Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Gummerus, 2020
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Äänikirjan lukija: Vuokko Hovatta
Kesto: 3h 50min
Lukumaratonilla kuuntelin Lähikaupan naisen, josta on ehtinyt tulla jo aika paljon blogipostauksia. Niiden perusteella olisin ajatellut Keikon äänen ja puhetavan aika eri tyyliseksi kuin Vuokko Hovatan, mutta sopeuduin siihen pian.
Keiko kokee olevansa osa toimivaa yhteiskuntaa, kun yhtenä sen rattaista tekee omaa työtään. Kun Smile Market avautui ja 18-vuotias Keiko sai sieltä vakituisen, osa-aikaisen työpaikan, hän koki syntyneensä uudelleen.
18 vuotta myöhemmin yksikään silloisiin valikoimiin kuulunut tuote ei ollut enää saatavilla, työkaverit ovat vaihtuneet moneen kertaan, valmistuneet opinnoistaan ja hankkineet "kunnon" työpaikat tai menneet naimisiin ja saaneet lapsia, mutta Keiko jatkoi edelleen osa-aikaisena myyjänä, vieläpä samassa liikkeessä. Hänen vanhempansa olivat aluksi olleet tyytyväisiä Keikon työhön. Hän sentään valmistui yliopistosta ja kävi sen jälkeen haastatteluissakin, muttei onnistunut saamaan muuta työpaikkaa ja toisaalta, hän oli itse tyytyväinen, vaikka yleensä osa-aikatöitä tekivät vain nuoret opiskelijat. Tämä on Japanissa jotain omituista, jotain mikä kaipaa puolustelua, joten Keikon sisar, joka itse on perustanut perheen, on neuvonut Keikoa valehtelemaan, ettei hänen terveytensä kestä täysiaikaista työssäkäyntiä. Toisaalta aviomieskin pitäisi perheen ja ystävien mielestä löytää, vaikkei Keiko ole koskaan edes seurustellut. Kun myymälään kovan työvoimapulan takia otetaan Keikon ikäinen mies, kaikki alkaa muuttua.
Tämä oli aivan ihana kirja! Ylitti jopa odotukseni, vaikka olinkin saanut useiden kehuvien blogikirjoitusten myötä tästä jo hyvin positiivisen kuvan. Ja kirjan loppu, sekin oli aivan ihana!
Olen itse ollut muutaman ketjun ruokakaupassa töissä 80-luvulla. Oli mielenkiintoista havainnoida eroja asiakaspalvelussa ja siinä mitä myyjiltä odotetaan, kuinka he kumartelevat asiakkaille ja käyvät läpi hassuja manööverejä ennen jokaisen työvuoron alkua. Tuli mieleen, että jopa mieheni otti hiljattain puheeksi erään täkäläisen Lidlin kassan "joka ei varmaan koskaan ole hymyillyt". Moinen hapannaama pääsisi Japanissa varmasti laiskanläksylle.
Kyllä sen huomaa missä kaupoissa panostetaan asiakaspalveluun. Kirjassa se meni ihan överiksi. Siitä oli hauska kuitenkin lukea. Tykkäsin kirjasta ja Keikosta.
VastaaPoistaKeikosta oli jotenkin todella helppo pitää :)
PoistaTästä on ollut niin paljon puhetta kirjasomessa, että pakkohan tämä on jossain vaiheessa lukea! Mielenkiintoinen varmasti siinäkin mielessä, miten erilainen kulttuuri Japanissa on vaikkapa Suomeen verrattuna.
VastaaPoistaPöhinää on tämän ympärillä riittänyt ja osittain sillä se tuli itsekin aika pian luettua, mutta osittain myös sen takia, että japanilaista kirjallisuutta on ylipäätään käännetty. Ehkä pöhinä ja positiivinen palaute tämän ympärillä rohkaisee kustantajia julkaisemaan lisää :)
PoistaTämä kiinnostaa, mutta ei ole vielä "kävellyt vastaan" - syynä lienee osittain myös tämänhetkinen lukujumini. En vaan jostain syystä pysty keskittymään lukemiseen tai äänikirjan kuunteluun...
VastaaPoistaVoi harmi. Mulla taas on aivan päinvastoin, luen ja kuuntelen ihan ennätysmääriä. Eikä johdu koronasta, kun muutenkin olen "koko ajan" kotona. On vaan ollut niin hyvä flow päällä joulukuusta lähtien jolloin löysin äänikirjat :)
PoistaTämä on alkanut kiinnostaa kovin ja onnistuit lisäämään kiinnostusta edelleen. Tykkään kirjan perusajatuksesta, että tavallinenkin riittää.
VastaaPoistaKiva jos innostut lukemaan!
Poista