Anneli Kanto: Pyöveli

Anneli Kanto: Pyöveli 

Gummerus 2015, 387 sivua

Johann oppii jo pienenä miten maailma toimii. Papin pojista tulee pappeja, pyövelin pojista pyöveleitä. Äiti toivoo pojastaan pappia, sillä niin hän voisi sovittaa sen mitä isä ja isoisä ovat ammattinsa tähden tehneet. Johann tahtoisi tuomariksi, mutta päätyy kuitenkin pyövelimestarin oppiin Lyypekkiin. 

- Hyvä mestarismies on mieleltään tasainen ja luja, Balthazar selittää. - Hän ei tunne kostonhimoa eikä iloitse saattaessaan tuomitun kuolemaan. Hän on oikeudenmukainen ja kylmä kuin jää. Ei ole hänen asiansa punnita tuomitun syyllisyyttä, sillä sen ovat tuomarit tehneet. Pyöveli tekee sen, mitä tuomarit eivät osaa mutta minkä hän taitaa paremmin kuin kukaan muu. Pyöveli osaa kuoleman, ja se tekee hänestä mahtavan miehen. 

Nuori tuomari Wisander on nainut aatelissuvusta, rouva on syntyjään Oxenstierna. Naista suorastaan tyrkytettiin hänelle mutta myöhemmin hän katuu että lankesi kauneuden ja naisellisen keimailun ansaan. Hääyönä hänelle selviää miksi neito oli niin helposti saatavilla, tuore rouva on jo pieniin päin.

Pieti Sipinpoika tahtoo tulla rikkaaksi ja arvostetuksi mieheksi. Vaikka osaakin laskea ja lukea, ei asema kauppapalvelijain apulaisena Hännikäisen puodissa lupaa suuria. Pietin tulevaisuudenkuva on kaikkea muuta kuin herraskainen ellei hän ota elämänsä ohjia omiin käsiinsä. Niinpä hän karkaa ja suuntaa Venäjälle. Poika päätyy Nevanlinnaan ja pääsee apteekkarin oppiin. 

Kolmen miehen tiet kohtaavat Pohjanmaalla, jonne noitavainot leviävät Ruotsista 1670-luvulla. 

Pyöveli on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Sen juoni on niin koukuttava että ahmin kirjaa kaikissa mahdollisissa väleissä. Mitään en olisi valinnut toisin ja se on harvinaista. Hyvin usein kirjassa on jokin juonen käänne jota en toivonut tai josta en suorastaan pitänyt, mutta Pyöveli yllätti monesti ja aina vain parempaan suuntaan.

Kaikki kolme kuljettavat tarinaa eteenpäin lyhyissä pätkissä ja minä-muodossa, mutta ainakaan minulla ei ollut vaikeuksia pysyä kärryillä siitä kuka milloinkin on äänessä. Miehet myös puhuvat hieman eri äänellä taustastaan riippuen. 

Pyövelin ammatti jäi mietityttämään. He olivat yhteiskunnassa tärkeitä rangaistusten toimeenpanijoina, mutta ammattikuntana halveksittu. Pyövelien pojista tuli pyöveleitä, tyttäristä toisten pyövelien vaimoja tai huoria. Pyövelillä ei ollut asiaa sisälle krouviin tuoppiaan nauttimaan, vaan hänelle tarjoiltiin omalle penkilleen krouvin ulkopuolella. Kirkkoon häntä ei tarvinnut päästää ja jos päästikin, piti istua niin ettei herraskainen väki joudu häntä näkemään. Ehtoollista pyöveli ei saanut. Pyövelin talo sijaitsi tulliaidan ulkopuolella, sillä kaupungissa muun väen joukossa ei voinut asua sellainen mies, eikä pyövelin talossa käynyt sellaista vierasta joka olisi parempaan taloon ollut tervetullut. 

Kirjan lopussa on kirjallisuusluettelo sekä sivun mittainen osio Fiktio kohtaa faktan, jossa lyhyesti kirjan henkilöiden esikuvista ja kiitosten kohteista.

Pyöveli oli ensimmäinen Kannolta lukemani kirja ja pidin hänen kerronnan tyylistään paljon. Kaltaiselleni historiallisten romaanien ystävälle Pyöveli oli suoranainen herkkupala!