Rachel Beanland: Florence Adler Swims Forever

 

Rachel Beanland: Florence Adler Swims Forever

Simon & Schuster Audio Uk, 2021

Lukijat: 7 eri lukijaa

Kesto: 10 h 49 min

Kirja sijoittuu Atlantic Cityyn, erityisesti sen juutalaiseen Adlerin perheeseen, ja ajallisesti kesään 1934, jolloin Florence Adler treenaa osallistuakseen Kanaalin yli uintiin. Eräällä harjoitusuinnillaan tämä kokenut uimari kuitenkin hukkuu ja tästä käynnistyy tapahtumien sarja. Florencen sisar Fanny on juuri määrätty vuodelepoon sairaalassa, sillä hänen raskautensa vaatii sitä. Tyttöjen äiti Ester vannottaa sairaalan henkilökuntaa ja uimavalvojia myöden kaikkia huolehtimaan siitä, ettei uutinen kantaudu Fannyn korviin, ennen kuin vauva on turvallisesti syntynyt. Fannyn ja Isacin edellinen lapsi oli syntynyt keskosena ja menehtynyt pian sen jälkeen. Heidän tyttärensä Gussie on kuuden vanha ja tullut hoitoon isovanhemmilleen äidin sairaalassaoloviikkojen ajaksi. Gussie ymmärtää asioista paljon enemmän kuin aikuiset uskovatkaan.

 

Kirjassa on monta kertojaa ja monta näkökulmaa tapahtumiin ja äänikirjassa jokaisella henkilöllä on oma lukijansa. Kuulemme miten tytärten isä Josef oli tavannut Esterin kohta tultuaan siirtolaisena Amerikkaan, ollessaan tarjoilijana hotellissa. Ei mikään unelmavävy, juutalainen toki, mutta vasta hiljattain tullut Euroopasta, ei osannut kovinkaan hyvin englantia, eikä pystyisi palkallaan elättämään perhettä. Seuraavassa sukupolvessa vävypoika Isac on onnenonkija, joka oli päätynyt Atlantic Cityyn epäonnisen työuransa jälkeen Floridasta. Stuart puolestaan oli yksi uimavalvojista, rannan hienoimman hotellin omistajan poika ja Florencen mielitietty. Stuartin isä taas tunnettiin juutalaisvastaisuudestaan, mitä vastaan Stuart kapinoi, eikä ollut halukas astumaan hotellin johtoon isän vanhetessa.

Anna oli tullut Adlerien perheeseen Saksasta vain muutama kuukausi sitten. Tämän äiti oli Josefin lapsuudenystävä, oliko siinä kaikki herätti monissa epäilyksiä, mutta oli miten oli, koska juutalaiset eivät enää saaneet opiskella Saksssa, Josef oli järjestänyt tytölle opiskelupaikan Amerikassa ja ennen koulun alkua tämä majoittuisi heidän perheessään. Anna haaveili, että saisi vanhempansakin natseilta turvaan, mutta Amerikkaan pääseminen oli tehty vaikeaksi. Tulijoiden piti todistaa, että he pystyvät elättämään itsensä, mutta eivät saa viedä yhdenkään amerikkalaisen työpaikkaa. Juutalaiset saivat viedä vain pienen rahasumman mikäli lähtivät Saksasta. Ainoa mahdollisuus oli käytännössä amerikkalainen ystävä, joka avaa tulijoiden nimissä pankkitilin ja tallettaa sille huomattavan summan rahaa. 

Mikä lumoava menneen maailman tunnelma tässä paljon tunteita herättäneessä kirjassa oli! Ehdottomasti paras tänä vuonna lukemistani kirjoista ja nähtäväksi jää meneekö tästä joku ohi. 

Pidin todella paljon siitä toteutuksesta, että lukijoita oli niin monta, jokaiselle päähenkilölle omansa. Lukijat olivat erittäin onnistuneesti valittuja, etenkin Ester ja Josef jotka todellakin kuulostivat iäkkäältä juutalaispariskunnalta. Pidin kirjan rakenteesta, miten kertoja vaihtui monessa kohtaa niin, että kun esimerkiksi Josef oli kertonut asioita ja mennyttä omasta näkökulmastaan, hän meni juttelemaan Annan kanssa ja hetken päästä Anna jatkoi tarinaa siirtäen näkökulman eteenpäin kuin silmukat ketjussa. Gussie oli todella hyvin rakennettu hahmo, viisas pieni tyttö jonka ajatusmaailma antoi oman syvyytensä kirjalle. Kirjailija oli onnistunut luomaan tarinan pahiksesta eli Isacistakin moniulotteisen hahmon, jota kohtaan heräsi kaikesta huolimatta myös sympatiaa. Ylipäätään henkilöt tuntuivat pitkään ja tarkasti pohdituilta ja heidän sisimpäänsä oli helppo päästä.

Yhtenä keskeisenä aiheena juutalaisuuden ohella kirjassa oli keskosuus. Fanny oli saanut Gussien jälkeen keskosena syntyneen pojan, joka oli muiden keskosten kanssa asetettu näytteille keskoskaappiin. Tiedän, että aikoinaan Englannissa asetettiin näytteille ruumiita, maksua vastaan niinikään, mutta nämä keskoskaapit olivat minulle uutta ja vähän järkyttävääkin, vähintäänkin hyvin koskettavaa. Keskosten ei edes odotettu selviävän elossa pitkään, mutta keskoskaappi antoi heille edes pienen mahdollisuuden, mikä sai vanhemmat suostumaan tähän lähes makaaberiin toimintaan. Keskosille oli rakennettu eräänlainen näyttelytila rantapromenadille, niin että päiväkävelyllä kävijät saattoivat pääsymaksua vastaan käydä ihmettelemässä ja kauhistelemassa miten pieniä ja heikkoja nämä vauvat olivatkaan. 

Kirjalla on todellinen esikuva Rachel Beanlandin suvussa. Hänen suvussaan oli "Florence" joka tosiaan haaveili Kanaalin yli uinnista ja menehtyi Florencen tapaan.