Kiley Dunbar: Christmas at Frozen Falls

Kiley Dunbar: Christmas at Frozen Falls

Saga Egmont, 2021

Lukija: Helen Duff

Kesto: 10 h 20 min

Ilman parasta ystäväänsä Naria Sylvie ei olisi edeltävänä kesänä selvinnyt kaikesta, mukaan lukien hyvää tarkoittavat sukulaistädit joiden suurin huolenaihe oli mitä Sylvien ja Colen häiden peruunnuttua tulee tehdä Sylvien tarkkaan harkitulta häälahjalistalta hankituille tavaroille?

Narin vaatimuksesta hän ei kuitenkaan perunut joulukuulle ostettua häämatkaa Mauritiukselle. Cocktailit, aurinko ja meri tekisivät hyvää vaikkei altaan reunalla hymyilisikään tuore aviomies. Narin mielestä paras ystävä olisi mitä parhainta seuraa katsastamaan resortin kuumimpia tarjoilijapoikia.

Joulun lähestyessä ajatus rantalomasta ystävän kanssa alkoi kuitenkin tuntua väärältä, surulliselta korvikkeelta. Ehkä matkan peruutuksesta saisi vielä vähän rahaakin takaisin? Sylvien vanhemmat tarjoutuivat perumaan oman joululomansa, mutta yhteinen joulu vanhempien kanssa tuntui vielä surullisemmalta, niinpä hän oli kieltäytynyt. Kyllähän 34-vuotiaan naisen piti pärjätä elämässään ihan itse, jopa jouluna!

Sylvie ja Cole olivat olleet yhdessä kymmenen pitkää vuotta ja kihloissa yhtä pitkään. Toki komean lentokapteenin nappaaminen oli ystävien mielestä unelmien täyttymys, mutta Sylvielle se oli tarkoittanut pitkiä yksinäisiä iltoja Colen ollessa lennoilla. Hääpäivän valintakin oli venynyt Colen takia, milloin tämä oli lentänyt hankalaa reittiä, milloin juuri vaihtanut lentoyhtiötä. 

Alussa kaikki oli kyllä edennyt rivakasti. He olivat olleet yhdessä vasta neljä kuukautta eikä Sylvie todellakaan ollut osannut odottaa kosintaa joka tapahtui suurieleisesti Colen sisaren häissä. Sylvie ei osannut aavistaa sitäkään, että kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen Cole jänistäisi juuri ennen häitä selittäen, että kaikki tapahtui liian äkkiä. Miten kymmenen vuoden kihlaus voi edes johtaa vihkimiseen liian äkkiä?

Kävi ilmi että loman vaihtaminen toiseen olisi taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto. Matkabloggari Narin ehdottaessa eksoottista Suomen Lappia ja mainitessa Saariselän, Sylvien muistiin palasi hänen aivan ensimmäinen poikaystävänsä. Stellan Virtasen vanhemmilla oli matkailuyritys Saariselällä.

He olivat tapailleet vain muutaman kuukauden, kun Stellan oli tullut lukukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon Manchesteriin. Joulukuussa Stellan oli vain lähtenyt, jättänyt hätäisen kirjelapun, ollut vastaamatta Sylvien viesteihin. Sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että vain muutamaa päivää aikaisemmin Sylvie oli lausunut pojalle rakastavansa tätä, ylpeänä opeteltuaan sen suomeksi. Vastaanotto ei ollut odotettu, sillä sen sijaan että olisi toistanut saman, Stellan oli sanonut, että heilläpäin ei ollut tapana käyttää noita sanoja ellei todella, todella tarkoittanut mitä sanoi. Se oli viimeinen kerta kun he puhuivat ja kun Sylvie oli muutamaa vuotta myöhemmin tavannut Colen, hän oli unohtanut Stellanin. Mutta nyt kun Saariselkä muistutti häntä menneestä, hetket Stellanin kanssa palautuivat hetkessä hänen mieleensä, samoin tämän aiheuttamat sydänsurut.

Kuinka ollakaan, Narin järjestämä joululoma suuntautuu Stellanin pyörittämään resorttiin ja pääparimme kohtaa heti ensimmäisenä iltana. Kun Stellan pääsee alkujärkytyksestään, hän ottaa Sylvien kuin omaksi henkilökohtaiseksi vieraakseen ja hänen bisneskumppaninsa, saamelaisjuuret omaava Niilo löytää Narista välittömästi sielunkumppanin. 

Kirja oli kieltämättä erikoinen kuuntelukokemus, ehkä kuitenkin hieman eri tavalla kuin odotin.

Stellan ei ilmeisestikään omaa edes lappilaisia sukujuuria, sillä hänellä kuvataan olevan skandinaavisen vaaleat kiharat hiukset. Hänen vanhempansa ovat jääneet eläkkeelle matkailubisneksestä ja muuttaneet Helsinkiin mikä oli mielestäni melko erikoinen ratkaisu ikänsä Lapin rauhassa eläneeltä pariskunnalta, mutta ehkä he ovat etelästä lähtöisin mikä voisi selittää myös Stellanin blondin kiharapehkon. Stellan puhuu englantia hyvin vahvasti murtaen vaikka hänen sanavarastonsa on erittäin hyvä, kuulostaen lähinnä hengästyneeltä italialaiselta. Stellanin oudosta nimestä ja murteesta huolimatta onnistuin mielessäni  pysyttelemään Lapissa, sillä kirjan tapahtumat ovat kuin pohjoisen joulun matkailumainos. On huskykasvatusta ja koiravaljakkoajelua, poronpaistia laavulla ja avantouintia löylyjen välillä. Jos tämä suomennettaisiin ja siten päästäisiin Stellanin huvittavasta englannin ääntämyksestä, voisin suositella.

P.s. Jos kaipaat suomenkielistä feelgood joulukirjaa, suosittelen vuosi sitten englanniksi kuuntelemaani Jenny Baylissin The Twelve Dates of Christmasia, joka on nyt suomennettu nimellä Jouludeitti x 12. Tässä linkki juttuuni kirjasta.