Tiina Tuppurainen: Hänen valtansa alla
Otava, 2020
Lukija: Sanna Majuri
Kesto: 4 h 44 min
Jenna oli harrastanut jalkapalloa pikkutytöstä, joten polven reistailu oli ollut hänelle kova paikka. Nuorena hän oli kuvitellut pelaamisesta itselleen koko elämän, mutta kun se ei enää ollut mahdollista, hän oli opiskellut ryhtyäkseen urheilutoimittajaksi, niin voisi jonkinlaisena lohdutuspalkintona edes kirjoittaa siitä.
Hän oli kuitenkin päätynyt töihin naistenlehteen, jonka toimitusta johti kovalla otteellaan Birgit.
Birgitin nauru on matala ja käheä.
Hän käyttää sellaisia sanoja kuin huora, ämmä, lehmä ja lutka, mutta tekee sen eiralaisen seurapiirirouvan eleganssilla. Ikään kuin vitsillä, ironisesti.
Ennen kuin oli saanut Birgitin pomokseen Jenna oli ollut vain keskinkertainen toimittaja, mutta Birgit näki hänessä jotain ja oli tehnyt jopa jotain niin luonteelleen äärimmäistä, kuin kehunut Jennan juttua palaverissa muiden kuullen. Tiedän, että tekisin mitä tahansa hän pyytäisi.
Yksityiselämässä Jennalla ei mennyt yhtä hyvin. Eeti oli lähtenyt heidän yhteisestä kodistaan vuosi sitten, työ oli helpottanut elämän jatkumista ilman tätä. Jenna ei ollut käynyt edes treffeillä Eetin jälkeen, mutta eräänä iltana kaverin kanssa ulkona Lotta kiinnittää hänen huomionsa.
Lotta on itse asiassa aika hauska, sellaisella jäykällä, uralesbomaisella tavalla.
Hän on koskettanut kättäni kolme kertaa, nyt hän pyyhkäisee riisin suupielestäni.
Onko tämä lupaavaa vai kiusallista?
Lotta ei vaikuta kiusaantuneelta. Hän maksaa laskun ja auttaa takin päälleni. En muista onko kukaan ikinä tarjonnut minulla illallista ensimmäisillä treffeillä. Olenko edes käynyt treffeillä tällä tavalla? Eetin ja Maijan kanssa olen alkanut seurustella sen jälkeen kun olemme päätyneet baarista kotiin harrastamaan seksiä.
Birgitin elämäntilanne on aivan erilainen, hän oli jo vanhempi, vakiintunut pitkään avioliittoonsa ja hänellä on neljä lasta. Hän oli myös pomona vanhan kansan esimies, joka kouli parasta materiaaliaan kovin ottein.
On onni, että Jenna on tutustunut minuun, joskus hän vielä kiittää minua.
Tänä päivänä kaikki väittävät olevansa erityisherkkiä. Mitään ei saisi sanoa, vaikka se olisi totta. Jos juttu on kehno, eikö se ole kaikkien etu, että siitä puhutaan ennen julkaisua? Ei kai yksikään järkevä ihminen halua painaa nimeään epäonnistumisen alle.
Uhriutumisen kulttuuri on vaarallinen.ilmiö. Se on itsekeskeistä ja lapsellista. Nuoria ihmisiä pitäisi muka suojella todellisuudelta. Eikö.se ole heidän älykkyytensä aliarvioimista? Välillä mietin, onko Jenna sittenkin yksi heistä. Onko hän lukenut liian monta Maaret Kallion kolumnia ja hyvinvointivalmentajan tietokirjaa, eli mutu-tuntumaan perustuvaa mielipidekirjoitusta armollisuushöpinästä. Ei kai Jenna voi olla niin yksinkertainen, ei, hän on varmasti noita ihmisiä fiksumpi. Hän tietää että kritiikkini tekee hänestä entistä taitavamman, minun pikku sotilaani.
Mutta Jennankin poskelle kihoavat kyyneleet Birgitin kovista sanoista. Välillä hän kuulostaa kehräävältä kissalta, kissalta jota voi silittää vatsasta kaksi kertaa mutta kolmas kerta on tappava.
Kun Birgitistä lopulta tehdään valitus, nainen tosiaan on kissa, joka laskeutuu pudotuksesta ketterästi jaloilleen. Hän saa merkittävän aseman sisällöntuottajayrityksestä ja valitsee Jennan mukaansa uuteen firmaan. Ystävien mielestä Jenna on hullu, jos suostuu, mutta Jennahan ihailee Birgitiä. Ainakin vielä.
