Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Renėe Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Otava, 2016

Alkuteos: Disclaimer

Suomennos: Arto Schroderus

Äänikirjan lukija: Leena Pöysti

Kesto: 9 h 25 min

Catherine on järkyttynyt. Onko joku käynyt hänen tietämättään heidän kodissaan? Jonkun on täytynyt käydä siellä, käydä heidän makuuhuoneessaan ja laittaa hänen lukupinoonsa kirjan. Mitenkään muuten se ei ole voinut sinne päätyä. Kunnes Catherine muistaa saaneensa sen sittenkin postissa, kirja oli lähetetty heidän vanhaan osoitteeseensa. Kirjan lähettäjä ei sittenkään tiedä, missä hän asuu nyt. Kirja on kuitenkin jo saanut hänen elämänsä järkkymään. Kenenkään elossa olevan ei pitänyt tietää. Silti kirjassa on kuvattu tapahtuma hänen menneisyydestään, tarkkaan varjeltu salaisuus kaukaa kahdenkymmenen vuoden takaa, eikä Catherine hetkeäkään usko, että kukaan olisi sitä sattumalta keksinyt.

Hän katsoo kirjaa: siinä se lojuu nurinpäin, avattuna kohdasta, johon hän jäi. Kirja, johon hän luotti. Ensimmäiset luvut olivat viekoitelleet hänet nauttimaan olostaan, rentouttaneet hänet ja antaneet ymmärtää, että edessä saattaisi olla lieviä jännityksen hetkiä, jotain aavistuksen houkuttelevaa, vihjaamatta kuitenkaan millään tavoin siihen, mitä oli väijyksissä. Kirja kutsui häntä pidemmälle, houkutteli kääntämään sivuja, edemmäs ja edemmäs, kunnes hän tajusi olevansa satimessa. Sanat kimpoilivat hänen aivoissaan ja iskivät sydänalaan yksi toisensa jälkeen. Aivan kuin ihmisiä olisi vyörynyt jonossa laiturilta metrojunan eteen, eikä hän avuttomana kuljettajana voinut mitenkään estää kohtalokasta törmäystä. Oli myöhäistä jarruttaa. Paluuta ei ollut. Catherine oli vahingossa löytänyt itsensä kirjan sivuille kätkettynä. 

Menestynyt dokumenttiohjaaja Catherine ja hänen miehensä Robert ovat viisikymppisiä ja juuri muuttaneet uuteen pienempään huoneistoon. He eivät enää tarvitse niin isoa kotia, kun heidän 25-vuotias poikansa Nicholas on muuttanut omilleen. Nicholas on alisuorittaja, ei yliopisto-opintoja, jättänyt koulut jo 16-vuotiaana ja päätynyt töihin kodinkoneliikkeeseen. Huumeitakin on tullut kokeiltua ja äidin ja pojan välit ovat jotenkin etäiset.

Vuoron perään Catherinen kanssa tarinaa kertoo vanha mies, jonka vaimo on kuollut syöpään, ja joka löytää vaimonsa kätkemän nipun valokuvia sekä kirjan käsikirjoituksen. Sen luettuaan hän päättää muokata sen lopun uusiksi ja julkaista kirjan omakustanteena. Ensimmäiset kappaleet kirjasta saavat Catherine ja Nicholas.

Robert haluaa, että hän saa rangaistuksen. Robert on sitä mieltä, että hän ansaitsee sen. Catherine oli yrittänyt olla katsomatta kuvia - yrittänyt ravistaa ne mielestään - räpytellä ne silmillään silpuksi, mutta ne ovat tunkeutuneet hänen päähänsä eivätkä lähde pois. Ne eivät häviä enää koskaan. Koska kirja perustuu alhaisella ja karkealla tavalla valokuviin, niistä on tullut kuin varkain valheellinen heijastuma tositarinasta. 

Tästä kehkeytyi aikamoinen vyyhti jossa oli kiinnostavia juonenkäänteitä eri suuntiin. Tunnelmakin muuttui välillä uusien asioiden paljastuessa ja roolien kääntyessä ympäri.  Harmi ettei Knightin trillereitä ole käännetty enempää, tämä oli oikein kelpo jännitystä.