Elly Griffiths: Januksen kivi (Ruth Galloway 2)

Elly Griffiths: Januksen kivi (Ruth Galloway 2)

Tammi, 2019

Suomennos: Anna Lönnroth

Alkuteos: The Janus Stone, 2010

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 12 min


Kuuntelin kirjan BookBeatin tutustumisjaksolla.

Tohtori Max Grey Sussexin yliopistosta, roomalaisajan Britanniaan erikoistunut arkeologi, johtaa kaivauksia Swaffhamissa. Ruth Galloway kutsutaan paikalle, kun kaivausten roomalaiskaupungista löytyy ihmisluita. Harry Nelson, rikoskomisario johon Ruth oli tutustunut kolme kuukautta aiemmin suolamarskin jutussa, kiinnostuu myös kaivauksista ja ilahtuu nähdessään paikalla Ruthin auton. Ei voinut kiistää, etteikö heidän välillään olisi kemiaa, olkoonkin että Harry oli naimisissa Michellensä kanssa.

"Kyse saattaa olla perustusuhrauksesta", Max sanoo. 
"Mikä se on?"
"Keltit ja joskus roomalaisetkin saattoivat haudata ruumiita seinien ja kynnysten alle uhreina Janukselle ja Terminukselle."
"Terminukselle?"
"Rajojen jumalalle."
"Rukoilen häntä aina Heathrown lentokentän terminaalissa. Entä se toinen?"
"Janus on ovien ja kulkuvälien jumala."
"Eli he tappoivat porukkaa ja tunkivat ruumiit talojensa alle? Minkähän sortin onnea semmoisesta saa?"
"Emme tiedä tapettiinko heidät vartavasten vai olivatko he kuolleet muusta syystä", Max sanoo rauhallisesti, "mutta usein uhrit ovat lapsia."

Woolmarket Street oli Norwichin vanhimpia katuja jolta oli hävitetty jo monta upeaa viktoriaanista taloa modernien toinistorakennusten tieltä. Nyt oli purkuvuorossa jälleen yksi uuden hulppean asuinkerrostalon tieltä. Ruth ja Harry kutsuttiin paikalle, kun purkutyömaaltakin löytyi luita.  Talon sisäänkäynnin alla oli lapsen päätön luuranko joka näytti tällä kertaa tuoreemmalta. 

Ruth kaivaa luita ylös. Luuranko on kaivettu esiin kokonaan, piirretty ja valokuvattu eri suunnista. Nyt Ruthin täytyy nostaa luut yksitellen jotta ne voidaan viedä patologian laitokselle. Hänen liikkeensä ovat rauhallisia kun hän täyttää kunkin luun omaan, nimikoituun pussiinsa ja merkitsee luurankokaavioonsa jokaisen palasen mitat ja ulkonäön. Kunnioitusta ja huolellisuutta, niitä hän yrittää opettaa opiskelijoilleen. Ihmisluita, olivatpa ne kuinka vanhoja tahansa, tulee kohdella yhtä kunnioittavasti kuin kohtelisitte vainajan ruumistakin.

Rakennus oli ollut Pyhän Sydämen sisarten pitämä lastenkoti joka oli suljettu 80-luvulla. Isä Hennessy oli ollut lastenkodin viimeinen johtaja ja kiisti välittömästi että hänen aikanaan lastenkodissa olisi ollut minkäänlaista kaltoinkohtelua. Hänen aikanaan, 70-luvun alussa, oli kuitenkin kadonnut kaksi lasta, 12- ja 5-vuotiaat sisarukset, Martin ja Elisabeth Black. Heidän äitinsä oli kuollut, juoppo isä oli löydetty Irlannista. Martin piti isäänsä sankarina ja luultiinkin, että lapset karkasivat hänen luokseen, mutta heitä ei koskaan löytynyt. Voisiko päätön, kynnyksen alle haudattu lapsi olla siis Elisabeth?

