Sivut

tiistai 18. tammikuuta 2022

Margaret Porter: The Limits of Limelight

 

Margaret Porter: The Limits of Limelight
Gallica Press, 2021
Lukija: Mamie Parris
Kesto: 11 h 30 min


Viisitoistavuotias Helen odotti innoissaan serkkuaan vierailemaan. Ginger Rogers ei ollut vielä iso tähti Hollywoodissa, mutta Oklahoma Cityssä hänet kyllä tunnettiin. Kun Ginger ja hänen äitinsä Lela ehdottivat, että Heleninkin pitäisi tulla ainakin esittäytymään studioilla, Helen rukoili äitiä päästämään hänet. 

Oli uskomatonta, että vain viikko sen jälkeen kun Ginger oli esittänyt ideansa, innokas Helen, jolle Ginger keksi taiteilijanimeksi Phyllis Fraserin, tosiaan oli Hollywoodissa. Pitkän junamatkan ja pikaisen hotelli-illallisen jälkeen hän kirjoitti mielessään kirjettä perheelleen: Olen nähnyt Tyynen Valtameren ja niin paljon kiinalaisia ja japanilaisia, että onko heitä kotimaissaan enää ollenkaan -  ja naapurissani asuvat Harpo Marx ja hänen kaksi veljeään! 
Lisää kerrottavaa tuli pian, kun Phyllis pääsi esittämään kaksi repliikkiä The Big Shot -elokuvan kuvauksissa. 

Kesän päätyttyä Phyllis palasi kiltisti Oklahomaan päättämään koulunsa kuten äiti oli vaatinut, ja eli jälleen Helenin elämää, mutta allekirjoitti kirjeensä Gingerille ja Lela-tädille Phyllisinä. Siitä he tiesivät, että tyttö tulisi palaamaan Hollywoodiin viimeisen kouluvuoden päätyttyä.

Jokin aika sitten luin kaksi Enni Mustosen Hollywoodiin sijoittuvaa kirjaa, jotka osuvat myöhempään, Marilyn Monroen aikaan. Olikin kiinnostavaa palata samaan paikkaan mutta aikaisempana ajankohtana, Hollywoodin todellisella kultakaudella. 

Phyllis Fraser on todellinen henkilö, vaikkakaan häntä ei valkokankaalta tunnisteta serkkunsa tapaan. Ginger Rogers oli Phyllisin liittyessä kaartiin tuotantoyhtiö RKO:n leivissä ja sen perustaja puolestaan oli yksi Hollywoodin kultakauden tunnetuimmista tuottajista, David O. Selznick, jonka kuuluisin tuotanto on Tuulen viemää. Phyllis ei kuitenkaan noussut erityisemmin esille RKO:n näyttelijöistä ja lopettikin näyttelijäksi pyrkimisen ja suuntasi radion puolelle, jäätyään parhaimmillaankin melko mitättömiin rooleihin. Kaikille unelmien kariutuminen ei käynyt yhtä kivuttomasti ja eräs Phyllisin ystävistä, Peg Entwistle, päätyikin traagiseen itsemurhaan hypäten Hollywood-kyltiltä rotkoon. Kirja kuvaakin hyvin myös Hollywoodin varjopuolia Gingerin loistaessa tähtikaartin huipulla ja kirjan nimi on osuva. Kaikista ei tullut tähtiä.

Kuuluisia nimiä tuli silti vilisemällä vastaan eikä aika riittänyt googlettamaan läheskään kaikkia kiinnostavia tapahtumia, joten oli vain hyväksyttävä, etten voi kesken kuuntelun selvittää ihan jokaisen elämäntarinaa alusta loppuun, vaan ottaa vastaan vain sen kohtaamisen mikä kirjassa tapahtui. Peg Entwistlen surullisen tarinan sekä Phyllisin, Gingerin, heidän puolisoidensa ja Gingerin elokuvapartnerin Fred Astairen elämäntapahtumia kertasin aina välillä.

Phyllis Foster

Yksi yhtä aikaa Phyllisin kanssa Hollywoodiin tulleista oli Harriet Hagman, josta piti etsiä lisätietoja koska hänet mainittiin suomalaiseksi. Harriet Hagman oli syntynyt 1906 Helsingissä, mutta löysin hänestä hyvin vähän tietoja, muutaman kuvan ja että hän oli ollut mukana kahdessa elokuvassa sekä ennen Hollywoodiin tuloaan esiintynyt teatterissa New Yorkissa. Se mikä minua jäi hämäämään kirjassa, oli se, että Harriet esiintyi siinä pariin otteeseen ollen aina hyvin ilkeä Pegiä ja Phyllisiä kohtaan. Hänellä oli kirjassa repliikkejä, joissa hän oli hyvin töykeä ja Peg ja Phyllis toivoivatkin hänelle epäonnistumista kuvauksissa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla kirjailijalta onko hän saanut jostain tietoonsa että Hagman tosiaan oli näin ikävä kanssanäyttelijöitään kohtaan, vai loiko hän todelliselle henkilölle näin negatiivisen imagon vain saadakseen kirjaan draamaa.

Harriet Hagman


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti