Kirsti Ellilä: Pohjakosketus

Kirstin nimipäivänä osallistun naistenviikon kirjahaasteeseen Kirsti Ellilän leppoisalla kirjalla Pohjakosketus. Haastetta emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi. 

Kirsti Ellilä: Pohjakosketus

Word Audio Publishing, 2020 (lukukirja Karisto 2018)

Lukija: Anna Saksman

Kesto: 7 h 53 min
Kuuntelin Nextoryn sovelluksella

Ravintolalaiva Kippo, kasvisruuan ja superfoodin edustaja Aurajoen ravintolatarjonnassa, veteli viimeisiään. Niin kertoi sukeltajien raportti laivan pohjan kunnosta, eikä enää paljonkaan olisi tehtävissä sen kunnostamiseksi. Osuuskunnan jäsenet, historian lehtori Heimo Kippo ja hänen ystävänsä Pete ja Sylvi sekä liitännäisjäsen Aino olivat kuulemassa huonoja uutisia. Aino oli tutustunut mielenterveysryhmän kautta Sylviin ja siten osuuskuntaan ja ravintolasta oli tullut Ainolle tärkeä, se oli käytännöllisesti pelastanut hänet vajoamasta syvyyksiin. Myös Heimo ja Sylvi olivat tutustuneet kriisiryhmässä, ja vanhan laivan ostaminen ravintolakäyttöön vajaa vuosi sitten oli ollut myllyhoidon avulla raitistuneen Peten idea. Heitä kaikkia yhdisti se, että he olivat jääneet työtä vaille kun eläkeikään oli vielä toistakymmentä vuotta, mutta eihän heidän ikäisensä enää olleet käypää valuuttaa työmarkkinoilla. He olivat tienneet, että sijoitus olisi riski, mutta laiva oli ollut halpa, liian halpa oli joku viisas sanonut. Mutta Pete oli ollut sitä mieltä, että jos laiva oli pysynyt pinnalla satakaksikymmentä vuotta, niin miksi se juuri heidän aikanaan uppoaisi. Nyt Ainon pitäisi päättää myydäkö omistamansa saaritontti, jonne on haaveillut jonain päivänä rakentavansa oman kesäidyllin, investoidakseen hyvän osan rahoista Kippoon. 

Kirjan päähenkilöksi nousee Aino, jolla oli takana kolmekymmentä vuotta avioliittoa sekä työsuhdetta Jarin kanssa, sillä hän oli ollut taikuri-mentalistimiehensä avustaja ja markkinoija. Jari oli jättänyt Ainon löydettyään uuden partnerin, Karin, tämä ei johdu sinusta, tämä johtuu minusta, ja nyt nämä kaksi keski-ikäistä äijänkörilästä pitivät suosittua YouTube-videoblogia ja omaa radio-ohjelmaa, joissa oli käsitelty Ainon tietämättä myös häntä. Nyt totuus iski vasten kasvoja videoklippeinä.

Miehet istuivat sohvalla kaulakkain. "Niin kulta, sullahan oli takana pitkä avioliitto sen naisen kanssa kun me kohdattiin, ja aikuiset lapset ja kaikki", Kari haasteli ja katseli miesystäväänsä silmät iloisen rakastuneesti sirrillään. "Joo, mutta mä tiesin aina että se tyyppi siinä avioliitossa en ollut oikeasti minä", Jari selitti. "Mun oikea minä oli niin kuin vankina sen toisen tyypin sisällä ja mä en päässyt sieltä ulos omin avuin, tarvitsin siihen sut. Ja tässä mä nyt sitten olen." Seurasi litinää, kun kameran edessä vaihdeltiin suudelmia. Karin toinen silmä oli auki ja suunnattu kameraan, joka kuvasi kohtausta. Intohimoisen suudelmankin hetkellä hänellä oli naama iloisessa naurussa. 

Onni ja Rauha olivat suhtautuneet vanhempiensa eroon omasta mielestään puolueettomasti, äitiä kannustaen. Nythän tälle avautuisi uusia mahdollisuuksia ties mihin. Onni vaikutti järkevältä nuorelta mieheltä joka oli jo itsekin tullut isäksi, mutta Rauha aiheutti äidilleen harmeja. Mutta nyt aikuiset lapset olivat mahdollisesti saamassa pikkusisaruksen, sillä Pilli ja Pulla, kuten Aino exäänsä ja Karia kutsui, halusivat hankkia oman, yhteisen lapsen. 

Ainon naapuri, ensihoitajana työskentelevä Khalid oli tullut Suomeen Iranista, pakolaisena yhdessä siskonsa kanssa. Heille oli ollut selvää, että vastineeksi turvallisesta uuden elämän mahdollisuudesta, heidän tulee opiskella ammattiin ja sopeutua yhteiskuntaan sen tasavertaisina jäseninä, he olisivat tämän maan uusi selkäranka. Khalid rakasti Suomen järviä ja saunaa, mutta kulttuuria ja etenkin suomalaisia naisia oli vaikea ymmärtää. 

Pohjakosketus oli hassusti jo toinen samanniminen kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Nina Honkasen Pohjakosketus kertoi parisuhteen henkisestä väkivallasta. Kirsti Ellilän Pohjakosketus sen sijaan oli leppoisaa kuunneltavaa, hyvin saman tyyppinen kuin häneltä aiemmin lukemani Arpapeliä. Luvassa on siis ihmissuhdesotkuja ja eri kulttuurien yhteentörmäyksiä, muttei liian viihteellisesti, vaan tarinassa on sisältöä ja ajattelemisen aihetta. Ensimmäinen Ellilältä lukemani, Tuntemattomat oli erityyppinen, sillä se vei toisella aikatasolla kansalaissodan vuosiin. 

Jostain syystä (kustantajan vaihdos?) Pohjakosketuksen kansikuva on vaihdettu äänikirjaversioon, lukukirjan tunnelmallinen, naivistinen kuva on enemmän omaan mieleeni ja sopii kirjan tyyliinkin paremmin.