En ollutkaan lukenut aikoihin mitään työpaikkakiusaamiseen liittyvää, eikä aihetta ole runsaammin tarjollakaan ja se oli suurin syy sille, miksi valitsin kirjan kuunneltavaksi. Kirjalla on Goodreadsissä keskiarvona naftisti alle kolme tähteä, toisin sanoen se ei ole saanut järin hyvää vastaanottoa, mutta minä näin kirjassa paljon hyvääkin, muutakin kuin vähänkalutun aiheen. LGBT -kirjallisuus tuntuu olevan enemmälti nuorisolle suunnattua tai tietokirjallisuutta, joten hyvä, että joku kirjoittaa aikuisillekin. Iso plussa siitä, että Tuppurainen sai pahikseensa moniulottuvuutta ja esitteli tämän elämää myös työn ulkopuolelta. Olin monessa kohtaa samaa mieltä myös Birgitin kanssa, olisikin mielenkiintoista kuulla ovatko muut lukijat löytäneet Birgitin (vanhanaikaisista?) näkemyksistä mitään samaistuttavaa.
Yksi itselleni erikoinen asia mihin kiinnitin huomiota, oli se, että Jenna ja Lotta joko hakivat tai tilasivat kotiinkuljetuksella noutoruokaa tai kävivät ulkona syömässä ilta toisensa jälkeen. Ehkä tällaiset ihmiset pitävät kotiinkuljetuspalvelua tuottavat yritykset toiminnassa. Omassa pienessä kotikaupungissani moiset keskitetyt palvelusovellukset eivät ole edes toiminnassa, jos paikallisella pizzerialla on oma kotiinkuljetus, se on eri asia.
Osallistun kirjalla koko kesäkuun kestävään Pride -lukuhaasteeseen, jota emännöi tänäkin vuonna Niina Yöpöydän kirjat -blogista. Haastepostaus löytyy tästä ja koonti ilmestyy heinäkuun alussa. Kiitos Niinalle!
Olen osallistunut haasteeseen kolmesti aiemmin, tässä linkit lukemiini kirjoihin. Viime vuonna olin mukana peräti neljällä fiktiivisellä teoksella joista yksi oli Tuppuraisen esikoiskirja, sekä vuosina 2017 ja '18 tietokirjalla.
Kiitos minulle täysin tuntemattoman kirjailijan teoksen esittelystä! Sen aihepiireissä on paljon kiinnostavaa, ja jos sivumäärä on noin rajattu, niin voisin lukea tuon, vaikka ei olisi ihan priimaa taideproosaa.
VastaaPoistaLuulen, että puolessa mun lukemissa kirjoissa on viime aikoina ollut LGTB-hahmoja, ja aika paljon tulee muutenkin luettua homo/lesbokirjailijoiden teoksia, niin Pride-haaste ei nyt nappaa. Mutta silti kiva lukea muiden lukulistoja aiheesta.
Tietäen aika hyvin mitä luet / kuuntelet, niin tämä varmaan soljahtaa sinne joukkoon :)
PoistaKiva, kun luit tämän Pride-hengessä, sillä mielestäni se oli kirjan antoisin osa. Työpaikkakiusaaminen on toki läsnä, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Birgitin hahmo oli huomattavasti monisyisempi työpaikkakiusaamista käsittelevästä romaanista saattaisi ajatella.
VastaaPoistaEhkä sivumäärään nähden teemoja oli vähän liikaakin, mutta tuo oli kyllä hyvä pointti kun mainitsin, että onneksi LGTB-hahmoja on myös työikäisille suunnatussa kirjallisuudessa.
Onneksi on, mutta saisi olla enemmänkin, vaikka ymmärtäähän sen miksi niin paljon on tarjolla juuri nuorille ja hyvä sekin :)
PoistaVoi kunpa vielä minun elinaikanani päästäisiin siihen, ettei ole erikseen hetero- ja kirjain-kirjallisuutta! Että kirja ei heti paikkaa jossain lokerossa, jos siinä esiintyy elämän koko kirjo.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
En usko, että sellaista tulee tapahtumaan, onhan edelleen miesten- ja naistenkirjojakin. On edelleen miehiä, jotka eivät lue "akkain kirjottamia kirjoja". Kaikkea olemassa olevaa jaottelua ajatellen en usko että kirjaimet poistuvat.
Poista