Milja Kaunisto: Luxus

Milja Kaunisto: Luxus 

Gummerus 2016, 550 sivua 

"Kaikkein vallankumouksellisimpia ovat ne, joiden ei ole koskaan tarvinnut taistella olemassaolostaan. Ne, jotka ovat aina olleet lähellä luksusta, niin kovin lähellä, että sen on saattanut melkein maistaa... mutta heillä ei ole ollut aatelistitteliä eikä sen suomaa valtaa. Kateelliset. Kateelliset, rakas kreivitär, aina hirmuisimpia vallankumouksellisia. Kateus on kauhea synti, sillä se hämärtää kyvyn nähdä syntiä itsessä."

Juuri vallankumouksesta kirjassa onkin kyse, sillä Kauniston uutuusromaani sijoittuu Ranskan vallankumouksen vuosiin 1790-92, kun kaikki on vielä alussa ja kuningas vallassa, joskin pian vangittuna. Kauniiden kansien sisällä on 550 sivua rehevää ja kaunistelematonta, keskiajan hajut ja maut sisältävää kerrontaa joka pitää lukijan hyvin otteessaan. 


Varsinaisia päähenkilöitä on kaksi. Pyövelin oppipoika Isidore Boreal kohtaa kreivitär Marie-Constance de Boucardin työn merkeissä kun tämän aviomieheltä katkaistaan kaula. Kun leskeksi jäänyt nuori kreivitär joutuu väkivallan kohteeksi Isidore, vastentahtoisesti kylläkin, ottaa tämän turvaan oman kattonsa alle. Kun Marie toivuttuaan hakee turhaan turvaa maaseudulta miehensä linnasta, päätyy aatelisnainen niinkin epätodennäköisiin ja epämiellyttäviin oloihin kuin vuokralaiseksi bordelliin. Näissä olosuhteissa kreivitär törmää kuuluisaan Markiisi de Sadeen ja aloittaa tämän kanssa yhteistyön. Markiisi haluaa tarjota ilotyttösten palveluksia uudelle vallankumouksen johdolle ja tarvitsee tyttöjen koulimiseen Maison de Luxessa aidon aatelisnaisen apua. Kreivitär taas toivoo saavansa yhteyden kaltaisiinsa ja löytävänsä uuden aatelisen aviomiehen suojelijakseen vallankumouksen vaaroissa.

Kun Marie kääntyi katsomaan takkaa, hänen sydämensä jätti lyönnin väliin. Se oli Boucardin linnansalin takka, siirretty taloon kivi kiveltä ja pystytetty tänne, maatyöläisen taloon. Vihonviimeinen nöyryytys. Boucardin vaakuna oli hakattu pois. Charlesin muotokuva, joka oli kaiverrettu punagraniitists takan kiveen, oli hajotettu. Sen palaset oli muotoiltu uudestaan muodostamaan kolme sanaa.
Liberté. Vapaus. 
Egalité. Tasa-arvo.
Fraternité. Veljeys.

Milja Kaunisto jatkaa Luxuksessa jo Olavi Maununpojasta kertoneen trilogian myötä tutuksi tulleella persoonallisella, ronskillakin tavallaan. Kaunisto ei siloittele ajankuvaa ritariromantiikalla ja tämä on juuri se mihin jo Synnintekijä-romaanissa ihastuin. Luxus on onneksi uuden sarjan, Purppuragiljotiinin, aloitusosa joten lisää laadukkaita romaaneja on Ranskan suunnalta luvassa!

"....Minä ymmärrän kipua - enemmänkin - minä uskon, että ennen kuin saatamme tuntea nautinnon, meidän tulee tuntea kipua. Kipu ei valehtele. Sitä ei voi teeskennellä niin kuin nautintoa. Se on tuntemuksista todellisin, ystävistä luotettavin. Tuska yhdistää meitä." Mies rypisti kulmiaan ja antoi kätensä kulkea Marien kasvoilla. "Sellaisessa ystävyydessä haluan meidät kaksi nähdä. Kaksi yksinäistä, jotka ovat menettäneet kaiken ja saaneet kaiken takaisin." Sade tarttui Marien leukaan. "Me kaksi, me emme voi elää ilman luksusta. Eikö niin, kreivitär?"