Päivi Alasalmi: Ei jälkeäkään

Päivi Alasalmi: Ei jälkeäkään

Storyside, 2020

Lukija: Sanna Majuri

Kesto: 2 h 24 min

Eräopas Kaisa Marttinen katseli bussista purkautuvaa laumaa iloisia turisteja. Nämä olivat laskeutuneet Kittilän lentokentälle ja tulleet lomalle rinnehotelli Kumppiin. Vieraat tulivat enimmäkseen Kiinasta, Venäjältä ja Euroopasta, kuten Ranskasta, ja he odottivat lomapäiviltään ennen kaikkea lunta, mitä olikin luvattu pyryttävän reippaasti lisää lähitunteina.

Kaisa katseli suuresta maisemaikkunasta hotellin pihalle. Bussi oli lähtenyt sutimaan takaisin kohti Kittilää, vielä kun pääsi. 

Lunta oli tupruttanut niin paljon, että linja-auton renkaan jäljet peittyivät hetkessä. Kaisa toivoi, ettei kukaan matkailija ollut tulossa omalla henkilöautollaan tässä säässä.

Hän varmisti asian Heliltä ja kuuli, että kaikki varatut huoneet oli lunastettu. Onneksi, Kaisa huoahti. 

Kumpissa oli kansainvälistä väkeä myös työntekijäpuolella. Australialainen Lisa oli heillä tarjoilijana ja entinen reppureissaaja Kepa oli asettunut Kumppiin kokiksi. Kepaan heti silmänsä iskenyt Kaisa oli päätynyt miehen kanssa enemmän tai vähemmän vakavaan suhteeseen, vaikka epäilikin miehellä olevan pidempiaikainen suhde jossain etelämpänä.

Vieraiden joukossa heidän huomionsa kiinnitti poikkeuksellisesti pukeutunut lomavieras. Perinteisten ulkoiluvaatteiden sijaan korkeissa koroissa ja turkiksissa kulkenut diiva, joka oli selvästikin vilustunut, pyysi englantia venäläisittäin murtaen hotellin lämpimintä mahdollista huonetta. 

Kumpin yritysryppääseen kuului myös kesällä toiminnassa olevia hotelleja, ja Kaisa olikin iloinen kun hotellin johtaja Kari Anderson tarjosi hänelle vakituista työsopimusta. Seuraavana aamuna Kaisa ihmetteli kun Karia ei näkynyt ja lähti etsimään miestä tämän huoneesta. Karin hän löysikin, mutta tämä makasi hengettömänä lattialla, suuhun tungettuna musta sukka.

Kaisa syöksyi hänen luokseen, kiskaisi sukan pois ja ryhtyi antamaan tekohengitystä.

Se oli turhaa, Karin iho oli kylmä ja vartalo kangistunut. Vasta silloin Kaisa huomasi että miehen rinnassa törrötti fileerausveitsi.

Konstaapelit Ylä-Mäkinen ja Miettunen tulivat tutkimaan kuolemantapausta. Koska kuulusteltavia oli niin paljon, miehet hoitivat tutkintaa hotellilta käsin. Kun seuraavana päivänä löytyi vielä toinen ruumis, Kaisalla oli teoria, jonka hän esitti myös poliiseille.  

"Sitä on taidettu katsella liikaa Poirotia telkkarista", Miettunen pamautti. "Kannattaisi jättää rikostutkinta ammattilaisille. Neiti menee nyt vaan hoivailemaan niitä hauveleitaan, neiti on varmasti siinä hommassa hyvä."

Kaisa katsoi tyrmistyneenä Miettusta. Ainakaan tuota mulkvistia hän ei auttaisi enää mitenkään, ei vaikka hänen oma henkensä olisi vaarassa. 

Mietin ennen kuin lähdin kirjaa kuuntelemaan, että mitäköhän alle kahteen ja puoleen tuntiin mahtuu, mutta sen puolesta ei tarvitse olla huolissaan, tapahtumia kyllä riittää. Niissä ehditään myös raapaista muun muassa kaivoshankkeiden luontovaikutuksia ja biologisen kellon tikittämistä ilman puolisoa jonka kanssa lasta yrittää.

Yhtä asiaa pidin melko epäuskottavana, nimittäin sitä, että Kaisa ja Kepa pitivät välittömästi hotellivieraille tiedotustilaisuuden hotellin johtajan surmasta ja kertoivat auliisti kaiken mihin vain osasivat vastata, ennen kuin poliisien kanssa oli edes keskusteltu ja kuultu mitä on tutkinnallisesti lupa paljastaa tässä vaiheessa. Siitä tuli vähän sellainen tunne, että nyt vedetään mutkia suoriksi.