Milla Keränen: Sisilian ruusu

 

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Gummerus 2012, 305 sivua

 

 

Eletään keskiaikaa, 1200-lukua Sisiliassa. Sisarukset Rosalia ja Floriana ovat nuoria neitoja joiden mielessä siintää avioliitto. Rosalialla on ihailija, nuori Giovanni joka on keisarin haukkojen kasvattaja, mutta Rosalia ei tahdo häntä miehekseen. Rosalialla ei ole minkään laista aikomusta mennä naimisiin rakkaudesta, hän haluaa miehekseen vanhemman Salvatoren, jolla on vaurautta ja hyvä asema hovissa. Sen myötä hän pääsee myös matkustamaan, ja tärkeintä Rosalialle on päästä näkemään maailmaa Sisilian ulkopuolella. Kun keisari palaisi, minusta tulisi Salvatore di Falcon vaimo, ja niin pian kuin Luoja soisi, leski.

 

Eräänä iltana Rosalia on kuitenkin suostunut tapaamaan Giovannin luostarin puutarhassa, aivan kahden kesken. Heidän tielleen osunut Jumalan vihasta paasaava munkki pelottaa Giovannin kuitenkin pois ja yksin jäänyt Rosalia kohtaa puusta putoavan miehen joka on kuin enkeli, vain ilman siipiä. Pian Rosalia onkin vakuuttunut siitä, että heidän päivällä näkemänsä hyvä enne, taivaalla liitänyt kotka, on pudottanut enkelin maan päälle tuomaan viestiä Jumalalta hänen kauttaan. Joka yö Rosalia kohtaa enkelin luostarin puutarhassa. Hän haluaisi kertoa tästä muille, mutta uskoo ettei niin ollut tarkoitettu ja muiden huomio saattaisi säikäyttää enkelin pois.

 

Olin kuullut ilmestymistarinoita, joissa enkelit ilmestyivät hurskaiden naisten uniin ja nostivat heidät paratiisiin. Enkä saattanut unohtaa enkeli Gabrielia, jonka mukana Pyhä Henki oli laskeutunut Marian ylle. Minä tunsin olevani paratiisissa maatessani enkelini käsivarsilla. Herra oli antanut minulle halun, jotta pääsisin lähemmäs Häntä. Halusin antautua kaikille rakkauden nautinnoille ja kiitin siitä kaikkia Pyhiä. Jos enkelini oli täällä ilman Herransa siunausta, rukoilin meille molemmille armoa.

 

Minä pidän siitä että historiallisissa romaaneissa saa edes jonkinlaista kertausta oman hataran muistin varassa oleviin faktoihin. Tämä kirja ei antanut sen suhteen juuri mitään. Aikakausi oli aistittavissa jonnekin keskiajalle, mutta ilman takakannen juonikuvauksen mainintaa vuodesta 1249 olisi tarkempi sijoittaminen jäänyt oman mielikuvan varaan. Wikipediasta lunttasin jälkikäteen, että normanni nimeltään Roger II oli vuonna 1130 yhdistänyt Sisilian ja Napolin Sisilian kuningaskunnaksi. Tästä Sisilian valtakaudesta oli kuitenkin tulossa lyhyt, sillä vuonna 1282 Sisilia tuli liitetyksi suurempaan Aragonian kuningaskuntaan.

 

Kirjan keskeinen juoni on Rosalian öiset kohtaamiset enkelinsä kanssa. Näiden tapaamisten lisäksi muita tapahtumia on aika niukalti, päivät ikään kuin kuluvat itsestään askareissa, tosin turhan hitaasti sillä Rosalia elää vain yöllisiä kohtaamisia varten ja toivoo että Salvatorea kuljettava laiva viipyisi vielä pitkään matkallaan. Harvoin olen lukenut kirjaa johon on saatu tämänkin verran sivuja ilman että niissä tapahtuu juuri mitään. Ainakaan mitään muuta kuin yöllisiä kohtaamisia enkelin kanssa.

 

Kirja on varsin romanttinen, suloinen, täynnä mausteita ja makeisia, yrttien tuoksua, sokeroituja hedelmiä. Tästä kuvailusta iso plussa!

Viittasin laihalle saraseenitytölle ja hän toi hieman häpeillen minulle oman ruukun. Ruukkuun oli valutettu viilennettyä nektaria, josta maistoin aprikoosin ja hunajan. Nektari oli paksua ja makeaa, ja arabialaiseen tapaan siihen oli lisätty hieman mausteita. Pohdin, mahtoivatko enkelit kyetä syömään ja juomaan. Tarujen mukaan jumalat nauttivat ambrosiaa ja nektaria, joka ei voinut hävitä maussaan meidän nauttimallemme. Jos enkeli kaipasi ravintoa, hän olisi kenties jo nälkäinen vietettyään luonani useita päiviä. Toivoin, että olisin voinut viedä ruukullisen virkistävää juomaa mukanani puutarhaan.

 

Kirjailijalla on romanttisen kuvaamisen taito hienosti hallussa, mutta mikäli hän kirjoittaa uuden romaanin toivoisin että siinä olisi taustalla reippaasti enemmän historian tapahtumia.

 

Kesäbingosta ruksaan kohdan Historiallinen.

 

Morre pettyi, Mai piti herkästä ja hellästä rakkaustarinasta mutta Titania ei pitänyt päähenkilöstä ollenkaan. 

 

Yhden miinuksen haluan vielä lisätä. Kirjan kansikuva! Eihän tuo hampputukkainen nainen jolla on hieman aasialaistyyppiset silmät näytä ollenkaan 1200-luvun etelä-eurooppalaiselta naiselta.