Dekkariviikko - Sujata Massey: Murha Bombayssa (Perveen Mistry tutkii 1)

Sujata Massey: Murha Bombayssa (Perveen Mistry tutkii 1)

Gummerus, 2019

Suomennos: Maija Heikinheimo

Lukija: Erja Manto

Kesto: 15 h 24 min

Kuunneltu Nextoryn sovelluksessa.

Perveenin isällä on lakiasiaintoimisto 1920-luvun alun Bombayssa. Perveen on käynyt kolmivuotiset lakiopinnot Oxfordissa ja työskennellyt nyt puoli vuotta isänsä alaisuudessa ja tunsi oppineensa jo enemmän kuin opiskellessaan. Perveen oli ensimmäinen naispuolinen lakimies Bombayssa ja sai naisena työskennellä vain avustajana. Isä toivoi kuitenkin, että Perveen voisi hoitaa lakitoimistoa sitten, kun jää itse sivuun.

Oikeustalon ympäristössä oli paljon brittien sekä eri uskontojen kuten hindujen ja muslimien lakitoimistoja. Aikoinaan alue oli ollut Itä-Intian kauppakomppanian linnoitus. Perveenin suku oli alun perin Persiasta tulleita, he olivat parseja, eli Intiassa syntyneitä zarahustralaisia. Bombaylaisista vain muutama prosentti oli parseja, mutta lakimiehistä heitä oli kolmannes.

Kirjan keskeinen rikostarina käynnistyy, kun Omar Farid, rikas tekstiilitehtailija on kuollut. Hän oli muslimi jolla oli kolme vaimoa, ja kaikki lesket halusivat yllättäin luopua perinnöstään ja lahjoittaa sen hyväntekeväisyyteen. Perveenin mielestä ajatus oli järjetön, nyt kun heillä ei enää ollut elättäjää.

Ensimmäinen vaimo oli saanut vain tyttären, toinen vaimo kahden tyttären jälkeen kaivatun pojan. Perillisen syntymästä huolimatta Farid oli ottanut vielä kolmannen vaimon, vain viisi kuukautta ennen kuolemaansa, jolloin oli jo sairastellut. Kolmannella vaimolla oli lisäksi epämääräisenä pidetty tausta, sillä hän oli työskennellyt muusikkona. Perhettä edusti Faridin kuoltua Faisal Mukri, nuori mies joka ei ollut edes vastannut Perveenin lakiasiaintoimiston nimissä lähettämiin kirjeisiin. Musliminaiset elivät täysin eristäytyneinä muusta maailmasta, joten Perveen tarjoutui jututtamaan heitä selvittääkseen asioita. Mukri suhtautui kuitenkin Perveeniin hyvin torjuvasti ja ylimielisesti ja riitautui pian Perveenin kanssa tämän valaistua leskiä muistakin vaihtoehdoista käyttää perintöään. 

Perveenin ystävä Englannissa vietettyjen vuosien ajalta, Alice Hobson Jones, on saapumassa Bombayhin ja Perveen menee häntä vastaan satamaan. Perveen näkee ohi ajaessaan haamun menneisyydestään, vaaleampi-ihoisen, mustakutrisen Cyruksen. Mieheen liittyykin kirjan sivujuonne, sillä Perveenillä ja Cyruksella on yhteistä historiaa, peräti epäonnistuneen avioliiton verran. Cyrus ei ollut pitänyt hänen puoliaan vanhoillista äitiään vastaan ja Perveen oli joutunut kärsimään paitsi loputtomasta ruuanlaiton opettelusta jonka Perveenin kotona hoiti kokki, myös vanhanaikaisesta parsien tavasta eristää nainen alkeelliseen kopperoon kuukautisten ajaksi, jottei sairastuta muita ihmisiä.

Cyruksen Perveen oli tavannut Bombayn yliopiston kampuksella vuonna 1916 ja avioliitto oli solmittu nopeasti. Cyrukselle etsittiin morsianta Bombaysta kun koko Kalkutasta, jossa perheellä oli juomatehdas, ei löytynyt sopivaa, mikä oli kyllä ihmetyksen aihe, mutta Perveen päätti sivuuttaa sen. Hän itse oli juuri keskeyttänyt lakiopintonsa Bombayssa koska häntä kiusattiin jatkuvasti miesopiskelijoiden toimesta ja hän ajatteli, että muutto Kalkuttaan ja perheen perustaminen antaisi hänelle uutta sisältöä elämään. Miten väärässä hän olikaan ollut. 

Ensinnäkin, minun tuli aina nälkä, kun kirjassa niin usein kuvailtiin kaikkia ihania ruokia ja leivonnaisia. Rakastan intialaista ruokaa! Toiseksi olen oppinut jopa pitämään Erja Manton äänestä ja tähänkin kirjaan se sopi hyvin. Dekkariksi kirjassa oli paljon muutakin sisältöä kuin rikoksen selvittelyä, erityisesti eri uskontokuntien tavoista ja perinteistä tässä oppi paljon, mikä oli kirjan parasta antia. Selviteltävä tapauskin oli kiinnostava, murhaaja motiiveineen ei kylläkään ollut mitenkään yllätyksellinen.

Osallistun tällä kirjaesittelyllä kirjabloggareiden dekkariviikkoon, joka alkaa tänään. Tapahtumaa emännöi Luetut.net -blogin Mari, joka on myös suunnitellut logon.