Anssi Hemmilä: Ilosaari
Tammi, 2020
350 sivua
Päälavan edessä oli valtava tumma ihmismassa jonka suosionosoitukset kuulostivat ihmeelliseltä kun oli joukon ulkopuolella, heidän äänensä yhdistyivät huumaavaksi kohinaksi. Salamavalot vilkkuivat joka puolella pieninä pisteinä. Heitä oli siellä niin paljon. Ei silti niin paljon kuin Annulla oli lukijoita. Hän oli ihan tyytyväinen että hänen faninsa kirjoittivat vain viestejä kiitokseksi eivätkä huutaneet sillä tavalla yhteen ääneen.
Kirja on lainattu Piki-kirjastosta.
Ilosaari on yhden pitkän viikonlopun eli Ilosaarirockin mittainen esikoisromaani kolmen pari-kolmekymppisen festarivieraan kohelluksesta. Helsinkiläisnuoret (noh, yksi on Vantaalta) lähtevät Joensuuhun junalla monen muun festarikävijän tavoin, ryyppäävät, yöpyvät teltassa, tutustuvat uusiin ihmisiin, harrastavat seksiä ja somettavat. Annu pohtii kaikkea kokemaansa mahdollisuutena tehdä siitä blogipostaus, kun taas Hilulla on rahat loppu ja vanha kökkö kännykkä johon täytyy vähän väliä olla lataamassa akkua, että pääsee someen.
Kumpikaan heistä ei ole festarikonkari ja reissuun tulee lähdettyä erinäisistä, vähän nihkeistä syistä. Hilu oli ostanut festariliput joululahjaksi poikaystävälleen Nilille, koska heillä oli yleensäkin tapana ostaa toisilleen ankeita joululahjoja jotka olivat pikemminkin vitsejä. Lippupostaus oli kuitenkin kerännyt niin paljon instatykkäyksiä, että reissuun oli oikeastaan pakko lähteä. Matkan lähestyessä aluksi mukaan innostuneista lähtijöistä oli kuitenkin jäljellä enää Annu, joka oli tehnyt tulevasta viikonlopusta yhteistyösopimuksia blogiinsa eikä siksi enää voinut perua. Nili ei tuntenut Hilun kaltaista tarvetta lähteä, joten yli jäänyt lippu päätyi Annun puolitutulle, Hannulle, joka liittyi matkaan Tikkurilasta. Hannun kanssa Annu päätyi loppujen lopuksi viettämään enemmänkin aikaa.
Annu piti käsiä taskuissa ja ihaili sitä kuinka hyvin hänen housunsa istuivat. Hannukin huomasi sen koska halusi hänen kääntyvän kokonaan ympäri saadakseen tallennettua näyn muitakin varten. Annulla ei ollut tapana julkaista oma peppu -aiheisia kuvia, koska se jos mikä oli vulgaaria kardashian-jenneriläisyyttä. Tässä vaiheessa oli jo ihan turha valittaa mitä se sisarusparvi oli tehnyt maailmalle, mutta oli ilmiössä jotain hyvääkin. Välttelemällä viimeiseen asti toimimasta kuten he, saattoi aika näppärästi erotella itsensä niistä joilla ei ihan oikeasti ollut ikinä mitään sanottavaa.
Eli siis Annulla ei ollut luvassa mitään "sensuelleja" stringikuvia nyt eikä jatkossakaan, mutta jos joku Hannun kaltainen mukava heppu halusi niin kovasti ottaa kuvia hänen pepustaan niin mikäs siinä, eihän niitä ollut mikään pakko julkaista.
Ehkä minulla oli liian suuret odotukset tästä kirjasta, kun en missään vaiheessa päässyt kunnolla sen imuun, tai sitten se johtuu siitä että omat festarikokemukseni rajoittuvat päivälippuihin ja siihen, että mennään oikeasti kuuntelemaan sitä bändiä ja se siitä. Muutamaan otteeseen lukemistani häiritsivät pitkät dialogit, joista ei käynyt ihan helpolla ilmi kuka puhuu mitkäkin repliikit, ja ees taas selaaminen, päätelläkseen miten ko. keskustelua käydään, vei turhaa aikaa. Lukemiseen meni muutenkin yllättävän pitkä aika sivumäärään nähden, kun en saavuttanut kunnon flow-tilaa oikein missään vaiheessa. Ehkä kirja sopii paremmin nuoremmille, pari-kolmekymppisille, jotka käyvät itsekin festareilla pitkän kaavan mukaan.
