Sivut

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tuuli Salminen: Surulintu



Tuuli Salminen: Surulintu
Like 2017
263 sivua

Kirjailija Jaakob Kara tekee kuolemaa, keuhkosyöpä on iskenyt mieheen ahnaat kouransa. Jaakob tietää että lähtö on lähellä ja haluaisi saada asiat soviteltua elämänsä naisten välillä ennen kuolemaansa. Nämä Jaakobin naiset ovat hänen vaimonsa Ellen, sisar Rhea ja sisarentytär Miriam. Tilanne on kuitenkin vaikea, sillä Ellenin ja Rhean välit ovat solmuuntuneet jo alkuaikoina. 

Kun Rhea huomasi sormuksemme, hän meni tolaltaan. Hänen otsansa alkoi puskea hikeä ja kädet tärisivät. 
"Oletko nyt aivan varma?" hän kysyi Jaakobilta, ja minä siinä vieressä kuin näkymätön henkäys. 
Jaakob nauraa hyrisi vätysmäisesti ja yritti kääntää sisarensa sanat leikiksi. "Rhean huumorintaju on hiukan arveluttava." 
Niin kipakasti en ole milloinkaan noussut päivällispöydästä. Muistan vieläkin piikkiset askeleeni kylpyhuoneeseen, käsien huljutuksen lohkeilleessa lavuaarissa, puuterivipan huiskauksen nenänpäähän. Vielä katse Jaakobiin, joka toljotti hätääntyneenä Rheasta minuun ja minusta Rheaan eikä saanut sanaa suustaan. Sitten oven raivoisa läimähdys, porraskäytävän kaiku ja loputtomat portaat alas läpi silakanhajuisen rapun.

Ellen on ollut miehensä kirjojen kustannustoimittaja, Ellenin isä niiden kustantaja. Ellenin isä on muutenkin enemmän tai vähemmän sanellut heidän elämäänsä. Jos Jaakobilla olikin näkemyksensä siitä että häät järjestetään pari vuotta kihlauksesta ja Ellen muuttaa hänen pieneen kotiinsa Kallioon, ilmoitti Eerikki niin hääpäivän kuin muuttopäivän jolloin Jaakob voi tuoda tavaransa Korkeavuorenkadun tilavaan huoneistoon. Isä herätti Ellenin aamuisin laittamaan tälle aamupalaa ja iltaisin Jaakob istui ruokailemaan kauluspaitaan pukeutuneena Eerikin määräämällä kellonlyömällä. Kun Jaakob yritti ehdottaa Ellenille oman kodin etsimistä, teki Ellen selväksi, ettei hänellä ole mitään tarvetta muuttaa. 

55-vuotiaana Jaakob on saattohoidossa kotonaan, tietenkin Korkeavuorenkadulla. Työhuoneen hän on kuitenkin hankkinut muualta. Siellä hän kirjoitti, ja kuten myöhemmin käy ilmi, hoiti muunkinlaisia asioita. Työhuone on Jaakobille jotain omaa, paikka jossa eivät vello Ellenin lapsuudenaikaiset traumat. 

On monta Elleniä. Eilen vieressäni istui se Ellen, jota eniten rakastan. Hän antoi itsestään, ojensi Rhealle lahjoja sanoillaan. Hiuksesi ovat upeat. Olen niin onnellinen siitä, että sait työpaikan. Tulen kanssasi kauppoihin. Sinun värisi ovat ruiskukan sininen ja vahva pinkki, etsimme juuri oikeat sävyt. 
Kun he olivat lähteneet, lojuimme vuoteella poikittain. 
Ikkunasta tuuli,
linnunpoikasen viserrys,
Ellen niin auki minulle, 
minulla vain yksi salaisuus, musertavan painoinen. 

Jaakobin raskas salaisuus liittyy sekä Rheaan että Miriamiin, mutta eläessään hän ei pysty sitä avaamaan. Sen sijaan hän antaa Miriamille vanhat päiväkirjansa joista Miriam löytää paitsi enonsa ja äitinsä salaisuuksia, myös oman elämänsä puuttuvia palasia. 

Surulintu on Tuuli Salmisen esikoisromaani. Voisi luulla hänen kirjoittaneen enemmänkin, niin kaunista ja valmista tekstiä löytyy Surulinnun kansien välistä. Pidän erittäin paljon suomalaisista sukuromaaneista ja mitä ovelampia ne ovat sitä parempi. Annan Surulinnulle tähtiä asteikolla yhdestä viiteen noin seitsemän. 

