Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

 

Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

WSOY, 2022

Lukijat: Ilkka Villi, Eija Ahvo, Satu Paavola, Anna Saksman

Kesto: 5 h 54 min

Maailmassa oli pahuutta, tiesin minä siitä tai en.

Anne. Sinä syksynä ohjaaja Sami Hämäläisen kasvot näkyivät kaikkialla. Niistä oli tullut kasvot myös #metoo:lle ja yhtäkkiä Anne tiesi täsmälleen mitä halusi tehdä.

Minna oli 41-vuotias näyttelijä, Jussi-palkittu ja ohjaajat suorastaan kilpailivat siitä kuka hänet saisi seuraavan elokuvansa päärooliin. Hän oli myös ensimmäinen, joka Suomessa avasi suunsa #metoo-kampanjan levittyä maailmalta, joten juuri hänet Anne halusi mukaan performanssiinsa. 

Roni oli taiteilijan poika, ja jo lapsena hänellä oli ollut yhteisnäyttely äitinsä kanssa. Aikuisena hän oli mieluummin työskennellyt Berliinissä jossa hän sai olla oma itsensä: Suomessa hän oli aina Roni "Purppura" Lahtinen, ylistetyn äidin poika. Mutta siinä missä äiti oli maalannut kaikkea kaunista, Roni halusi shokeerata. 

Hänellä oli suunnitteilla esitys eläinten hyväksikäytöstä, kun Anne Hiltunen otti häneen yhteyttä. Tämä halusi Ronin ohjaavan performanssin, jonka aiheena oli #metoo. 

Suvi oli virallisissa papereissa masentunut, omasta mielestään pikemminkin lamaantunut. Sitä hän oli ollut jo lukion toiselta luokalta lähtien, vaikka olikin kirjoittanut kuusi ällää. 

Työkkäri oli nyt aloittanut kokeilun, jossa pitkäaikaistyöttömät velvoitettiin, karenssin uhalla tietenkin, osallistumaan kulttuuritoimintaan. Suvia ärsytti työkkärin ajattelutapa: jos cv oli tyhjää täynnä kuten Suvilla, ei yksi kurssi sitä miksikään muuttaisi. Anne Hiltusen performanssi oli ainoa, jossa ei ollut velvoitetta lavalla esiintymiseen, joten esiintymiskammoisena Suvi valitsi sen. 

Siinä tämän jännityskertomuksen henkilöt ja se, mitä he aluksi halusivat itsestään kertoa. Sehän on tietenkin vain pintaraapaisu tai osatotuus, miten vain. 

Jännäri oli todella koukuttava, olisin halunnut kuunnella sen kerralla loppuun saakka. Oli kiva kun tässäkin Kaukosen kirjassa oli eri lukijoita.  Toivoisin tämän käytännön leviävän enemmänkin, mutta on varmaan sen verran kalliimpi toteuttaa, että turha haave? 

Yllätyin siitä, että eräs edellisen kirjan henkilö mainittiin tässäkin, hyvin pienesti mutta tavallaan merkityksellisesti, ikään kuin alkuun saattavana tekijänä. Ellet ole lukenut Terapiassa -kirjaa, se ei kuitenkaan haittaa.

Sanataivutus "äitin" pisti korvaan, niin harvoin sitä kuulee ainakaan näin länsimurteiden alueella kasvaneena ja eläneenä. Pikkujuttu näin koukuttavassa kirjassa.