Kumpikaan heistä ei ole festarikonkari ja reissuun tulee lähdettyä erinäisistä, vähän nihkeistä syistä. Hilu oli ostanut festariliput joululahjaksi poikaystävälleen Nilille, koska heillä oli yleensäkin tapana ostaa toisilleen ankeita joululahjoja jotka olivat pikemminkin vitsejä. Lippupostaus oli kuitenkin kerännyt niin paljon instatykkäyksiä, että reissuun oli oikeastaan pakko lähteä. Matkan lähestyessä aluksi mukaan innostuneista lähtijöistä oli kuitenkin jäljellä enää Annu, joka oli tehnyt tulevasta viikonlopusta yhteistyösopimuksia blogiinsa eikä siksi enää voinut perua. Nili ei tuntenut Hilun kaltaista tarvetta lähteä, joten yli jäänyt lippu päätyi Annun puolitutulle, Hannulle, joka liittyi matkaan Tikkurilasta. Hannun kanssa Annu päätyi loppujen lopuksi viettämään enemmänkin aikaa.
Annu piti käsiä taskuissa ja ihaili sitä kuinka hyvin hänen housunsa istuivat. Hannukin huomasi sen koska halusi hänen kääntyvän kokonaan ympäri saadakseen tallennettua näyn muitakin varten. Annulla ei ollut tapana julkaista oma peppu -aiheisia kuvia, koska se jos mikä oli vulgaaria kardashian-jenneriläisyyttä. Tässä vaiheessa oli jo ihan turha valittaa mitä se sisarusparvi oli tehnyt maailmalle, mutta oli ilmiössä jotain hyvääkin. Välttelemällä viimeiseen asti toimimasta kuten he, saattoi aika näppärästi erotella itsensä niistä joilla ei ihan oikeasti ollut ikinä mitään sanottavaa.
Eli siis Annulla ei ollut luvassa mitään "sensuelleja" stringikuvia nyt eikä jatkossakaan, mutta jos joku Hannun kaltainen mukava heppu halusi niin kovasti ottaa kuvia hänen pepustaan niin mikäs siinä, eihän niitä ollut mikään pakko julkaista.
Ehkä minulla oli liian suuret odotukset tästä kirjasta, kun en missään vaiheessa päässyt kunnolla sen imuun, tai sitten se johtuu siitä että omat festarikokemukseni rajoittuvat päivälippuihin ja siihen, että mennään oikeasti kuuntelemaan sitä bändiä ja se siitä. Muutamaan otteeseen lukemistani häiritsivät pitkät dialogit, joista ei käynyt ihan helpolla ilmi kuka puhuu mitkäkin repliikit, ja ees taas selaaminen, päätelläkseen miten ko. keskustelua käydään, vei turhaa aikaa. Lukemiseen meni muutenkin yllättävän pitkä aika sivumäärään nähden, kun en saavuttanut kunnon flow-tilaa oikein missään vaiheessa. Ehkä kirja sopii paremmin nuoremmille, pari-kolmekymppisille, jotka käyvät itsekin festareilla pitkän kaavan mukaan.
Otin tämän kommentoivaksi, kun just äsken kommentoin tuota Nivukosken kirjaa Marin blogissa. Tämä kirja kiinnostaa minua jo siksikin, että asun täällä Joensuussa ja että olen osallistunut Ilosaari-rockiin ainakin kymmenen kertaa. Harmi, että kirja ei oikein toiminut. Minusta ainakin tuntuu siltä, että Ilosaarirock olisi kyllä antanut mahdollisuuden hyväänkin tuotokseen, sen verran tasokkaasta rockitapahtumasta siinä on kyse.
VastaaPoistaMinä en oikein päässyt sinuiksi niiden päähenkilöiden kanssa. Oikein mikään ei tainnut edetä niin kuin olisin halunnut nähdä, siinä se ongelma taisi olla. Mutta onhan sinun tämä luettava ;)
PoistaEn ole tähän kirjaan törmännyt, mutta vaikuttaa ihan kivalta, ainakin välipalakirjana saattaisi mennä. Itse en ole mikään festari-ihminen, mutta sattumoisin Ilosaari niin niitä harvoja festareita, joista mulla on ihan omakohtaista kokemusta (tosin tuli vähän semmoinen olo, että tämä oli tässä, never again... :D ). :)
VastaaPoistaMeiltä taas Ilosaari on niin kaukana, että ei ole ollut edes harkinnassa... muutenkin oltu sellaisia päiväkävijöitä, esimerkiksi Rammsteinin takia ajettu Provinssiin ja heti takaisin :D Ankkarock tuli tutuksi kun niillä nurkin asuin.
Poista