18 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa hurjan kiinnostavalta jo ihan pelkän nimensä, Surulintu, takia. Sisältökin lupaa paljon eli menee nyt suoraan pakko saada -listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ihan parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja ja jos aihepiiri kolahtaa niin suosittelen hyvinkin lämpimästi :)

      Poista
  2. Mulla on tämä lainassa, en ole aloittanut vielä. Kiinnostavalta vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät :) Minuun kolahti täysillä, mutta olen nähnyt vähän viileämpiäkin vastaanottoja jossain toisaalla. Nämä "sukusalaisuudet" on vaan niin mun juttu ja tässä yhdistyy kaunis kielikin vielä.

      Poista
  3. "Asteikolla yhdestä viiteen noin seitsemän", jaa, taisi mennä varaukseen tämä.. :D Kiitos vinkistä, Jane!

    VastaaPoista
  4. Ovela sukuromaani kuulostaa jännittävältä. Mukava lukea, että tykästyit kirjaan ja muutenkin aihepiiriin.

    VastaaPoista
  5. Minustakin tämä oli lupaava ja hienosti kirjoitettu esikoinen. Rakastan näitä tarinoita, joissa selvitellään suvun salaisuuksia. Tällä kertaa juoni tuntui liian ennalta-arvattavalta. Pohdinkin omassa bloggauksessani olenko lukenut liikaa tämäntyyppisiä kirjoja, että osaan jo ennakoida juonenkäänteet liian hyvin.. Oli hauska lukea kirja, joka sijoittuu ihan kotikulmilleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en hoksannut asioita "liian aikaisin", onneksi. Olisi varmasti latistanut kokonaiskuvaa jos olisi niin käynyt, joten ymmärrän hyvin mikset ollut yhtä haltioitunut.

      Tutut seudut on aina plussaa! Luin aiemmin keväällä historiallisen romaanin joka sijoittui tuohon naapurikaupunkiin Tampereelle, ja siinä paljastui sellaisia historian juttuja mitä edes koko ikänsä näillä nurkilla asunut mieheni ei tiennyt 🙂

      Poista
  6. Mulla on tämä kirja, mutta en ole vielä lukenut. Sukutarinat ei ole mulle kuuminta poppista, mutta en nyt niitä varsinaiseseti hyljeksikään. Ensimmäisessä sitaattinäytteessä kieli vaikuttaa jotenkin pakotetulta, mutta ehkä olen vaan ronkelilla tuulella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle näitä sukutarinoita tuntuu kertyvän 🙂

      Joko sinä tosiaan olet ronkelilla päällä tai minut on helpompi hurmata, koska minä pidin Salmisen kielestä oikeinkin paljon 😀

      Poista
  7. Tämä on minulla odottamassa vuoroaan, mutta olen vähän aristellut raskasta aihetta. Kuvauksesi perusteella kiinnostus kyllä voimistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kokenut aihetta mitenkään raskaaksi, tai olisiko oikeammin sanoa ettei Jaakobin kuolemaa ole käsitelty mielestäni mitenkään ahdistavasti. Kyllä tässä tärkeimpänä on Ellen ja siinä ohessa Rhea ja Miriam.

      Poista
  8. Hmm, tämäpä onkin minulle aivan uusi tuttavuus. Pitääpä olla valppaana, jos tulee jossain vastaan. Sukutarinat ovat aina kiehtovia, paitsi silloin kun kirjoittaja on saanut henkilöhahmot tasapaksuiksi ja toisiaan muistuttamaan.

    VastaaPoista
  9. Olen kahden vaiheilla, lisääkö Surulinnun pitkälle wanna-read -listalleni. Toki salaisuuksien ja välien selvittely kuoleman kolkutellessa voi olla antoisakin asetelma. Mielenkiintoista tutkailla omaa mieltä, miksi joku haraa täyttä kiinnostumista vastaan ;-) Liika tiiviys? Kielen kauneus selkeyden kustannuksella? Ehkä kuitenkin pitää lukea ja selvittää!

    Minna /Kirsin Book Club
    (poistin edellisen, kun unohtui blogi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista pohdintaa! En vieläkään lakkaa suosittelemasta, kun tämä on toistaiseksi paras tänä vuonna lukemani kirja. Mutta nämä on niin makuasioita...

      Poista