Blogistanian kesälukumaraton III: koontipostaus lukemistani

Blogistanian kolmas kesälukumaraton järjestettiin juhannuksen alla 19.6 ja mukana oli viitisenkymmentä kirjabloggaajaa tai blogitonta lukuhiirtä. Tässä kooste kirjoista joita itse tuona ajankohtana luin.

Carlos Luiz Zafón: Marina

Otava 2013, 282 s

Espanjankielinen alkuteos: Marina, 1999

Suomennos: Antero Tiittula

Maratonin startatessa minulla oli Zafónin kirja kesken joten ensi töikseni luin sen loppuun.

Tässä kirjassa on aivan ihana kansi! Se herättää uteliaisuuden ja kutsuu seuraamaan tyttöä sisään portista, vaikka hieman pelottaisikin. Tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan (jossa olen saanut viettää viikon kymmenkunta vuotta sitten, jolloin Barcelona vei sydämeni!) ja kirjailijan nimi on mielettömän seksikäs. Olin antanut itseni ymmärtää, että Zafonin kirjat ovat mystisiä, sadunomaisia, niissä on rapistuvia kartanoita ja villiintyneitä puutarhoja. Oli Marinassa tätä kaikkea, mutta myös puoli jota en osannut odottaa ja jollaista en siihen ollenkaan kaivannut tai halunnut.

Näin hänen ottavan lääkeruiskun ja täyttävän sen pienestä pullosta smaragdinhohtoisella nesteellä. Katseemme kohtasivat lyhyesti, ja silloin Mihail upotti neulan ruumiin kalloon ja tyhjensi ruiskun. Hän veti neulan pois ja tuijotti hetken liikkumatta tuota elotonta ruumista. Pari sekuntia myöhemmin tunsin vereni hyytyvän. Ruumiin toinen silmäluomi värisi. Kuulin ääntä puu- ja metallinivelistä. Sormet liikahtelivat. Yhtäkkiä naisen ruumis nousi rajulla nytkäyksellä istumaan. Korvia huumaava eläimellinen tuskankarjaisu täytti salin. Valkoiset vaahtovanat valuivat mustilta turvonneilta huulilta.

...tämähän onkin kauhua! Goottikauhua? Nyt ei ole tämän blogin pitäjä ollenkaan mukavuusalueellaan, en ole koskaan lukenut mitään vampyyrijuttuja, kauhua tms. Juoni aukesi vähän kerrallaan kuin sipulia kuorisi ja piti hyvin otteessaan, enkä missään vaiheessa edes harkinnut kesken jättämistä, mutta lukisinko toisen Ruiz Zaffonin, enpä tiedä...

Perusteellisempia arvioita löydät esim. Tsirpiltä, Norkulta ja Annikalta.

Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet

Like 2011, 112 sivua

Jukka Pakkanen ei sanonut minulle mitään (isäntä kysyi heti onko kyseessä se urheilukommentaattori, sama mies) äiti Kaija ja sisar Outi Pakkanen ovat tutumpia nimiä joskin en ole heidänkään kirjoihinsa tutustunut. Elena Damianin kirjeet valitsin luettavaksi aiheensa takia, kirja käsittelee vuoden 1952 olympiakesää. Siinä vilahti tutusti Coca Colan tulo Suomeen ja muutama satunnainen urheilusuorituskin, mutta pääpaino oli kertojan, Markus Lindin Johannes-isän pienimuotoisella rakkausseikkailulla italialaisen kisaturistineidon kanssa. Kun Markuksen isä tekee kuolemaa, hän tahtoo kertoa pojalle hairahduksestaan ja antaa tälle Elenalta saamansa kirjeet. Markus kiinnostuu isänsä seikkailusta ja lähtee tapaamaan Elenaa Italiaan.

Mari A:n kirjablogista löydät laajemman arvion tästä kirjasta.

Kesäkirjabingossa saan ruksin kohtaan Alle 200-sivuinen kirja.

Mindele London: Kolmastoista tuoli

Atena kustannus 2002, 157 sivua

Mindele London kuvaa kirjassaan suomenjuutalaisen Goldin suvun elämää. Kaksitoista lämmintä ja huumorilla höystettyä tarinaa pitävät sisällään mm. eksoottiset rapukestit, venäläisen viulutaiteilijan kyläilyn, juutalaissuvun yhteisen hotellijoulun ja Olga-tädin vierailun Amerikasta. Opin paljon uutta juutalaisista tavoista ja säännöistä, kuten sen että äyriäiset eivät voi olla kosheria.

Kun yksi suvun miehistä vie vihille ei-juutalaisen, kohu on suuri.

-Minä tapasin Ruotsissa kiertueella Sagan. Hän on sairaanhoitaja. Meidät vihittiin kolme päivää sitten Tukholmassa.

Kun filmin kela juuttuu kiinni, kuva valkokankaalla pysähtyy joskus hyvinkin huvittaviin tilanteisiin. Sarah-musteri oli levittämässä voita paahtoleivälleen, ja veitsi napsahti kiinni leivän pintaan. David-eno oli potkimassa tennistossuja jalastaan ja jäi jalkaterät pystyssä tuijottamaan eteensä. Rifka-Mamma kantoi täysinäistä tarjotinta verannalle ja jähmettyi hetkeksi ovensuuhun. Sitten hän hyvin hitaasti ja varovaisesti laski tarjottimen lähimmälle tuolille. Tämän hän teki huolellisesti ikään kuin tarjottimella olisi ollut annos räjähteitä. Kukaan ei hetkeen sanonut mitään, ja tällainen hiljaisuus oli tyhjentävä meidän piirissämme. Vilkuilin varovasti ympärilleni, mutta kukaan ei liikkunut eikä kukaan kai hengittänytkään.





Näiden kolmen lisäksi luin maratonilla Sjónin Poika nimeltä Kuukivi ja aloittelin Julie Kiblerin lukuromaania Matkalla kotiin, joista myöhemmin omat postauksensa.

Luettuja sivuja maratonillani kertyi tasan 700.