Blogistanian kesälukumaraton I/III, 17.6.17

Tänä kesänä meitä lukutoukkia hemmotellaan peräti kolmella kirjabloggaajien emännöimällä lukumaratonilla. Kirjan jos toisenkin on saanut kunnian emännöidä heinäkuista tapahtumaa, mutta ensimmäisen maratonin veti Hannan kirjokansi. Kiitos Hannalle emännöinnistä!

Oman maratonini pääsin aloittamaan vasta iltamyöhään, klo 23 lauantai-iltana. Totta puhuen meillä oli niin kiireinen loppuviikko, että meinasin unohtaa koko maratoonaamisen ja niinpä en ollut varta vasten valikoinut kirjastostakaan mitään erityisesti maratonlukemista varten. Onneksi kotoa löytyi muutama novellikokoelma ja uusin Granta jossa on eläinteema.

Lauantai

Aloitin siis oman lukemiseni iltamyöhään ja havaitsin heti isomman luokan häiriötekijän. Samana yönähän juostaan Jukolan viestiä ja vaikkei meillä mitään suunnistustaustaa olekaan, valvotaan Jukolan viestiä aina niin myöhään kuin jaksetaan. Ja minunko pitäisi lukea samaan aikaan? Tartuin kuitenkin novellikokoelmaan Hänen huulensa ovat metsä, ajatuksena että novelli kerrallaan on edes paremmat chanssit edetä kuin jatkamalla kesken olevaa romaania joka oli Jenni Linturin Jälleenrakennus. Tosin tämä kokoelma on täysin mukavuusalueeni ulkopuolella, fantasiaa, kauhua ja tieteisnovelleja.

Luovutin aamukolmen maissa ja olin saanut luettua vaivaiset... nooh sanotaan että alle sata sivua. Neljässä tunnissa. Pirtsakka startti! 😕

Sunnuntai

Koska yöllä tuli valvottua tuli vastaavasti aamupäivä nukuttua. Ja lukuisia muita selityksiä sille, miksi klo 15 sivusaldoni oli 124. Kirjavalintani syytä se ei kuitenkaan ollut, sillä osa novelleista oli oikeinkin mieleisiä, jos sitten osasta tuumasinkin, että tässäkö tämä nyt oli?

Viideltä mies alkoi katsoa jotain tuikitärkeää jalkapallomatsia ja minä siirryin kirjojeni ja koiralaumani kanssa ulos. Meillä tosiaan on koiria laumallinen, neljä cockerspanielia ja neljä cavalier kingcharlesia. Ulkona ilman niitä isompia häiriötekijöitä lukeminenkin edistyi hiukan paremmin, sillä kaksi tuntia myöhemmin olin lukenut 96 sivua lisää. Aloitin toisen novellikokoelman, aivan eri tyyppisen. Olin varannut kirjastosta varastokirjan, vuonna 1965 painetun kokoelman suomalaisia kirjailijoita, Holappaa, Haavikkoa, Hyryä, Säisää...

Kyllä, olin ottanut kännykän mukaan. Kyllä, minä räpläsin sitä. Kyllä, enemmänkin olisi voinut lukea ja vähemmän räplätä...

LOPPUTILANNE.

Sain luettua yhteensä 364 sivua.

Hänen huulensa ovat metsä, osittain, 212 sivua

Uuden proosan parhaita, osittain, 115 sivua

Jenni Linturi, Jälleenrakennus, osittain, 37 sivua.