Kiss, ja alapuolella oli Gene Simmons syntisen pitkä kieli ulkona ja oikean käden etusormi osoittamassa kielen suuntaan. 

Sain samalla reissulla myös kolme muuta rintamerkkiä. Hanoi Rocksilla oli yksi hyvä biisi, Up Around The Bend ja Twisted Sisterillä kaksi, Leader of the Pack ja We're Not Gonna Take It. AC/DC:llä oli hieno logo.

Jenni fanitti eniten Kissiä, itse kuuntelin noihin aikoihin Madonnaa, Cyndi Lauperia ymv, mutta yksi kaveri oli kova Hanoi-fani. Muutama vuosi noista ajoista eteenpäin ja syttyi ensimmäinen kahdesta elämää suuremmasta bändirakkaudestani: Clifters. Olen käynyt niin paljon keikoilla, että mikään toinen bändi ei elinaikanani voi edes teoreettisesti mennä ohi. Toinen tuli vähän myöhemmin: Ultra Bra. Kolmatta odotellessa.

Petri Tamminen: Se sano - Unohtumattomat lausahdukset

Otava, 2021

E-kirja

Kävin Tammisen pienen kirjan kimppuun luurit päässä, mutta tulin pian siihen tulokseen, että lyhyet tekstit on ehkä helpompi mieltää painetusta tekstistä joka siihen hätään tarkoitti e-kirjaa, ja näin tosiaan oli. Monet lausahdukset niihin liittyvine selityksineen olivat vajaan sivun, korkeintaan kahden mittaisia. Osa sai hymähtämään, osaan reagoin lähinnä "auts" ja osaan, valitettavasti, että noin minunkin äitini olisi voinut sanoa. Voisin itse asiassa antaa pari ihan kelpo esimerkkiä äitini sanonnoista kirjaan mukaan. 

Kuittasin tällä viime vuoden Helmet-haasteen kohdan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun. Toinen kirja tähän oli Antti Röngän Nocturno 21:07.