Kaikki tuijottavat kalloja jotka ovat nyt vierekkäin peitteen päällä. Ruth ajattelee pääkultteja, Pyhää Fremundia pesemässä irti leikattua päätään kaivossa, temppeleiden seinien alle haudattuja lasten ruumiita. 
Nelson ajattelee Martin ja Elisabeth Blackia. Entä jos he eivät karanneetkaan? Kuuluuko tämä kallo jommalle kummalle lapselle, joka ei lähtenytkään täältä vaan murhattiin lastenkodin alueella. 

Shauna oli ollut Ruthin läheisin ystävä Norfolkissa, mutta suolamarskin tapauksen myötä Ruthille oli paljastunut ystävän menneisyydestä yllättäviä asioita, suoranaisia valheita kymmenen vuoden ajalta. He olivat kuitenkin surreet Erikiä yhdessä ja se oli taas lähentänyt heitä, mutta avoimuus heidän välillään oli kärsinyt kolauksen. Shauna avautuu Ruthille kuitenkin Philistä, Shaunalla on suhde Ruthin pomon kanssa ja tämä on luvannut jättää vaimonsa. Ruth ei usko niin koskaan tapahtuvan. 

"Roomalaiset uhrasivat joskus Janukselle, oviaukkojen jumalalle. Tämä luuranko on kynnyksen alla."
"Onko se sitten roomalainen?"
"Se selviää kun saamme sen ajoitettua. Se voi olla roomalainen tai keskiaikainen, mutta tuskinpa on. Hautakaivanto näytti nykyaikaiselta."
"Janus vai, se kaksikasvoinen heppuko?"
"Joo, alkujen ja loppujen jumala. Tammikuu, January, on Englannissa ja monissa muissa kielissä hänen nimikkokuukautensa." 
Shaunaa puistattaa. "Kuulostaa pelottavalta. Toisaalta monet miehet kyllä ovat kaksinaamaisia."
"Mitä Philille kuuluu?"
Shauna hymyilee varsin surullisesti. "Kaada meille viiniä niin kerron."

Uuden asuinkerrostalon rakennuttaja on Edward Spence, Sir Roderickin poika. Spencen suku oli omistanut talon ennen kuin siitä tuli lastenkoti, silloin kun Roderick ja hänen pienenä kuollut siskonsa Annabelle olivat lapsia. Kuulusteltavaksi päätyy myös Sisar Immaculata, joka oli ollut nunnana lastenkodissa.

Yksityisselämässään Ruthilla on salaisuus, joka saa hänen vanhempansa tolaltaan ja jonka Ruth haluaa salata myös Harrylta, ainakin toistaiseksi. Myös Max on selvästikin hänestä kiinnostunut ja vie Ruthin treffeille veneelle, Lady Annabellelle, jonka on lainannut ystävältään asuakseen siellä kaivausten ajan. Mutta joku haluaa hänelle myös pahaa, sillä Ruthin kynnykselle ilmestyy täytetty, museosta vohkittu kaksipäinen vasikka, kaivauksilta löytyy aidonnäköinen vauvanukke ja hänen nimensä löytyy seinämästä verellä kirjoitettuna.


Hän ajattelee suolamarskia ja sen salaisuuksia, kätkettyä pengertietä, paalukehää, maan ja meren kohtaamispaikkaan haudattuja ruumiita. Viime vuonna hän oli kuolla marskimaalla. Hän oli ajatellut että vaarat olivat takanapäin ja että hän voisi elää rauhassa edes jonkin aikaa. Mutta jotenkin vaara on taas löytänyt hänen luokseen.

Jos mahdollista, Januksen kivi oli vielä parempi kuin sarjan aloitusosa Risteyskohdat. Ruthin salaisuus oli yllättävä käänne, mutta kiinnostava kylläkin. Ja miten koukuttava tämä sarja onkaan! Olen kuuntelemassa kolmatta osaa heti peräjälkeen.